Swisex

Tein ekscursion (SIKin pitkä ulkomainen) Keski-Euroopan maihin (Länsi-Saksaan (siinä vaiheessa oli vielä kaksi Saksaa), Sveitsiin ja Itävaltaan) joskus kammottavan kauan sitten (syksyllä 198?). Nyt löysin yläkaapistani pari dialoodaa, joissa oli reissu kuvina. Olen yrittänyt saada edes jotain tolkkua kuviin. Ja jos minulla on edes suunnilleen joitain muistikuvia, niin hyvä. Pahemmissa latvarosotapauksissa olen saanut myös apua.

Jossain toukokuun puoloessavälissä 2010 julkaisin. Tiesikn varsin erinomaisesti, että sivussa on töppöjä vaikka kuinka (sekä syntaktisia, että semanttisia, jos tieteelliseksi aletaan). Mutta "ihan hyvän pahin vihollinen on täydellinen". Ja kyllä tämä on ihan kelvollinen.

Napsauttamalla kuvaa saa alkuperäisen kaikessa hirveydessään. Lähinnä siinä saattaa olla kaikenlaisia skannauksen jätteitä. Aika iso osa Kuvista oli erittäin tummia, jotkut lähestulkoon mustia. Nämä kuvat ovat ihan siistejä.

Matkustimme Saksaan Travemündeen Finnjetillä (joka on nyt romutettu) On syytä huomata, että käytämme kerrassaan innokkaasti vielä teekkarilakkeja. Se into lopahti aika pian... Tietenkin varsinaisissa ekscursiokohteissa lakkia käytettkin innokkaasti.
Ihan aluksi matkanjohtajamme (Sampsa Lahtinen) selvitteli käytännön asioita.
Ihan aluksi joimme jäädytettyjä snapseja. En ole ihan varma, mitä. Jokatapauksessa jotain ihan tavallista vodkaa: Kossua (vodkaa sekin on) tai Finlandiaa.

Tässä kuvasarjassa on tosiaankin paljon kuvia Mörskyn Jannesta. Ihan yksinkertaisesti, koska hän oli huonekaverini.
Janne oli muuten taattuvarmasti pisimpään teekkarilakkia käyttänyt.

Laivamatka oli lohduttoman pitkä. Suomi on sijoittunut Euroopan erittäin äärimmäiseen nurkkaan (tietenkin voisin käyttää nimitystä "Euroopan persreikä", mutta tämä on ihan säädyllinen). Aikaa meni kait suunnilleen päivä (tai ehkäpä puolitoista, kun varsinainen huippusesonki ei ole voimassa).

Ihan ensimmäisenä iltana matkustimme Hannoveriin. Mutta iloa riitti, koska olimme saaneet hommattua ensimmäisestä pysäyspaikasta olutta. Ei se "Raatshernn" mitenkään erkityisen laadukasta ollut, mutta eipä se mitenkään ihmeemmikn häirinnyt asiaa.
Nyt olenkin löytänyt oluen oman WWW-sivun. Josta paljastui, että se sisälsi juhlavat 0% alkoholia. Ilmeisesti se oli autoilijoille tarkoitettu alkoholiton olut. Hups! Tosin vaikutukset olivat erittäin huomattavia...

Sitten koitti ensimmäinen aamu Saksassa, Hannoverissa. Minä itse en tosiaankaan muista, mitä tein sinä iltana. Sinänsä tämä oli "ensimmäinen iltamme", mutta tiesin että seuraavana päivänä olisi odotettavissa tosi rasittava ajo.

Vuorossa on nyt tosi pitkä ajomatka. Siihen uppoaa aikaa ihan kamalan paljon (koska Pohjois-Saksa on aika kaukana). Elikkä on ihan järkevää panna päälleen mahdollisimman mukavat kamat.

Ja sitten matkustettiin.

Jonkin pysäytysalueen kohdalla oli maissipelto. Tosin tuon syöminen raakana aiheuttaa erittäin juhlavat vatsavaivat.

Bussin maalaus osoitti sen olevan Espoon Auto. Mutta ilmeisesti värit ovat parissakymmenessä vuodessa laimentuneet melkoisesti.

Välissä on jonkinlainen pysäys. Minä en valitettavasti muista sitä yhtikäs mitään!

Ja jotenkin yritettiin viihdyttää itseään. Kortinpeluu on oikeastaan aika helppo ja hyvä tapa tappaa aikaa.

