Otto 10

Serkkuni Yrjön poika Otto täytti 10 vuotta. Tai oikeastaan joskus näihin aikoihin. Edellisen kerran olin täällä, kun Otto täytti kahdeksan. Minun on ihan heti pyytää anteeksi näiden kuvien onnettoman huonoa laatua: pääosa niistä on otettu ihan vallitsevassa valossa. Ja kun se ei ole todellakaan rittänyt. Silloin on vain lisätty suljinaikaa. Ja useimmiten tulos on jokseenkin tyrmistyttävää.

Otto itse oli aikamoisen nuopsahtanut. Ilmeisesti riittävän monta kakkua olikin liian monta...

My cousin Yrjö has a son called Otto. Now is his 10th birthday. I wasn't in previous one. But in 8th, I was.

Tällä kertaa paikalla oli oikeastaan joukkomme. Siis Arnbergin perhe, Karjalaisen perhe ja minä.

There were my father and mother, my sister Anna with her family and naturally me.

Synttäreillä on aina oleellista puhaltaa kakusta kynttelit.

There is really important thing: blowing candles.

Ja sitten leikataan kakusta sopivia paloja. Ei kuitenkankaan minulle: minä kieltäydyn ihan periaatteessa kaikista sokerisista tuotteista. Nykyisen sokeritautinäkemyksen se ei ole mitenkään oleellista. Minä en todellakaan ajattele noin.

Then cutting the cake. Especially the first piece is really hard.

Kyllä kakku näyttää isä-Yrjöllekin maistuvan oikein erinomaisesti.

Yrjö-dad ate cake. Clearly he liked of it.

Pauli ja Tuuli pantiin syömään kakkua kakkupöytään. Jossain sohvalla he olisivat saaneet taatusti aikaiseksi kerrassaan kammottavaa tuhoa... Varsinkin Pauli tykkäsi tilanteesta: namut olivat nimittäin ihan siinä takana.

Kids were in the cake-table. Because they could make really horrible destruction in couch.

Nyt tenavat ovat saavuttaneet koko vierailun suurimman mahdollisen onnen: pokemonia tölläämisen ja niiden opettelun.

Otto had on tape some pokemon-films. Kids really loved that.

Sitten ihan lopuksi otettiin (=siis isäni otti) ryhmäkuva meistä kaikista. Ilmeisesti kolmisen kameraa.

Finally my daddy took group-photos. That's really great thing.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.