Mujusen Arin 35. synttäripippalot

Varmaankin on ihan järkevää (järkevää? kun en edes ole erikoisen varma siitä, onko koko juttu järkevä!) aloittaa koko juttu juhlakalulla (kuvia pippaloista oli 62 kappaletta (kauan eläköön digitaalikamerat)). Nuo mandariinit olivat kuulemma kerrassaan happamia! Mutta mitäs siitä!

Aloitin tämän sivun työstämisen heti viimeisten vieraiden lähdettyä yhdeltä yöllä. Viideltä yöllä totesin tarvitsevani edes pikkuisen unta. Lauantaina sitten viimeistelin tämän.

Ja tässäpä taidetaankin odotella kaiken alkamista. Ari oli sanonut, että kuudelta alkaa. Voit olla ihan vakuuttunut, ettei asia ollut niin!

Ilmeisesti kuitenkin edellisenä iltana vietetty Metsähovin pikkujoulu väsytti...

Oli kerrassaan hieno aloitus: Dom Perignota (vuosilukua en muista, Arin mukaan se oli 1990) ja kaviaaria.

Ja oli muitakin mätejä. Jotkut pitivät rasvakalan mätiä kaviaaria parempana. Minä en!

Taru tuli siis tosi kipeäksi ihan illan alkuvaiheissa. Jo tässä kuvassa voi nähdä, ettei hänen olonsa ollut erikoisen kiva.

Ja aina vain pahenee! Hän meni makuuhuoneeseeni makaamaan huonoa vointiaan pois. Ei auttanut! Ikävä kyllä lähtö kotiin potemaan oli yhdeksän maissa. Toivottavasti se ei ollut mitään vakavaa!

Ilmeisesti minusta on suunnilleen (no joo, tämä oli kylläkin ainokainen kuva minusta) aina otettava kuva. Nyt Ökön kanssa.

Tämä on ilmeisesti näpätty odotettaessa seuraavaa ruokalajia. Hidasteena oli oikeastaan ylihidas astianpesukoneeni!

Ökö oli ollut pippaloiden alkupuolella erittäin mielellään mukana kaikessa. Mutta nyt ilmeestä saattaa havaita, ettei hän enää erikoisemmin arvosta tilannetta ja toivottaisi häiritsijäporukan huishiiteen häiritsemästä tärkeää nukkumista.

Tähän kuvaan ei oikeastaan taida olla ihmeempää syytä. Hetkinen, on! Molemmilla on kaulassaan kravatti. Olemmeko niin vanhoja ja kalkkeutuneita, että käytämme kravattia? Voi!

Kinkun käsittelyä. Kuulemma jokin vaihe muistuttaa plastiikkakirurgiaa (se kasvojenkohotuksen iljettävin vaihe), mutta kyllä kinkkua loppujenlopuksi käsitellään aika paljon rajummin...

Kinkku alkaa nyt olla kadonnut. Tai siis ei. Kun taisteluväsymys näyttää painavan; edes tuollaista 9,7 kg:n kinkkua ei saada syötyä. Aika monet sanoivat selityksen olevan se, ettei Taru ollut paikalla syömässä. Tuskin nyt sentään...

Ja tässä on saatu syöminen loppuun. Näyttää aika säälittävältä: ainoa näkyvä pullo pöydällä on limppaa!

Jälkiruoaksi Pasi teki jotain kohtuullisen omituista jäätelöjuttua. Ja sen tekemisessä olisi tarvittu vatkainta.

K: Onko sinulla vatkain?

V: Kyllä, tietenkin.

K: Missä se on?

V: Ei harmainta aavistustakaan.

Ja sittenpä sitä etsittiin. Pasi sai jäätelönsä vatkattua käsin ennenkuin sitä löydettiin. Ja siihenpä etsintävimma laantuikin.

Kieltämättä pötsin täyteensullominen aiheuttaa aika raukean olotilan! Kun elimistön kaikki veri menee ylikuormitettuun suolistoon.

Viinan juottamista päivänsankarille. Ilmeestä päätellen viina ei maistu. Omituista! Periaatteessahan kaikki viina on hyvää juotavaa. Ja tämä erityisesti, se kun oli Marskin ryyppyä...

Tilannetta piti tietenkin tarkkailla!

Lahja oli koostunut monista CD-levyistä. Joista jokaiselle piti laulaa"Ein Prosit...". Ja juoda.

Lahjaksi tuli myös jokseenkin iljettävältä vaikuttavia namuja. (Ollin oma ja värittynyt mielipide, 3/4 laatikon sisällöstä hävisi hujauksessa...)

Joidenka joukosta Ari onnistui löytämään omaa luonnettaan korostavan namumallin.

Oikeastaan jokaisilla synttäreillään (ja kaikissa mahdollisissa muissakin pippaloissa) Aria vaaditaan erittämään "Tupakka, Whisky & Willit Naikkoset". Hänen eläytymisensä lauluun on aika kokonaisvaltaista (jos asian sanoo siis erittäin lievästi).

Loukon Antti nauhoitti tämän esityksen MD-äänitallennelevylle. Hmm. Kyllä nauhoitus olisi vaatinut videonauhurin.

Voi herrajestas. No se rymyporukka lähti pois jo suunnilleen puolenyön jälkeen. Kissojen kannalta ei hetkeäkään liian myöhään. Mutta muuten kyllä useampia tunteja liian aikaisin.

Pasi ja Ari alkoivatkin sitten sorvaamisen. Joka kääntyikin siihen, että Pasi tarjosi Arille töitä! Voi herrajestas! Ari ilmoitti, että mikä tahansa sieluakin vahingoittava työ (esimerkiksi muidenkirjoittamien Basic-ohjelmien ylläpito) kyllä käy, kunhan käteenjäävä palkka tuplautuu.

Pippaloiden lopputuloksena oli tämä surkea ja säälittävä hylsyjoukko. Kymmenen ihmistä sai tyhjennettyä vain yhdeksän pulloa mietoja viinejä (esimerkiksi Beaujolais Nouveauxia oli kaksi pulloa, joista toinen jäi edes avaamatta). Siis ei edes yhtään viinapulloa! Kyllä on kerrassaan häpeällinen "suoritus".

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.