Joulu

Pääasiassahan tämä sivu on tarkoitettu ulkomaisille. Hehän ovat nimenomaan kiinnostuneita suoimalaisista traditioista. No, en edes hurjimmissa kuvitelmissani kuvittele selittäväni asiaa tyhjentävästi - mutta ainakin jonkinlainen selitys on luvassa.

Ovilla (ja muutenkin) suositaan aika vahvasti oljista tehtyjä koristeita. Siis "kunnollisia" olkia saa oikeastaan vain käsinkerätystä viljasta. No joo, se aika on ollut ja mennyt (niinkuin nälänhädät täällä).

Sitten meillä oli eräänlainen joulusauna. Siis eräänlainen koska se oli minun saunassani. Ja ehdottomasti parhaat löylyt tulevat puulämmitteisestä. Ei voi vaatia kaikkea...

Oli muuten ihan tipalla, ettei Helmi-kissa olisi päässyt löylyyn (hänen mielesträän se olisi kyllä ollut joutumista). Saunan jälkeen Helmi kyllä nautti löylyhuoneen ihanasta lämmöstä...

Säätila jouluna oli oikeastaan melko kohtuullinen: lämpötila vaihteli nollan ja miinus kahdenjapuolen asteen välillä. Eli lämpöasteita ei ollut, se aiemmin satanut (ehkä sentti) pysyi. Jouluaattona ei satanut, joulupäivänä pikkuisen alkaen lumesta ja päätyen jäätävään tihkuun. Ja kaikkea siltä ja väliltä...

Koko homma aloitettiin glögillä. Ja mukana oli tietenkin pikkuleipiä, kakkuja sun muuta (joulutorttuja ei ollut - uunilla oli muuta käyttöä silloin). Sisarentyttäreni Tuuli on jo istumassa pöydässä.

Kissat (oma kissani, Helmi ja vanhempieni Nilla-kissa) ymmärsivät erinomaisesti joulun idean. Ne menivät molemmat jokseenkin välittömästi nukkumaan.

Sitten alkuruoat. Pääasiassa erilaisia kalaruokia (pöydässä vasta älysimme, että sentään yksi liharuoka puuttui: ohuet poroviipaleet. Muitta ei se häirinnyt, päinvastoin.). Silliä. Silakkaa. Graavilohta (juu, mussutan sellaista leipää nytkin tehdessäni tätä sivua). Italiansalaattia. Rosollia ja sen kastiketta.

Ja pääruokaan. Meillä oli kalkkunaa. Ja sitten ihan pikkuinen kinkkurulla. Molemmat oli paloiteltu jo keittiössä - huomattavasti järkevämpää niin. Ja sitten joitain laatikoita: lanttu- ja porkkana. Keitettujä herneitä. Luumuja.

Mitenhän tämän oikein kääntää englanniksi!?

Tenavien (kauhulla ja innoituksella) odottama hetki tuli sitten: joulupukki tulee (voi, isäni sattui olemaan juuri silloin poissa)! Sylissä on sisareni poika (Pauli). Ja ilmeisesti lahjoja tuli, Paulin mukaan liikaakin (ilmeisesti joku pöpö vaivasi silloin, muuten sellaista lausuntoa ei voi selittää).

Joulu 1998

Ja sittenpä taaskin jotain. No, kyllähän joulut ovat yleensä aika samanlaisia, mutta kyllähän jotain saa lisättyäkin...

Ökö natusti innolla joulutähteä. Tämähän ei ole erikoisen hyvä juttu: kovin innokkaan natustamisen seurauksena on erittäin kuollut kissa. Mutta eipä huolta: tämä oli kankainen tekosellainen!

Jouluhysteria! Minä inhoan sitä! Jossain tutkimuksessahan oli kuulemma todettu, että joidenkin stressihormonien taso vastaa hävittäjälentäjiä taistelussa. Totta!

Myyjillä näyttää olevan kovin rauhallista tässä. Väärin! Käytössä oli jonotusnumerot ja jonoa ainakin puolisen tuntia!

Parvekkeelleni oli pantu tekokuusi, jossa oli lamppuja. Ja tietenkinhän Ökö rakasti sitä. Tässä ei ole nyt kuvaa, siitä kun hän kiipesi kuuseen (useampia kertoja, juu). Tai kaatoi koko jutun...

Panimme (tai siis oikeastaan isäni pani) sen oveeni 19.12.

Minun oli pakko vielä palata kauppaan. Kun erästä haluamaani juttua ei ollut. Ja he tilaisivat sitä. Kuulemma sen olisi voinut hakea perjantaina 18.12. No, se ei käynyt minulle: jumppa oli jo samalla päivällä ja se ylittää tärkeysjärjestyksessä jonkin ostosreissun. Lauantaina (tai sunnuntaina) en edes kuvitellut meneväni sinne. Mutta sitten menin maanantaina 21.12. HUH!

Jokaisen ryökäleen heinähatun piti tulla kaupunkiin omalla autollaan. Ja kun junttien yleisasenne on: minä olen tällä pellonpintareella ylempi olento (ja samaa noudatetaan autoa ajaessa, mikä on traktorin kanssa opittu). Tekee liikenteen lievästi ilmnaistuna tukkoiseksi: kun parhaimmillaan olen päässyt asunnostani keskustaan parissakymmenessä minuutissa, niin nyt se vei tunnin!

22.12.1998. Eli oikeastaan ihan sama päivä kuin edelläkin. Silloin oli aikamoisen kirkas ilma. Se tarkoitti, että oli aikamoisen kylmää: korkein lämpö oli -4,7 C ja matalin -13,1C. Jouluaatoksi on luvattu muuten lumisadetta, aika vahvaa sellaista. Pianhan sen näkee...

