Ökön harharetket

Sunnuntain ja maanantain (se oli 20.7.1998) välisenä yönä Ökö loikkasi ilmeisesti parvekkeeltani. Mutta sillä ei ollut ollenkaan yhtä hyvä tuuri kuin Helmillä (tein aika tyypillisen virheen itselleni: nimitin sitä Nillaksi - se on vanhempieni kissa). Ökö loukkaantui. Loikkaaminen parvekkeeltani tapahtui kolmen-neljän välillä aamuyöstä. Tulin itse huomaamaan joskus yhdentoista maissa päivällä. Koko väliajan Ökö huusi! Ilmeisesti lonkkaluu murtui. Tai eläinlääkärin mukaa se oli murtunut jo putoamisen alussa; kissat kun selviävät ihmeteltävän hyvin pitkistäkin putoamisista!

Eläinlääkärille siis. Perheen eläinten omalääkäri on ihan lähellä praktiikkaansa pitävä tohtori Niskanen ja hänen tyttärensä Mari T Niskanen.

Tässä kuvassa odotan puutarhassa edellä mennyttä labradorinnoutajaa. Silmätulehdus kait. Ja sitäkin edelliset asiakkaat lähtivät pois. Komeita kissoja! Ne olivat kuulemma maatiaisia - aikamoisen pitkäkarvaisia sellaisia. Voi olettaa oikein hyvin, että joku jalorotuisempi kolli oli hieman suorittanut rodunjalostusta.

Hurtan ajatukset poislähtiessä olivat aika selvät: "näin pahasta paikasta on päästävä mahdollisimman äkkiä pois!" Siinä tilanteessa ei mahdolliset kissat kiinnosta tippaakaan, pois on vain päästävä. Voi taluttajaparkaa, koira oli nimittäin aika iso ja voimakas.

Vasemmalla on eläinlääkäri. Ja oikealla on sitten avustaja. Tässä hommassa avustaja on erittäin tarpeellinen. Avustaja ymmärsi tismalleen, mistä oli kysymys: rukkaset olivat senverran paksut.

Tuntuu aluksi aivan älyttömältä, että noin suloisen ja pienen kissan käsittelyyn tarvitaan tuollainen porukka. Mutta kokemus sanoo, että mahdollisimman paljon porukkaa on ihan tarpeellista...

Kissan tapauksessa lievä nukutus/rauhoitus on paikallaan. Varsinkin, kun kissat eivät oikein kunnolla siedä lieviäkään särkylääkkeitä.

Kun kerrankin oli mahdollista, kissalle tehtiin suunnilleen kaikki mahdollinen. Tietenkin tärkeimmällä sijalla olivat putoamisen johdosta tehtävät tutkimukset.

Tässä on sitten meneillään oikeastaan tärkein juttu: katsotaan ettei virtsarakko ole vahingoittunut putoamisen yhteydessä (ilmeisesti se tapahtuu ikävän usein). Ei ollut, sieltä tuli ihan oikeanväristä virtsaa.

Samalla katti sai piikin antibioottia. Ja rokotuksen kissaruttoa vastaan.

Eläinlääkärin mukaan nyt pitää katin antaa vain levätä kunnolla. Ja syöttää sitä myös voimallisesti. Kuulemma nämä yleensä riittävät oikein hyvin. Hän suositteli kuitenkin röntgenkuvausta.

Mutta Ökö nilkutti, erittäin paljon. Ja saattoi myöskin havaita erittäin selvästi, että siihen sattui melkoisesti. Se nimittäin käveli erittäin vaivalloisesti: hitaasti, ontuen ja vain lyhyitä matkoja (muutamia metrejä) kerrallaan. Tällöin se kellistyi makaamaan. Ilmeisesti kipu oli silloin jo liian suuri.

Espoon eläinsairaala

Tässä paikassa oli röntgen. Sen avulla näkisi, mikä on ongelman varsinainen syy.

Ihan ensimmäiseksi Ökö piti nukuttaa. Silloin kaikki käy huomattavasti helpommin (eli on edes mahdollista).

Nukutuksen (tai mikälie rauhoitus se oli) Ökön silmät olivat täysin auki. Ja jossain vaiheessa siltä tuli kielenpää ulos suusta. Silloin se näytti aika typerältä...

Nytpä lääkäri pääsi oikein kunnolla kokeilemaan. Lääkärinä on Jan Räihä, itsensä ihan tohtoritasolle kouluttanut.

Tässä on sitten röntgenkuva Ököstä. Ja ongelmakohta näkyykin: vasemmanpuoleisessa (tässä röntgenkuvassa se on oikealla puolella) reisiluussa on murtuma ylhäällä, ihan lähellä niveltä (kuulemma suuret gurut nimittävät paikkaa kaulaksi).

Sitten on vuorossa varsinaisen diagnoosin kertominen (se on aika selvää (Hienosti latinaksi: "Collum fem fract sin")) ja hoito-ohjeet.

Ja hoito-ohjeet olivatkin nyt aika rajuja: Ökö pitäisi leikata!

Leikkaustapoja olisi kaksi. Ensinnäkin naulata reisiluun pää kiinni pikkuisilla nauloilla. Kuulostaa hyvältä? Mutta ongelmia löytyy: leikkaus on kerrassaan hankalaa ja työlästä tehdä. Esimerkiksi leikkausalueella on isoja verisuonia. Lisäksi leikkauksen jälkeen pitäisi reisi jotenkin saada täysin paikoilleen. Lopuksi leikkauksen onnistumismahdollisuudet ovat aika heikot.

