Kiasma

3.3.2000 oli kerrassaan täysi päivä. Olin mennyt edellisenä yönä nukkumaan yhdeltä taikka kahdelta. Tämä on minulle äärimmäisen poikkeuksellisen aikainen nukkumaanmenoaika. Sitten nukuin tuona yönä aika huomattava heikosti: kun tämä poikkesi normaalista noin paljon.

Suunnilleen kymmentävaille kahdeksan tuli invataksini. Ja lähdin ensimmäiseen päiväni kohteeseen: Iiro Hartimon pitämään seminaariin.

No, selvisin kuitenkin sieltä hengissä! Aikainen alkamisaika ei kuitenkaan tappanut minua.

Sitten postin filateliamyymälään. Nyt oli nimittäin ilmestymässä merkit Tommi Mäkisestä. Merkit, koska niitä oli kaksi.

Tapasin isäni siellä: olimme sopineet filateliamyymälästä. Tapasin hänet itseasiassa siinä Pääpostin ja Päärautatieaseman välissä. Joka oli kauhistuttavassa kunnossa. Se oli siis pottupeltoa huonommassa kunnossa, lähestulkoon Tallinnan katuihin verrattava.

Hommasin kuoreeni myös nimmarit. Henkilökunta ymmärsi ihan heti, ettei jonottaminmen oikein onnistu (jono ulottui pitkälle ulos). Elikkä nimmarit sutaistiin niinkuin sivusta.

Ja tältä se kuori sitten näytti. Nimmarit ja kaikki!

Ja tässä on sitten Kiasman toiseen kerrokseen johtava luiska.

Täytyy todellakin sanoa, että Kiasman suunnitellut arkkitehti on todellinen taiteilija. Hän oli onnistunut saamaan aikaiseksi siitäkin pötkylästä toivottaman sekavan.

Myönnettäköön tietenkin, että olen epätaiteellinen idiootti. Mutta kyllä mielipiteissäni on varmaankin jotain perää.

Tässä on Rosa Liksomin teoksia.	Puhesyntetisaattori tehtynä aika konventionaalisella tekniikalla. Paineilmaa ja vanhanmallisia releitä. Tietenkin kun tekijä on äidinkieleltään englantilainen, niin tulos voi olla aika kummallinen.	Taiteilija on käsitellyt tunnettua Kalevala-taulua.
Tässä oli ilmeisesti ideana näyttää nyky-yhteiskunnan käyttämiä symboleita.	Jonkunlainen isohko nukke...	Todellista nykyeaidetta: taysin käsittämätön ja hyödytön (lisäksi ruma) möykky.
Tässä taiteilija oli tehnyt jonkinlaista puunleikkausta tai jotain.

Taustalla näkyy eduskuntatalo, joka on ilmeisesti pesty kaikesta sen pinnalla olleesta köhnästä.

Tietokoneissa pyöri 'eliza' (taikka luultavasti siitä suomalaistettu versio 'elisa'). Aika uskomatonta, koska ohjelma on todellakin äärettömän vanha (ensimmäinen versio taitaa olla peräisin 50-luvun lopulta). Herää vain kysymys siitä, mitä taiteilijat oikeastaan tekevät, kun he saavat edes jossainmäärin moderninpia ohjelmia.

Kiasman kahvila oli yllävän hyvä.

Sitten menimme Sanomataloon. Siellä olikin jokin atk-kirjoihin erikoistunut kirjakauppa. Josta hommasin kaikenlaista kivaa: Linux Journal (jossa oli mukana CD-ROM), salakirjoituksen historiaa käsittelevä kirja ja Linux-muki.

Aikamoisen yllättävää: eräs ystäväni, joka katsoi näitä sivuja, halusi nähdä tuon Linux-mukin! No, tässäpä se on. Kuva ei kuitenkaan tullut kovin nopeasti, mutta kyllä se tuli!

Ihan kivannäköinen tuo tunnuspinviini (kuulemma Linus Torvalds oli valinnut tunnukseksi pingviinin sen jälkeen kun sellainen oli purrut häntä).

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.