Tämä viinitukkuri oli ihan ensimmäinen kohteemme. Yritin löytää tuon pullottajan WWW-sivuja, mutta erittäin heikolla menestyksellä. Tuo on turhan yleinen nimi siellä.

DressCode oli erittäin tiukka siellä. Ja se pysyi tiukkana loppuun saakka. Ihan järkevä juttu.

Panimolta tuo vaikuttaa (ei, viinitukkuri se oli). Aika luonnollinen paikka teekkareille. Kuulemma he eivät tehneet ollenkaan kauppaa Alkon kanssa: "meillä ei ole niin huonolaatuisia tuotteita kuin he haluaisivat".

Lopuksai saimme sitten kuulla, kuinka heidän käyttänsä tankkikäyttö on selvästi parempaa kuin mikään muu (kuulemma pullokäyminin on ihan turhaa ja kallista nyperrystä). Kun käteen on isketty lasillinen tätä, olimme ihan liikuttavan samaa mieltä. Tai tietenkin toinen lasillinen vakuuttaa lisää mielipidettä...

Tuo on jokin teollisuusalue Ruhrin alueelta. Ilmeisesti Essen (tai siis oikeastaan jokin ihan onnettolman pieni ulko-osa siitä). Tosin tuolla on jonkinlaista kasvullisuudentapaista.
Saksassa on huomattavan iso kemian teolllisuus. Myös kameroiden vaatimaa filmiä (nuo onnettomat höyrykamerat halusivat sitä) siellä tuotettiin huomattavan edullisesti.

Sveitsiin saavuttua me meillä piti olla hotelli jossain päin Zürichiä. Mutta jostain syystä sinne ei mahtunutkaan. Eli meidän oli mentävä jonnemkin Sveitsin peräjunttilaan. Pääsimme sinne vasta aika myöhään. Ja aamulla oli huomattavan aikainen lähtö.
Hotellin kellarissa oli kuitenkin Sveitsiläisten ideoiden mukainedn keilarata. Minulla tieto keilauksesta pohjaa lähinnä telkkariin. Ja niin muillakin. Siten napuriradalle eksyttä täyskaadon tuottanutta boltsia tervehdittiin lähinnä innostuneesti.

Seuraavan kaupungin nimeä en taaskaan muista. No, elämä on kovaa! Mutta hotelli oli ihan sikäläisen järven rannalla. Ja luultavasti erittäinkin hyvä.
Siellä oli tällainen apunoottorilla varustettu mopo. Nykyään tuollaiset ovat oikeastaan muotia. Siis sellaisen päästöt on oltava tietekin jokseenkin olemattomia.

Jannen kanssa teinkin erittäin reipashenkisen kävelyretken. Tuossa kuvassa näkyy se rinne, jossa kuljimme. No, ylös näkyi kelkevan myös erikoisjuna, mutta sen käyttö on oikeastaan huijausta.

ETAssa tehtiin kaikenlaisia kelloja. Ja paljon! Kuulema vedettävillä kelloilla on isot markkinat kehitysmaissa, missä kellojen muuten vaatimia paristoja ole.

Kohteiden jälkeen on vuorossa varsinainen pikastrippaus. Joissain tapuksissa housut lensivät pois jo ennen tehtaanporttia. Siellä oli nimittäin ihan törkeän kuumaa

Hotellimme Genevessä oli aika kaukana varsinaisesta kapungista. Oikeastaan ihan järkevää. Silloin koko joukko pysyy yhdessä, eikä hajoa pitkin kaupunkia.
Täytyy sanoa, että minä join ihan käsittämättömän paljon siellä illalla. Yöllä minä sitten nukuin matkalaukkuni päällä. En välittänyt jostain sellaisesta merkityksettömästä pikkujutusta. Seuraavana päivän olin aika kipeä...

Muistaakseni Jukka ?. Hän oli huolissaan huolissaan huonekaverinsa ylenmääräisestä örveltämisestä, joka alkoi ottaa otsaan koko muuta teekkarijoukkoa. Kieltämättä sellainen edellyttää aivan uskomatonta alkoholin käyttöä, jos teekkaritkin tuomitsevat asian.

Tässä olemme sitten Genevejärven rannalla. No joo, se ei taida olla ihan oikea. nimitys.

Sitten lähdimme pois hotellista.

Kohteena oli CERN. Minulla oli edellisen illan takia kerrassaan kolossaalinen krapula! Tuon ryysiksen takaa olen kuvannut kiihdyttimen ohjauspaneelia. Mutta tämä oli onnettoman pieni vekotin. Ilmeisesti tämä kiihdyhtin ei ollut edes se, jolla tuotettiin W⁰-hiukkanen (ja erinäisiä nobeleita).

