Sitten perusongelma
on itseasiassa hississä! Hississä on hätäpuhelin.
Joka on sillä korkeudella, että pyörätuolissa
istuva ei voi sitä käyttää!Olen nyt oikeastaan aika turhautunut. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna vittuuntunut, mutta eihän kiroileminen sovi tässä yhteydessä. Mutta tämän päivän ainoa ohjelma on nyt mennyt!
Now I'm rather pissed. Of course, it's bad to swear here. Maybe I just should say: "I'm frustrated". Yeah, hip to say that thing, every shrink loves that saying.
Olen ilmeisesti ihan liian kiltti? Pyrin olemaan mahdollisimman myötäkarvaan, ettei minusta olisi mitään vaivaa. Se on mitä ilmeisimmin toimimaton tapa twhdä yhtään mitään täällä. Ilmeisesti minun pitäisi mennä keskelle pääaulaa ja huutaa kaikin voimin: "yäähh". Auttaisiko se paremmin? En tiedä, ainakin saisin asian paremmin kaikkien tietoon?
Have I acted too pleasantly? I really try to be as "transparent" as possible. But am I too much that? Maybe I should shout in the lobby?
Vaikka minkäänlaisia muutoksia ei tapahdu ilman kritiikkiä. Eikä niitä tunnu tapahtuvan täällä vaikka rakentavaa kritiikkiä esittäisikin. Kun tämä paikka on ilmeisesti täydellisyyttä henkivä paikka, jossa ei ole minkäälaista vikaa! Tämä paikka on mitä ilmeisimmin täydellinen. Ja jos et jo huomannut tuo oli satiiria. Se laji huumoria taisi olla pannassa Bresnovin ajan neuvostoliitossa.
Because just no changes happen critique. Worst possible is: "it's just good". Because There is just nothing. And no place can be that good.
Entäs sitten vapaa-ajan toiminta? Tänä kolmen viikon jaksona ei kertaakaan ole käyty kaupassa. Leffassa on käyty kerran, juuri samana päivänä, kun tulin. Jossain ilmailumuseossa on käyty parinakin peräkkäisena Sunnuntaina. No, ensi viikolla oli sentään jotain...
The very worst thing there were using freetime. Because we have quite lots of it. What's there? We have the major ice-hockey rinks within a mile. In about three weeks there are just no trips to them. None! Movies? There was a trip just the day I came here. But after that just nothing. Shopping trips to some mall. None!! Searing about that is very appropriate!! Okay, next Monday was something...
Siis se ainoa ohjelma tänään oli pedikyyri. Kuulostaa kerrassaan miellyttävältä. Mutta itseasiassa se ei ole sitä. Minulla on nimittäin melkoisen voimakkaat refleksit jäljellä. Niiden kanssa taistelu ei ole ihan kivaa!
The only real thing today was pedicure. That isn't very big pleasure to me. Just because I have very strong reflexes. My legs to quite strong movements. Then my brains act to "correct" the error. But they do way too much. And this leads to thing, that every control engineering system should avoid: uncontrollable oscillation. Just thinking a paper mill doing that...
Sitten perusongelma
on itseasiassa hississä! Hississä on hätäpuhelin.
Joka on sillä korkeudella, että pyörätuolissa
istuva ei voi sitä käyttää!
Now quite big problem. This alarm-phone. It's so high, that
no-one with wheelchair can use it.
Ennen jumppaa voitonriemuisen hoitaja toi uuden ohjelmani, joka oli paisunut. Tuplaksi. Itseasiassa se oli paisuut tuplaksi koska jumppari oli pannut siihen vaikka kuinka lisää. Kukaan muu ei ollut vaivautuut eväänsä heilauttamaan.
Nurse was really happy. My schedule for next days looks better now. Okay, now it looks only bad. Not as scandalous as yesterday. Closer looking reveals, that only my physical therapeut had done something: others did just nothing!
Ja jumppaa olikin ensimmäisenä. Oikeastaan se oli aika kahtalainen. Ensialkuun oli tosi lölliä kamaa. Ja kun jumppari näki, että homma sujuu, alkoivatkin raskaammat hommelit. Ja ne olivatkin aivan sikamaisen raskaita!!
Then was just my physical theraput! Everything started very mildly. She obviously observed, what I can do. So, quite rapidly she advanced to really hard stuff! And that was really her things!
Syömisen jälkeen vuorossa oli sosiaalihoitaja. Hänen avullaan jätettiin henkilökohtaisen avustajan hakuilmoitus työvoimatoimistoon. Olin oikeastaan aika hämmentynyt kun isäni pullahti paikalle.
After eating, I had that social nurse. She knows necessary mumbo-jumbo of all that: both legal things and special language (someone can call that language Finnish, but not me). Now we started making ad for my personal assistant. Then my father came there. What!!
Iltapäiväkahvin
jälkeen oli spirometria. Siinä siis mitataan hengitystilavuuksia
Eri tavalla hengitettäessä. Kyllähän halvautuminen
siihen vaikuttaa! Itseasiassa muistan kuinka puheterapeutti oli
käyttänyt kaiken energiansa halvautumiseni jälkeen
oikean hengitystekniikan opettamiseen minulle. Nyt se sujuu ihan
refleksinä minulta, mutta alunperin opettelu oli aikamoisen
hankala juttu!
