Sittenpä puhui joku (onneton
nimimuistini iskee jälleen) Hesarin verkkoliitteestä
- siis sen tekemisestä. Hän siis kirjoittaa tekstejä.
Ei niinkään suunnittele niiden teknistä toteutusta.Nyt tälläkertaa paikalla oli kaksikin vierailijaa.
Ensimmäinen puhui ryhmänsä tekemästä sähköpostijärjestelmästä. Se on tarkoitettu hotellivieraiden tarpeisiin. Kun liikemiehet ovat kuulemma niin nirppanokkaisia, etteivät halua käyttää olemassaolevia järjestelmiä. Mutta toisaaltahan, eihän rahan pyytäjä ole varsinaisesti väärässä, maksaja on luultavasti vain tyhmä.
Jonka jälkeen JP intoutui puhumaan. Palveluissa on oikeastaan kolme osaa:
Tekniikkaahan kiinnostaa tietenkin palvelun kehittäjää. Sisältö palvelun ostavaa asiakasta ja käyttäjää. Käyttöliittymästä ei ole kiinnostunut oikeastaan kukaan (paitsi tietenkin tämän kurssin opettajia ja assareita)!
Sittenpä puhui joku (onneton
nimimuistini iskee jälleen) Hesarin verkkoliitteestä
- siis sen tekemisestä. Hän siis kirjoittaa tekstejä.
Ei niinkään suunnittele niiden teknistä toteutusta.
Ja tässäpä on kuva hänestä!
Kyllähän tätä voisi soveltaa, jos olisin työelämässä. Mutta kun en. Kuulostaako katkeralta? Mutta kun se ei ole!
Nuo ideat olivat ihan hyviä. Ja jopa käyttökelpoisia!
Muistaakseni ei. Minä kun en odota tällaisen lapun palautukseen, vaan ulvon heti kysymykseni julki. Olen oppinut tällaisen pahan tavan muilla seminaareilla. Tuurilla kysymykseni voisi herättää jopa keskustelua (kuten oikein hyvin näette, minulla on vielä pikkuisen (ei, aika paljon) lapsenuskoa). Koska ihan sama ongelma voi olla jollakin muullakin. Heh...
Minä viihdyn parhaiten yksin, ilman kovin läheisiä sosiaalisia suhteita. Enkä minä niitä mitenkään luonnikkaasti luonut oltuani "tervekään". Nyt minulle on äärimmäisen hankalaa tulla pois kotoani!