Joulusauna! Ja minulla oli silloin käytössäni vihta (siis mielestäni nimitys vasta on kerrassaan typerä ja osoittaa käyttäjänsäkin typeryyttä).

Ökö oli muuten oppinut avaamaan oven. Ja sitä taitoa pikku saunatonttu hyödynsi.

Minut kuljetettiin vanhempieni luo Uusmäkeen suunnilleen kahdenmaissa iltapäivällä. Silloin satoi aika rankasti lunta. Ja myöhemmin lumen sekaista vettä. Ja sitten ihan vettä!

Joulukuusi koristellaan sitten aattona. Kuusemme oli kovin kapea, mutta se sopi silloin oikein hyvin sisään. Tonttupartio oli jo poikennut matkallaan tuomassa osan lahjoista.

Millä ihmeellä tenavat saa rauhoiteltua Jouluna? No, suunnilleen ainoa ratkaisu asiaan on TV: Disneyn piirretyt toimivat oikein hyvin!

Alkupalat. Varsinkin kirjolohen mäti sai suuren suosion.

Sittenpä pääruoka. Tälläkertaa meillä oli sekä kinkkua että kalkkunaa rullana. Se on ihan hyvä ja järkevä järjestely: täyttä tavaraa ilman isoja vaivoja.

Kummallekaan tenavalle ei ruoka oikein maistunut: ilmeisesti jännitys oli kuitenkin liian suuri (eihän sitä tietenkään voi myöntää). Pauli piirteli ja Tuuli pyrki änkeytymään ahtaimpaan mahdolliseen loukkoon.

Kyllä hermostuminen tarttui kissoihinkin! Tässä Ökö ja vanhempieni Nilla vaihtavat keskenään mielipiteitä. Helmi (joka sekin oli mukana) on nyt saanut Nillan mielestä uutta arvoa, kun uusim mieliharmi on ilmaantunut maisemiin!

Salama saa nillan silmät leiskumaan aika hurjasti. Mutta suunnilleen noin se tosin ajatteli...

"Pukki tulee." Tämä sai tenaviin lähes hysteerisen kohtauksen: molemmat ryntäilivät ympäriinsä ja yrittivät piiloutua kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.

On muuten syytä huomata, että pukki on pannut lahjat Stiga-kelkkaan, jonka Pauli saa. Hän oli toivonut juuri sellaista.

Ja tänäkin vuonna isäni jäi paitsi kaikesta - hän touhusi auton lämmityksen kanssa.

Pauli pukin sylissä! Tuuli ei uskaltautunut sentään mihinkään näin hurjaan juttuun: parhaimmillaan hän saatoi suunnilleen hipaista pukkia.

Myöhemmin Pauti kyllä esitti pieniä epäilyksiä pukin henkilöllisyydestä. Mutta kuiskaten...

Siinä isossa kassisasa oli Tuulille ihan valtaisa nallekarhu.

Ja sitten hän sai ihan Ökönnäköisen nuken!

Lahjojenavaamisen jälkeen söimme sitten jälkiruokaa. Ajoitus on ihan järkevä: tenavat eivät olisi kestäneet lisäodotusta ja olisimme olleet aterian jälkeen niin ähkyssä muutenkin.

Tarjolla oli lakkoja ja jäätelöä. Ja halullisille sieluille vielä leipäjuustoa.

Serkkuni Yrjö perheineen tuli käymään luonamme ensimmäisenä joulupäivänä. Seuraavan päivän illalle he matkustaisivatkin Rovaniemelle.

Yrjön vaimo Karin.

Joulu 1999

Sittenpä jotain jorinaa tästäkin joulusta. Tälläkertaa päätin olla edes kohtuullisen viisas ja tehdä jouluostokset jo hyvissäajoin etukäteen. Ilman sitä kammottavaa ryysistä ostohaluisista ihmisistä (joka lauma muistuttaa tarkasti tuhoonsa ryntäävää sopulilaumaa).

Olin liikkeellä siis perjantaina, 19.11.1999. Aika tyypillinen marraskuinen näky. Nyt on tosin sentään pikkuisen lunta maassa, se sentään ilahduttaa pikkuisen ihmisiä. Tai eipä näytä ihmeemmin hetkauttavan noita pysäkillä värjöttelijöitä. No, ratikka tyulee ihan muutaman sekunnin kuluttua!

Ihan klassinen paikka on "Stockankellonalla". Ja he ovat ymmärtäneet sen myös. Nytpä siellä on (tavallisen kellon lisäksi) kello, joka mittaa aikaa vuosituhannen vaihteeseen. Niin, oikeastaan tässä vaihtuu vain vuosituhatta esittävän numeron ensimmäinen merkki - vuosituhat vaihtuu oikeastaan vasta vuoden kuluttua. Tästä sotkusta saamme kiittää jotain idioottimunkkia, jonka valinnassa selkeästi painoivat teologiset tekijät (eipä sitäkään puolta voi kehua...), eivät matemaattiset.

Tässä oli siis marraskuun puoliväli. Ja joulukoristukset täysin päällä. Ei sentään tarvinnut kestää joulumuzakkia!

Tässäpä onkin koko tavaratalon typerin juttu: tuo luiska. Alas sitä myöten pääsee kyllä (vauhdilla pääseekin). Mutta mitenkäs ylös? Näkyykös tuolla minkäänlaista kaidetta? Luiskan pinnan kiillotuksesta on kyllä pidetty oikein esimerkillisesti huolta. Minulla (joka liikun potkimalla vasemmalla jalallani) ei ole mitään toivoakaan tuon suhteen. Eli jokainen kerta, kun haluan ylös (tuo on muuten ainoa paikka), minun on jonotettava tuon luiskan vieressä olevassa kellonpatterienvaihtopisteessä. Silloin ei kannata olla kiireinen...

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.