After having afternoon coffee (or tea) was time to measure my breathing. Computer can measure usable size of my lungs. Naturally that measurement can't give anything exact numbers. But it can give roughly direction of changes.
Paralyzation affects naturally quite much to breathing.
And it's obviously considered very important thing to "correct"
breathing as a reflex.
Seuraavana päivänä olisi uintikeikka. Ja insuliini loppuisi jo aika aika kauan ennen sitä. NNyt alkoi siis temppuilu varainsuliinillä...
Tomorrow would be swimming. But my insilinium in the pump would run out! Okay, doing some naughty tricks would give nice outcome...
Olin hukannut insuliinipumppuvyön jonnekin Kyllähän sitä yökköhoitajien ksnssa etsittiin. Se oli sitten oleellisesa mahdolliseeessa paikassa: tyynyn alla. Hups!
Belt for my insulinium pump was missing. But actually I had been lazy to find it.
Ensimmäinren
varsinainen toiminta tänään oli seisomisharjoittelu.
Ennen sitä kävin ostamassa yltapäivälehdet.
Molemmissa oli kissankoskuisia otsikoita "Jämsän
surmasta". Se oli nyt edennyt oikeussaliin saakka. Tapettu
perhenäiti oli ilmeisesti nauhouittanut kannykkäänsä
senillan keskustelut. Aiemmissa lehtijutuissa äidistä
annettiin äititeresamainen olemus. Nauhoitukset kertoivat
mielestäni ihan muuta. Vaimon nalkutus oli äärettömän
pahanilkistä. Niitten nauhoitusten perusteella aviomiehelle
voisi maksaa oikein hyvin kaatorahaa.
No, en minäkää oikeastaan huomaa yhtikäs mitään. Nimittäin viereinen seisoja oli ilmeisesti pyörtynyt. Enkä minä ollenkaan huomannut sitä!
Standing was interesting today. Because the guy next to
me fainted. And I didn't notice it, naughty me!
Tänään oli jonkinlainen joululounas. Siis oikeastaan tällainen ähkyyn saakka syöminen on oikeastaan aika primitiivinen juttu. Se on ihan keräilytalouden mukaista: kun on löytynyt hyvä raato, niin sitten äpöstetään niin paljon kuin napa vetää. Ja oli aikoinaan erittäin hyödyllistä, jos tällaisen satunnaisen löydön saa muutettua rasvaksi. Nyt tälläinen ei oikein ole ihan hyvä juttu!
As lunch we had some kind Christmas special. There were all our traditional Christmas foods. But those aren't so special now!! Because this isn't very special thing: we can eat awfully much food every day. And we do that: look typical Americans...
Klo 13 oli jonkinlainen Lucia-esitys. Olin paikalla 13:01. Ja siellä ei ollut yhtikäs mitään!!
Then there should be some kind of Lucia-thing. That's some very pre-christian saint, that our Swedish-speaking minority appreciates. But there was just nothing!
Iiltapäivällä oli uintikeikka. Täytyy todellakin sanoa taas kerran, että minä todellakin tykkään uimisesta. Hhommaa toetenkin hankaloitti se, että insuliinipumppuni neula oli kehittänyt aika ikävän tulehduksen. Se oli ihan omaa töppöilyäni. Mutta jalkojenhoitaja oli onnistunut saamaan oikean ukkovarpaani aika kipeäksi!
Swimming in afternoon. As II have said, I really like that. But the not so nice thing was, that I had two nasty infections. Okay, those were naturally inside me, no risk for infections. They just affected me, making me rather tired. First was in my stomach. And that was because of insulinium pump. My fault, bad me! Another was at my right big toe. And the pedicurist did it...
Syönnin jälkeen oli vuorossa jonkinlainen pikkujoulujuhla täällä. Se on esinntyjille varmaankin aika hankala juttu: ainakin osa yleisöä ei oikein pysty laulamaan mukana. Akustista kitaraa soitti ja muuten suuna ja päänä oli Esa Numminen.
Then after dinner was some kind of Christmas party. The singers had very obvious problem: some of us can't sing!
Aanulla herätyskellonani oleva kännykkäsi herätti minut suunnilleen yhdeksältä. Säädin vielä suunnilleen neljännestunnin armonaikaa. Ja sitten olinkin oikeaastaan aika valmis kaikkiin aamutoimiin, joita piisaa melkoinen määrä:
Kaikeen tähän kuluu aikaa tunnin verran.
I use my cellular phone as alarm clock. It rings about 9AM. Then I give some extra quarter hour or so. Pure heaven. Then I start to do my normal morning routines:
This takes about an hour or so.
Ensimmäisenä
ohjelmana oli "motomed". Se on siis moottorilla varustettu
kuntopyörä. Aika käsittämättömän
tuntuinen vekotin! Mutta ilmeisesti ideana on pakottaa jalat liikkeeseen.
Silloin idea tuntuu edes himppasen verran järjelliseltä.
