Ökön virtsatietulehdusÖkön virtsatietulehdusÖkö ruikki jokapaikkaan. Varsinkin tuohon TV-tuoliin. Se piti siis peitellä ihan joka ilta. Ellei peittänyr, niin ikävästi kävi...
Jotain selitystä asialle oli ehdottomasti saatava.
Elikkä eläinlääkäriin.
Otin invataksin, koska Pappa oli katkaissut ranteensa, elikkä
autonajo oli äärimmäisen hankalaa hänelle.
Eläinlääkärinä
oli tällä kertaa Aimo T Niskanen (tosi surkea kuva,
muuten). Hänellä oli joitain ideoita asiasta:
Me kaikki uskoimme, että kysymys olisi tuosta jälkimmäisestä.
Mutta mitä ilmeisimmin niin ei ollut!!
Jotta kissalle voisi
tehdä tutkimuksia, on se nukutettava. Ja siitäpä
ongelmat alkoivat: Ökö ei suostunut nukkumaan millään.
Hänet oli rauhoitettu juuri sillä aineella kolmasti
siinä reisiluujutussa
ja kertaalleen vielä leikkauksessa.
Ja siinä meni ihan älyttömästi aikaa! Loppujenlopuksi Ökö oli saanut 20 kiloiselle koiralle riittävän annoksen. Mutta hän ei suostunut nukkumaan. Takajalkojen pito alkoi olla jo heikkoa, mutta hereillä piti vain pysyä.
Siinä vaiheessa minun piti jo lähteä. Kuulemma Ökö oli alkanut nukkua, kun unilääkkeen vasta-aine oli annettu!
Seuraavana yönä hänellä olikin monumentaalinen krapula...
Silloin paljastui, että hänellä oli kuin olikin
virtsatietulehdus. Sulfakuuri...
Niskasen mukaan tuohon protestijuttuun
voisi puuttua järkevimmin seuraavasti: kissat eivät
kuse ruokapaikkaansa. Tehdään siis tästä paikasta
kissan ruokapaikka. Ruokakuppeja vain.
Kuulostaa aika älyttömältä. Mutta se toimii!!