Kävelyreissu ympäri Geneveä. Tuo suihkulähde (Jet d'Eau) on ilmeisesti koko kaupungin tunnus. Alppitorven soittaja on ilmeisesti jonkin pankin pääkonttorin edessä.

Sitten oli vuorossa ajo Luganoon. Se sijaitsee Etelä-Sveitsissä, maan italiankielisellä alueella.

En minä tietenkään voi sanoa mitään teiden laadusta täällä. Mutta ilmeisesti ne olivat ihan kohtuullisen hyviä, koska ne olivat vuorten välisissä laaksoissa. Eiväthän ne tietenkään olleet Länsi-Saksan autobahnien veroisia, koska alueen geologia aiheuttaa omat ongelmansa.

Luganossa meillä oli pitempi tauko. Se on siis italiankielinen, mutta toisaalta sveitsiläisten sääntöjen mukaan. Aika ristiriitaista, mutta lopputulos on ihan hyvä.

Siellä kuljettajamme (tuo oikeanpuoilimmainen) voi vetää oikein antaumuksellisesti perseet olalle.

Kyllä mekin touhusimme siellä. Tietenkin! Tällainen muutama päivä antaa aikaa ihan kivasti.
Ikävää, ettei meillä ollä ollut jykeviä työkaluja mukanamme. Olisimme nimittäin ottaneet jostain "Via Nassa" -kyltin mukaamme, koska eräs osasi täydellisesti imitoida Nasse-setää. Suunilldeedn sama juttu englanniksi. Ja asiaa on analysoitu myös wikipediassa!

Jannen kanssa kävimme "vastakkaisella rinteellä" (myöhemmin saimme tosin kuulla, että omalla puolellamme olisi ollut ihan vastaava). Siellä oli rinneradan päässä jonkinlainen suojelualue. Todellinen suojelualue, koska sen puusto oli kärsinyt pahasti happosateista. Niistä ei ole muuten puhuttu yhtään miutään tosi pitkään aikaan. Onko ongelma hoitunut? Vai onko porukka vain kyllästynyt kuuntelemaan viherpiperöitä?

Se paikka oli ihan selvästi Sveiksiä...

Tuo oli hotellimme. Luulen, että ryhmämme otti koko hotellin käyttöönsä. Tai saattoihan siellä kärvistellä joku muu onneton.

Jotkut osaavat shakkia. Minä en tosiaankaan!

Sitten oli vuorossa mukaanotetun telttasaunan hyödyntäminen. Voi olla ihan varma siitä, eettä ainakin paikallinen poliisi oli tyytyväinen asiaan. Tavallinen lohduttoman tylsä päivä. Sitten suomalaislauma järjestää tällaiset shamanistiset palvontamenot. Sitä voi selostaa kotona koko suvulle. Ilmeisesti tuo nomadiheimo palvoo kiviä. Päässään jonkinlainen pyhä lakki, jota ei voi ottaa mukaan kaikkein pyhimpään, jossa varsinainen palvonta tapahtuu. Ja näyttää siltä, että tämä on kerrassaan suvaitsevainen uskonto, kaikki uskottiin kertasanomisella. Sellaisia uskontokuntia ei monia ole.

Tosi komeita alppimaisemia. Mutta kun oli väsy. Ja niitä oli muutenkin ollut jo yliannokseen saakka.

Käsittääkseni tämä non jonkinlainen pumppuvoimalaitos. Se toimii oikeastaan jonkun hankalasti säädettävän (tyypillisesti atomivoimala) voimalaan säätöapuna. Tämä toimii optimissaan yötäpäivää ja pumppuvoimalaa tasaa kaiken.

Tämä on Innsbruckissa. Siellä paikallisessa jäähallissa harjoitteli jokin sikäläinen joukkue. No, siihen aikaan ei mitään erityisen huomattavia lahjakkuuksia ei Itävallasta tullut.

Tämä oli ihan oikea panimo! Ilmeisesti tuo oli yksi Itävallan isoimpia ja huomattavimpia panimoita.

Nyt on ihan fyssanluentomainen olo: olen pihalla kuin lumiukko. Minä en nimittäin tiedä, mikä kaupunki tuo oikeastaan on.

Sitten saavuimme Wieniin. Tässä on paikallisia katusoittajia. Tuollainen kävelykatu oli silloin (joskus 1980-luvun keskivaiheilla) oikeastaan aika ihmeellinen juttu. Nyt se ei ole.

