Jopas on tarmokas luennoija. Poikkeuksellista, että hän on edes vaivautunut käyttämään liitutaulua (ilmeisesti sen käyttämisen pääsyy on mahdollisuus ruikuttaa käyttöliittymän surkeudesta). Varsinaista piirtoheitintä ei käytetä ollenkaan! Sensijaan videotykkiä, jo on nodernia!
Alussa oli juttua erilaisita asioista (jotka sitten jakautuvat
yksityiskohtaisiin tehtäviin ('job' ja 'task',
vai polivatkohan nimitykset toisinpäin (eipä asialla
ole mitään väliä))), joita käyttäjät
tekevät. Jos käyttäjäryhmien määrittelyssä
on ongelmia, tämä voi olla "järkevä"
lähtökohta tehdä edes jonkinlaista luokitteluntapaista.
Tai oikeastaan kait ainoa!
Jälkipuolella käsiteltiin
sitten tyypillisen ohjelmiston tekemistä ja käyttöä.
Eli asiakas tilaa ohjelmiston sen tekijältä ja käyttäjät
sitten käyttävät sitä. Saattaapi olla, että
kaikki ovat jopa eri organisaatioista. Koko juttu muodostaa kauniin
kolmiyhteyden.
Mutta sitten tuleekin ylempi olento (sopii vain arvata, ketä
täällä opetetaan), kaiken tarkkailija. Hän
tarkkailee sitten kaikkia muita. Niskaanhengittämiseksihän
sitä sanotaan...
Kyllähän tätä voisi soveltaa, jos olisin työelämässä. Mutta kun en. Kuulostaako katkeralta? Mutta kun se ei ole!
Muistaakseni ei. Minä kun en odota tällaisen lapun palautukseen, vaan ulvon heti kysymykseni julki. Koska ihan sama ongelma voi olla jollakin muullakin.
Minä viihdyn parhaiten yksin, ilman kovin läheisiä sosiaalisia suhteita. Enkä minä niitä mitenkään luonnikkaasti luonut oltuani "tervekään". Nyt minulle on äärimmäisen hankalaa tulla pois kotoani!