Toisessa leikkausmenetelmässä reisiluun yläpää poistetaan. Ja lihakset toimivat ikäänkuin nivelenä. Tätä leikkausta hän suositteli. Hän kertoi tehneensä useita operaatioita ja pienillä eläimillä (aina cockesspanielin kokoon asti), tulokset ovat hyviä. Sama juttuhan täytyy joskus tehdä ihmisillekin! Nimittäin jos tekonivel tulehtuu pahasti, on se poistettava ja annattava tulehduksen parantua. Tänä aikana ihmiset kävelevät - erittäin surkeasti, mutta kuitenkin.

Kyllähän se aika karmealta tuntuu, mutta ilmeisesti toimii...

Leikkaus

Eli leikkaus tapahtuu perjantaina 24.7.1998.

Ensin se täytyi tietenkin viedä leikattavaksi. Ja se tapahtui sika-aikaisin - jo kahdeksalta aamulla. Onneksi vanhempani tekivät sen.

Leikkauksen jälkeen minä menin luonnollisesti noutamaan sitä. Kulemma leikkaus oli mennyt nopeasti ja hyvin. Ja herätessään Ökö oli alkanut heti "tarpomaan" (tai voihan sitä ihan yhtähyvin nimittää lypsämiseksi). Rakon hallinta oli ollut leikkauksen jälkeen pikkuisen niin ja näin - siksi tuo vaippa. Lisäksi leikkaus alentaa ruumiinlämpöä (joka on todellakin ihan väärä ilmaus; suomenopettajani opetti aikoinaan "se on keho lääkäriin mennessä, ruumis sieltä tullessa"), ja se on ihan tarpeellinen lämmittämässä kattia.

Kissa oli aika tillintallin. Jolloinka se ei ihmeemmin välittänyt pysytellä valveilla - erittäin järkevää!

Sille piti panna sellainen "kaulus" estämään leikkaushaavan nuolemista. Lisäksi käytettiin myös pahanmakuista suihketta. Toivottavasti se ehkäisee Helmiä nuolemasta!

Eipä tunnu estävän ainakaan Ököä nuolemisesta...

Pikku raukkaparka!

Tässä kuvassa ei näy toisessa etutassussa ollutta kirkkaanpunaista sidettä. Siinä oli koko leikkauksen ajan ollut tippaletku. Sen siteen saattoi ottaa pois heti päästyämme kotiin.

Tosin nyt - tätä kirjoittaessani - suurin hänen mieltään raastava juttu on inhottava kaulus. Jos sen saa pois päältään seisomalla, niin silloin seisotaan päällään (olen nähnyt (Ja Mujusen Arikin sanoi nähneensä katin yrittäneen moista)).

Pikkuisen myöhemmässä vaiheessa pitää aloittaa jalan jumppaaminen. Huu, Ökö vaikuttaa melkeinpä yhtähankalalta potilaalta kuin minä.

Jälkihoito

Tällaisen isohkon (no jaa, ei se arpi ollut kovinkaan iso; mutta kun ottaa huomioon kissan koon, se onkin tosi valtaisa) kirurgisen operaation jälkeen on ensiarvoisen tärkeää hoitaa jatko hyvin. Koska jos tässä töppää, näyttää muös kirurgi epäonnistuneen.

Kissalla oli kaulassaan eräänlainen "tötterö". Tämän tarkoituksena on estää kissaa nuolemasta itseään. Siinä se toimiikin oikein mukavasti - kissanmielestä liiankin hyvin...

Siinäpä se sitten on: varsinainen leikkaushaava. Maanantaina (jolloin kirjoitan tätä) se näytti aika pullistuneelta. Luonani käy aina maananmtaisin kotisairaanhoito. Hän saikin tunnustella sitä (imettäväisiä me molemmat olemme, sekä kissa että minä). Ja huolta ei ilmeisesti ole: ilmeisesti pullistuminen johtuu arpeutumisesta tai jostain sensuuntaisesta jutusta. Kipeä se ainakaan ei ole: kissa olisi vähäisimmänkin kivun tullessa tempaissut kunnolla...

Leikkaushaavan päälle suihkutetaan säännöllisesti inhottavanmakoista ja -hajuista ainetta (ihmisenmielestä se haisee lähinnä huonolle partavedelle). Lääkäri tosin varoitti, että noin 10% elukoista vähätvälittää siitä. Ja Ökö näyttää kuuluvan tähän joukkoon. No jaa, ainakin Helmi näyttää syvästi inhoavan sitä. Sehän oli oikeastaan tarkoituskin.

On ihan hyvä homma tarjota katille jonkinlaisia virikkeitä - tässä on meneillään kukkienkastelu. Ököhän pitää puutarhanhoidosta valtavasti!

Lääkäri oli antanut mukaan parikin sivua ohjeita. Mutta ne olivat osittain aika mahdottomia toteuttaa. Voinhan minä lukea Ökölle: "Leikkauksen jälkeen on varottava voimakkaita ja nopeita liikkeitä 2 viikon ajan. Hyppimistä ja riehumista vältettävä...". Jo on yleviä ajatuksia! Jos kissa haluaa riehua, ei sitä estää siitä yhtikäs mikään.

Ja tässäpä siskonpoikani Pauli pitää Ököä kiinni (no joo, kyllä itseasiassa siskoni Anna pitää sitä kiinni) ennen tötterön poistamista.

Suuri hetki: tötterö on poissa! Tämä riemullinen hetki oli perjantaina 7.8.1998. Sisarentyttäreni Tuuli pitää kinni onnesta hullaantunutta Ököä!

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.