Ökö ja TaruÖkö ja TaruTaru käy luonani aina sillointällöin (liian harvoin, kuitenkin mielestäni). Hänestä saa kuitenkin oikein hyvän mittatikun katin kasvulle!
Hän kävi katsomassa Ököä 1.6. Ennenkuin se olisi mikään "iso rontti". No joo, sanoisin, että kissa on oikeastaan aina tosi suloinen koostaan huolimatta. Mutta myönnettäköön, että pennussa suloisuus on kerrassaan tiivistettyä! Mikään - ei yhtään mikään - ole yhtä ihana.
Ökö otti asian ihan rennosti. Mikäs siinä, makaa vain mukavasti selällään ja ihminen rapsuttaa massua.
Taru valitti sähköpostissaan ettei Ökö
käyttäytynyt erikoisen auvoisasti. Niin, ihmisen ja
kissan käsitys auvoisesta olotilasta poikkeavat toisistaan
aika jyrkästi. Ja tietenkin siinä, että kissa voi
huomattavan helposti saada auvoisan olotilan. Ihminen ei taas
oikeastaan koskaan!
Seuraavan kerran Taru kävi
täällä tiistaina 8.9. Eli olihan aikaa kulunut
jo kolme kuukautta. Se on kasvavan kissan mittapuulla todellinen
iäisyys! Ja täytyy todellakin sanoa, että ottamani
kuvan laatu on kerrassaan alta kaiken arvostelun!
Olin aika surkeasti kuvitellut, että perjantai olisi ollut
H-.hetki. Se oli ihan täysin minun töppäystäni!
Eli se tarkoitti, etten ollut oikeastaan yhtään valmistellut!
Huh!
Taru
kävi luonani 26.11.1999. Ökölle oli pantu kuivaruokaa
sisältäviä ruokakuppeja sinne ja tänne. Sen
olisi pitänyt estää ruikkailutaipumusta. Ja niin
se tekikin. Eläinlääkärin neuvo
toimi.