Wienissä meillä oli Elin AG:n esittely. Täytyy valitettavasti myöntää, että se oli todellakin hillittömän tylsä! Voi todellakin sanoa, että se oli koko matkan tylsin!
Sen tään saimme Wienerschitzelit murkinaksi.

Tonavan pato. Tonava kuljettaa ihan valtaisaa vesimäärää - siis energiaa. Mutta liikenne on myöskin kerrassaan tärkeä juttu.

Tietenkin nyt ovat kaikenlaiset viherpiiperöjutut nyt tapetilla. Ei silloin.

Pelasimme mökkiä oikeastaan joka ilta Jannen kanssa. Aika lasten peli. Mutta misäärinä se on aikamoisen sadistinen peli. Sitä voi pelata vain erittäin häijy ihminen.

Salzburg. Siinä kaupungissa oli todella erikoistuttu "The Sound of Music" -elokuvaan. Se oli tilanne parikymmentä vuotta sitten. Nyt tilanne on taattuvarmasti huomattavasti iljettävämpi.
Dirndl ja Tracht.

Bad Aibling Münchenin ulkopuolella. Siitä oli joitain kymmeniä kilometrejä itse Müncheniin, jossa hotellihuoneiden hinta oli varmasti pilvissä.

Müchenin kaupunki. Ostin itselleni Minox-kameran. Siis sellaisen filmiä käyttävän höyrykameran. Heräteostoksena signaalitorvi, jolla saa aikaiseksi erittäin vaikuttavan mekkalan. Lisäksi se oli kerrassaan hyödyllinen Otaniemessä, koska vahtimestarit päättelivät, että noinkin kammottavaa älämölöä pitävän täytyy kuulua RWBKhon. Tai ainakaan jonossa ei kestä kovinkaan pitkään kuunnella...

Englisher garten. Minä en oikeastan ole ihan varma siitä onko tämä jonkinlainen Münchenin Hyde Park. Ja wikipedian mukaan se ilmeisesti on.

Oktoberfest. Itseasiassa nyt oli vielä syyskuu, loppu tosin. Mutta ilmeisesti sen asian ei annettu juurikaan häiritä asiaa. Baijerissa olut on kerrassaan pyhä asia.
Siis tällaiset litranvetoiset tuopit ovat siellä "normaaleja". Pienempiä sieltä ei edes tainnut saada. Tai voihan sitä yrittää selittää ja saada lähtemättömän hullunnmaineen.

Ilmeisesti pöydillä seisominen ja nahkahousumusiikkiin innokas osaallistuminen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Täällä tarjoilijat suhtautuivat asiaan huomattavasti kielteisemmin.

Lähtö pois Münchenistä. Siellä oli vielä ihan käsittämättömän lämmintä (siis meidän Pohjois-Euroopasta tulleiden barbaarien mielestä ainakin), vaikka oli jo syyskuun loppu.

Käsittääkseni tuo on BMWn oma pilvenpiirtäjä.

Nürnberg. Hotellihenkilökunnalle olimme opetelleet kertomuksen, että Suomalaiset ovat talvella (se kansa elää kammottavan pohjoisessa) isoissa läjissä. Siinä saa hyvin jaettua ruumiinlämpöä. Ja ihmiset, jotka elävät noinkin kammottavassa vapaaehtoisesti, täytyy olla aika sekopäitä.

Travemünde. Ilmeisesti sikäläiset ovat kerrassaan ylpeitä Passat-parkista (olenkohan muistanut oikein sen tyypin).

Finnjetissä oli tällainen maisemien katselupiste. Se on suoraan komentosillan alla, joten sieltä näkyy päällyston näkemät asiat. Oikein kiinnostava puolisen tuntia alussa. Mutta sitten tuleekin puolitoista erittäin tylsää päivää.

Finjetillä takaisin. Pelasin oikeastaan keskeytyksettä backgammonia.
Homma oli oikeastaan aika tylsää. Oikeastaan ainoa hupaisa juttu oli se, kun saavuimme maahan. Siihen aikaan ison alkoholipitoisuuden tuotteet pidettiin huumeina (kuten itävaltalainen 80% Stroh-rommi). No, veden tuominen maahan on lähinnä syntiä. Ratkaisu oli juoda kaikkki ja kuljettaa se maahan omassa mahassa. Erittäin huono ratkaisu!

On oikeastaan ihan kivaa nähdä, kuinka moni ihminen käy katsemassa tätä sivua. Tai siis aika iso osaa edustavat kaikenlaiset hakukoneet.

Ihmisiä: