Pauli, sisarenpoikani, täytti 3 vuotta 29.5. Tätä
huomattavaa tapausta täytyi tietenkin juhlistaa. Hänen
sisarellaan (Tuuli) oli juuri silloin ikävähkö
korvatulehdus, joten hän joutui olemaan poissa. Mutta eipä
se juhlakalua häirinnyt!
Vanhemmiltani
Pauli sai kauhakuormaajan. Tämä kuva on ikävästi
tärähtänyt, mutta niinhän asia oli:
Pauli touhusi hulluna sen kanssa!
Täällä
he asuvat (siis tuossa vaaleassa rakennuksessa).
Paulin perhe: äiti, Pauli ja isä.
Paulia tuntuu kiinnostavan nyt enemmän Muumi-videot. Mutta
ei huolta: kauhakuormaaja tuntuu kiinnostavan isää.
Olin itse antanut
tämän "uima-altaan" ja se tuntuu olevan koekäytössä
ihan mieleinen juttu...
Äärimmäisen tärkeää on tietenkin
syntymäpäiväkakku. Tuo edustalla oleva ei
ole Pauli. Ja minäkin olen ilmapallon takana. Mutta minkäs
sille voi, tämä on paras kuva asiasta!
Tässä Pauli saa lahjaa minulta. Sellainen ilmatäytteinen lohikäärme. Olen antanut uimiseen liittyviä juttuja aina syntymäpäivisin.
Vanhemmiltani hän sai inkkariteltan!
Ja sitten se on saatu puhallettua. Otto (serkkuni Yrjön tenava) on muuten edessä. Kyllähän tuo oli tarkoitettu vesileikkeihin. Mutta kyllä se näyttää toimivan mallikkaasti kuivalla maallakin!
Mika-isä teki todellisen uroteon: puhalsi tuon! Sen täytyy
olla aikamoinen kokemus!
Sitten sama toisesta suunnasta.
Ja taustalla näkyy Tuuli katselemassa!
Pauli sai minulta kolme muovilaivaa.
Olen nimittäin antanut kaikkina vuosina jotain uimiseen liittyvää.
Ja tuossapa on
korttini. Olen tehnyt sen Corellin leikearkiston avulla. 10000
kuvaa, siitä taatusti löytää aina jotain.
Mammalle ja Papalle ei kuulemma
oltu asetettu mitään rajaa lahjojen määtässä.
Muut saa antaa luulemma yhden...
Ja porukkaa oli...
Syntymäpäiväkakku, sehän on äärimmäisen tärkeä juttu.
Sisareni Anna avustaa kakun leikkaamisessa.
Tämä sukulaisille järjestetty osuus oli lähimpänä sunnuntaina: 28.5.2000. Varsinainen juhlapäivähän oli oikeastaan vasta seuraavana päivänä. Itse olin kehunut tekeväni tämän jo samana yönä. Eipä onnistunut, ei, joskus om sentään nukuttavakin...
Vanhemmiltani
Pauli sai esimerkiksi tällaisen robottihirvityksen.
Sekä Pauli (Suomi-sarja)
että Tuuli (Chippendale-sarja) ovat saaneetn minulta syntymäpäivikseen
ja jouluina jonkin hopeisen syöntivälineen.
Minulta tuli myös vesipyssy. Ja kerrassaan iso sellainen. Pyrin selittämään Paulille, että sitä sai käyttää vain ulkona. Mutta uskoikohan hän? Sitä ei tiedä.
Painetta pumputaan pumppuhaulikon tyyliuin. Yleismuotoilu on
kuitenkin kuin rynnäkkökiväärissä. Ynnä
tietenkin iso vesisäiliö.
Sittenpä syntymäpäivien päätarkoitukseen: kakkukynttilöiden puhaltamiseen.
Ja nyt ne on sitten
saatu puhallettua!
Jonka jälkeen on uhrauduttava vieläpä syömään kakkua! No kyllä se menee ihan hyvin.
Tässä tulee lähinnä mieleen ikivanha vitsi:
K: Mitä yhteistä on pinoisrautateillä ja naisten rinnoilla?
V: Molemmat on tarkoitettu lapsille, mutta isät niillä leikkivät.
Täytynee lisätä autoradat siihen...
Tämä on oikeastaan aika tärkeä virstanpyykki.
Koulu alkaa ensisyksynä. Se kestää ainakin yhdeksän
vuotta. Ja melkolailla luultavasti aikalailla pitempään.
Vanhemmiltani Pauli sai potkulaudan. Se oli kerrassaan toivottu lahja! Minä olen kyllä sitä mieltä, että sen pyörät ovat turhan pieniä. Pienet pyörät tekevät siitä tietenkin äärimmäirsen ketterän. Mutta ne myöskin "tökkäävät" äärimmäisen herkästi. Ja minä tosiaankin tiedän asian: pyörätuolini opettaa sentään jotain. Niin juu, Paulilla on päällään hänen saamansa pyjama.
Ilmeiseti sen potkulaudan laittaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu: lastentarhanopettaja ei ole ollenkaan riittävä, diplomi-insinööriä siinä tarvitaan.
Tuulillekin piti antaa jonkinlainen "lohdutuslahja". Muuten hän olisi tuntenut itsensä täysin hyljeksityksi. No, perhe oli kuulemma lähtemässä Rhodokselle. Silloin joku tällainen vesileikkikalu on kerrassaan erinomainen juttu. Pauli sai minulta kännykänmuotoisen ilmapatjan. Sitä ei otettu pakkauksestaan esille: parempi ottaa se esille vasta Kreikassa.
Tämä pikkuinen sammakko oli ihan helppo puhaltaa täydeksi. Se oli ihan helppo juttu Tuulillekin. Siinä ilmapatjassa tarvitaan kyllä isää. Se aiemmin antamani lohikäärme on lähinnä kidutusata!
Ihan pakollinen ohjelmanumero
on kakkukynttilöiden puhaltaminen sammuksiin. Aika yllättävää
oli muuiten se, että nuo mansikat maistuivat joltakin. Tähän
aikaan vuodesta mansikat tulevat jostain Etelä-Euroopasta.
Eivätkä maistu juuri miltään! Mutta nuo olivat
jotain ihmerotua. Olisi varmasti mahtavaa kasvattaa tuollaista
makua tuovia täkäläisessä, äärimmäisen
pitkän päivän ilmastossa.
Teen aina oman onnittelukorttini. Tietokoneella tietenkin! Erittäin suurena apuna on (muistaakseni) Corellin CD, joka sisältää 10'000 vektorigrafiikalla tehtyä kuvaa. Tässä on neljä kuvaa.
Aika hämmästyttävää, mutta siinä
valtavassa kuvamäärässä ei ollut yhtäkään
kuvaa paloautosta! Sentään siellä oli kuva palomiehestä.
Juu, Pauli oli saanut aika kauhistuttavan määrän kaikenlaisia lahjoja. Tuossa takana näyttää olevan antamani paloauto. Siis sehän oli ihan muovinen juttu, perhanan iso vain.
Lisäksi sen saa ruuttaamaan vettä; kuulemma parisen
metriä.
Pauli oli saanut
(paloautoni lisäksi) Potteria. Tällainen törkeän
paksu kirja (juuri lukemaan oppineelle se on luultavasti liikaa
(tosin siihen kirjojen ahmimisvaiheeseen ei tuokaan riitä))
ja video siitä leffasta. Tuulille se video oli liikaa, mutta
Pauli oli ihan innoissaan.
Mika-isä ja
(ööh) siskon poika (siis Mikan) Antti katselivat touhuamista.
Kyntteleiden puhaltaminen
kakusta on ihan oleellisen tärkeä juttu! Kuulemma molemmat
(siis sekä Pauli että myön vuorollaan Tuuli) suorastaan
vaativat marenkinökösiä kakun päälle.
Kyllä kakun
lisäksi oli muutakin! Ja paljon (oikeastaan liiankin paljon,
koska minä haluan testata kaikkia lajeja). Varsinkin "suolaiset"
olivat mielestäni kerrassaan herkullisia (siis minullahan
on diabetes, joten suolaiset sopinevat paremmin minulle (vaikkakin
pääosa "makeista" oli leivottu hedelmäsokerilla,
joka sopii minulle oikein hyvin)). Kyllä muutkin olivat ilmeisesti
sitä mieltä, koska suolainen piirakka katosi melkoisella
vauhdilla.
Kyllä
Tuulikin näytti tykkäävän paloautosta.