Pikkuisen samanlainen idea kuin hiekan myyminen sausiarabiaan:
sikäläinen hiekka ei kuulemma käy uima-altaiden
suodattimiksi.
Then I had motomed. Some sort of exercise-bike. But it has a motor, too. Doesn't sound very intelligent thing. But actually it is! Sometimes just moving legs is important thing!
Motomed oli aika pahasti murkina-ajan päällä. Mutta ehdin kivuttomasti hakemaan murkinaa. Ja syödähän sitten ehtii...
That time for motomed was really bad. It was at same time
as lunch. But no worries, I succeeded really nicely.
Iltapäivällä isäni pullahti paikalle. Täällä oli jonkinlaiset myyjäiset. Olisiko siellä sokerittomia tuotteita. Ei muuten ollut! Mutta sittenpä menimme iltapäiväkahville lukemaan iltapäivälehtien toinen toistaan kauempana totuudesta olevia juttuja.
My father came there that afternoon. I was really quite surprised about that. But there are some kind of goods for sale. Very usual thing before Christmas. But there were no sugarless products.
Jumppa oli ihan heti sen jälkeen. Ja voi sanoa, että se oli taas kerrassaan tavanomainen: ylilölliä aluksi, mutta lopussa kyllä ihan riittävän karmeaa.
After that I had my physical therapy. That was really quite "normal": very easy thing in the beginning. But then no way...
Ja jumpan jälkeen rynnistän huoneeseeni kirjaamaan läppärille kaikkea tapahtunutta. Se on siis läppärini ainoa käyttötarkoitus. Ja tässä on ihan onnettoman tehoton prosessori ja täysin riittämätön määrä muistia. Mutta en minä halua tai tarvitsekaan mitään hienoa graafista ympäristöä. Senkun vain tuotan tekstiä. Se riittää minulle kerrassaan erinomaisesti!
Then I started writing. Then I remember things better. I use very plain (and extremely old) laptop for that. Just simply, because I don't need any fancy things, like graphical desktop.
Illalla kirjoittaessani tätä, olen tosi inhottavan väsynyt. Olen lainannut Ilkka Remeksen: "Ikiyö" -kirjan. Olen tosin jo aiemmin kuunnellut tuon kirjan. Nno, jotain sentään!
I'm really quite tired, when I write this. I took a new book-on-CD. Though I had heard that book earlier.
Yöllä oli ollut aika ikävä tilanne, kun verensokerini meni ihan liian alas. Verensokeri nousee kyllä aikanaan. Mutta verensokerin nouseminen aiheuttaa aika ikäviä tuntemuksia.
Last night my blood sugar went way too down. Of course that goes up, But that isn't nice thing, no way
Ihan ekana oli seisomisharjoitus. Se oli jo 10:30, eli pikkuisen normaalia aiemmin. No, ei mitenkään häiritsevän aikaista.
Standing was first thing this morning. It happened at 10AM30. Of course that's a bit early. But not so bad thing.
Seisomisharjoituksesta rynnistin käsiryhmään. Ne olivat ihan peräperään eli pikkuinen kiirehtiminen oli paikoillaan. Ensialkuun jumppari verrytteli porukan kuntoon. Sitten oli tointaterapeutin vuoro touhuta. Siis toimintaterapeutti on oikeastaan keskittynyt nimenomaan toimimattomaan käteeni.
Immediately after that I had "hand-group". That co-operation with physical and occupational therapeuts. Because one focus on "good" hand, the other on "bad" hand. Together working gives some kind of "whole" vision.
Heti sen jälkeen oli lounas. Aikamoisen kovalla kiireellä.
Immediately after that was very quick lunch.
Jumppa sitten. Siinä oli aikamoinen kiire. Mutta hommeli oli periaatteessa suunnilleen sama kuin ennenkin. Nyt tosin tälläkertaa "helppoa" osuutta ei ollut erikoisen paljoa.
And then my own physical therapeut. That was quite same thing as before: easy start, followed by nearly impossible stuff. Okay, maybe that "easy" part wasn't so easy anymore.
Iiltapäivätee sitten. Kokki oli ylittänyt itsensä ja yrittänyt tehdä kookospähkinäpullaa keinomakealla. On oikeastaan ihan täysin väistämätöntä, että siinä ei onnistu.
Afternoon tea. This time the chef had made a try to bake diet buns. But that doesn't work well. I know that much too well! But anyway he tried.
Lopuksi tulin huoneeseeni kirjoittamaan tätä. Mutta ei ihan kaikkea. Pikemminkin täydensin kirjoitustani keskiyön tienoilla.
Then I started writing all things. But not all. I made some extra texts at midnight.
Vanhempani tulivat
käymään. Mukanaan heillä oli siskontyttöni
Tuuli. Näytin hänelle mitä kaikkea täällä
oli.
My parents came here with my niece Tuuli.
Helmi tykkää
olla tietokoneeni vierellä. Siitä on hyvä tarkkailla
ympäristöä. Vaikka pääaasiassa se nukkuu.
Kyllä Ökökin on oppinut tuohon paikkaan.
Helmi sleeps near my computers. Actually Ökö has
learned that, too.