Tässä on sitten se lehti-ilmoitus, jonka perusteella
hänet haettiin. Niin, mitähän tuo "suoloinen"
oikeastaan tarkoittaa...
Minun täytyy todellakin valittaa näiden kuvien surkeahkoa laatua: valoa ei ollut mitenkään riittävästi. Mutta kait on ihan hyvä näyttää kissaa. Niin, nämä ovat sen ensimmäisestä illasta luonani. Niin, ensimmäinen ilta ilman emoa! Mutta eipä se tuntunut ihmeemmin häiritsevän.
Varsinkin tämä vessaanmenokuva
ei ole erikoisen mairitteleva. Mutta siinä näkyy varsin
erinomaisesti, kuinka pieni se vielä on!
Ruokana on joko pennuille tarkoitettu
erikoismurkina tai sitten ihan vauvanmurkina. Tässä
menee Tutteli-velli kiitettävällä vauhdilla.
Kengät olivat erikoisen
innostuksen kohde. Tässä kuvassa ei näy ollenkaan
se valtaisa innostus, jolla kenkiä (ja mörköjä
niissä) kohdeltiin. Niin, nämä olivat muuten Mujusen
Arin kengät. Ja kuvien ottamisen jälkeen kengät
siirrettiin kovin tarpeelliseen suojaan...
Tästä näkee oikein
hyvin, kuinka onnettoman pieni rääpäle se oli.
Mutta silti oli tutkittava kaikkea mahdollisimman tarkkaan.
Tuo on tarkoitettu oikeastaan
kynsien teroitukseen. Mutta eipä väliä, sitä
voi kekseliäästi käyttää myös kiipeilyyn.
Ei sen keksimiseen tarvita kuin innokkuutta. Ja aikamoisen pientä
kokoa!
Nyt tätä kirjoittaessani kissa on keksinyt änkaytyä
syliini. Verkkareitani myöten voi kohtuullisen helposti kiivetä.
Käteni liikkuvat nimittäin niin kiinnostavasti.
Ökö ottaa mukavuuden
kannalta kaiken. Oikein voi nähdä, kuinka se "ajattelee"
olkoon ihmiset niin tyhmiä kuin vain haluavat. Että
senkus itse vain makaa. Ehkä kohta on tarmoa touhuta (niin
oli, juu).
Punnitus on aika oleellinen juttu. Varsinkin,
kun katti näyttää ottavan painoa suunnilleen sata
grammaa vuorokaudessa (muuten hyvä, mutta ei erikoisen totta;
oikeampi luku on hurjimmillaan 20-30g). Se on melko valtaisa vauhti:
yli 10% (eijei, oikea luku on 1-2%; sekin on aika hurjaa vauhtia)
sen omasta painosta!
Tuo astiasysteemi näyttää toimivan aika hyvin
(hyvin se toimii niin kauan kuin katti haluaa niin).
Olin ostanut Ökölle
eräänlaiset valjaat. Niissä olisi hyvä kävellä.
Siis nehän ovat ihae erikoisesti kissalle tarkoitettuja.
Siis teoriassa! Jos kissa ei halua, niin...
Kissanpentuhan on utelias, eikös
niin. Eli tämä suloinen pentu alkaa tutkimaan kastelukannua
- joka on täynnä vettä. Saamme siis melkoisen äkkiä
erittäin märän kissanpennun...
Tämä kuva on elokuun
puolestavälistä -98. Tässä kuvassa on nimenomaan
oleellista, että kissan vatsapuoli näkyy. Ja voi huomata,
että valkoinen on silläpuolella erittäin määräävä
väri. Toisena tärkeänä voi pitää
harmaata. Vatsastahan minä sitä raaputan.
Ihan alussa sylissä. Koko
ympäristö oli pelottava, mutta kyllä sitä
oli katsottava kuitenkin tarkkana kuin porkkana!