Yleensä maakunnalliset perinneruoat ovat jokseenkin kammottavia tuotoksia. Niitä syövät vain lähiseutujen ihmiset. Ja muut oikeastaan vain kohteliaisuussyistä. Kokkelipiimä, veripalttu, rössöpotut (TV:n ruokaohjelmaa vetävät oululaiset olivat panneet ohjelmansa aiheeksi tämän paikallisen kammoituksen (jonka ruokalajin voisi laskea rikokseksi ihmisyyttä vastaan; ei luultavasti niin vakavaksi kuin kansanmurha...)), pelkkä ajatus tuollaisista rikoksista kammottaa mieltä. Mutta perinneruokien joukossa on ainakin yksi äärimmäisen herkullinen: peräpohjalainen sipulikastike.
Sitä syödään ilmeisesti lähinnä Pohjois-Suomessa, tämä ohje on isänäitini peruja Tervolasta. Siellä se oli heinäajan ruokaa.
Keitetään uusia perunoita. Otetaan niiden keitinvettä pikkuisen, kattilan pohjanpeiton verran. Tähän veteen pannaan uutta sipulia aika pieneksi hakattuna. Ja myöskin sipulin vihreitä varsiosia. Sovelias määrä on kaupasta saatava nippu (viitisen sipulia) ja suunnilleen kolmisenkymmentä senttiä niiden varsia. Tätä haudutetaan jonkinaikaa. Sitten lisätään voita. Hmm, aika runsaasti (suunniulleen 50-70 grammaa). Sen annetaan sulaa ja siinä kaikki. Voi ei siis saa kiehua, saati sitten mitään paistamista. Suolaa pitaa 1-2 tl, on siis ihan oleellista, että suolanmaku tuntuu tässä ruoassa.
Sittenpä ihanuus nautitaan uusien perunoiden päällä. Niitä mössätään pikkuisen, jolloin ne imevät kastiketta parhaalla mahdollisella tavalla.