Kiova 1986

OtaDatalla (yhdistys pyrki edistämään it-tekniikkaa, nyt se on jo varmaan lakkautettu (siis jonkinlainen haamu saattaa olla jäljellä)) oli aika miellyttävä ongelma: se tuotti rahaa. Oppikirjojen tuotto ja välitys ja ennenkaikkea hyvintuottavat OTAData-päivät. Sinänsähän se olisi yritykselle oikein miellyttävä ja sovelias juttu. Mutta yhdistykselle sellainen ei tosiaankaan sovi. Verottaja tykkää asiasta erittäin voimallisesti kyttyrää. Taloudellisesti suuntautuneiden ihmisten mielestä verojen maksaminen on äärettömän typerää, oikeastaan se on jokin erittäin vakava synti.

Sittenpä lähdimme tutustumaan naapurimaamme tietotekniikkaan. Matkanjohtajanamme toimi OtaDatan senhetkinen ekskursiomestari (myöhemmin hän oli kultuuri- ja ennenkaikkea urheiluvastaava (koska kaikki tunsivat hänen syvän vastenmielisyyden kaikkea urheilua kohtaan)) Ari Mujunen (varsinkin hänen uskomaton kykynsä juoda halpaa viinaa vakuutti kaikki sopivaisuudesta kyseiseen paikkaan). Tarkoituksenamme oli mennä Kiovan kyberneettiseen instituuttiin. Tosin se jäi vain hurskaaksi tarkoitukseksi, mutta minkäs sille voi.

Nämä kuvat on höyrykameran (siis sellainen filmiä käyttävä muinaisjäänne) tuotoksia, jotka on sitten skannattu. Napsauttamalla kuvaa saa sen ihan alkuperäisen skannaustuloksen. Se on jpeg-muodossa, joten kuvien laatu heikkenee jokaisessa käsittelyvaiheessa. Entäs sitten!

Tässä olemme asemalla odottemassa junan lähtöä. Aika viluisen ja krapulaisen näköistä porukkaa. Ja kauhistuttavan nuorilta vaikuttavia.

Tämä näyttää bussilta. Taisi olla niin, että rautatieläiset olivat menneet suuressa ja käsittämättömässä viisaudessaan menneet lakkoon.

Neuvostoliiton puolella ei lakkoa tietenkään ole - eihän työläisten paratiisissa sellainen olisi mahdollistakaan. Käsittääkseni sikäläinen laki esti koko asian. Sillä tavalla harhaanjohdetut ihmiset saavat aika pitkän työleirituomion.

Junamatkaan menee näppärästi juuri koko yö. Mitä ilmeisimmin juna kulkee "sopivalla" nopeudella.

Jokatapauksessa tämä on Moskova. Mutta mikä tuo rakennus oikeastaan on? Mahdollisesti yliopisto?
Ei ole! Se on kuulemma "valkoinen talo", jonka edustalla Boris Jeltsin meuhkasi meuhkasi vuosikymmentä tai paria myöhemmin.

Asuimme hotelli Ukrainassa. Se on yksi niistä 50-luvulla tehdyistä hirvityksistä.

Jotain oli syötäväkin. Tanskalaista kinkkusäilykettä (sen minä muistan ihan selvästi). Tuskin votka sentään ruokajuomana oli, mutta kyllä se saattoi olla niinkin. Silloin meillä oli huomattavan paljon (epä)terveemmät tavat.

Sitten varsinainen Punainen Tori. Klassinen tietokilpailukysymys on tietenkin se, "mikä oli Punaisen torin nimitys ennen kommunistivallankumousta". Tietenkin se oli Punainen tori, koska venäjän kielessä punainen tarkoittaa kaunista.

Tuossa on ilmeisesti meneillään vahdinvaihto Leninin mausoleumilla. Sotilaat marssivat hitaasti preussilaista marssia. Pelkkä sen katselu tekee kipeää.
Silloin kun Moskova täytti vuosia Stalin teki tällaisia hirvityksiä jokaista sataa vuotta sitten.

Tälle hautausmaalle on ilmeisesti haudattu kohtuullisen tunnettuja ihmisiä.
Ilmeisesti hääpareilla on tapana tulla näyttäytymään täällä.

Kansantalouden saavutusten näyttelyssä ei ollut ilmeisesti erityisen suotavaa ottaa kuvia. Vaikka en minä oikeastaan ymmärrä mitä pahaa siinä on. Kun ne useimmiten ovat kuitenkin kopioita. Ja aika vanhentuneita.

Poi8s kansANHTALOUDEN saavutustren näyttelystä

Sittenpä poistuimme sieltä. Paviljongin edessä on Vera Muhinan veistos "Työläinen ja kolhoosinainen".

Neliömetreittäin sosialistista realismia

Sitten oikein todellista sosialistista realismia. Sehän on ihan selkeästi "quantitets-art". Elikkä tämän taiteilijan täytyy olla aika huomattava, koska neliömetrejäkin löytyy kohtuullisen huomattava määrä. Ja kohdekin on aika tunnettu.
Olimme Moskovassa oikeastaan kaksi päivää: tulimme aamulla ja lähdimme kohti Kiovaa seuraavan päivän illalla.

Illalla lensimme sitten paikallisella Tupolevilla (Putolev olisi ilmeisesti oikeampi nimitys asiasta) Kiovaan. Aamulla olimme muistomerkillä, jossa juhlistettiin Puna-armeijan Dnepr-joen ylitystä toisessa maailmansodassa (ilmeisesti natsit humpsauttivat ihan tästä samasta paikasta yli).
Matkan ajoitus on muuten aika helppo juttu: se oli parisen viikkoa ennen Tšernobyliä.

Kommunistiaikana oltiin ihan innoissaan toisesta maailmansodasta.

Silloin, kommunistisen hallinnon aikana ei oikein voi juhlistaa virallisesti luostaria (Petšerskin lavra). Nyt kun sikäläinen hallitus on kaikkea muuta kuin kommunistinen, on luostari UNESCOn maailmanperintölistalla.
Ilmeisestin tuo oli jotain kerrassaan hienoa, mutta kaltaiseni barbaari ei oikein varsinaisesti ymmärrä asiaa.

Luostarialue on aikamoisen iso!

Oppaiden suomenkieli herättää aina hilpeyttä. Tässä tapauksessa ihasteltiin "kullitettuja kupoleita". Ja yleisö oli luonnollisesti ihan innoissaan.

Pasi osti tuliaisiksi joitain paikallisia lihaleikkeleitä. Oikein järkevää.
Ukrainalainen opas ei osannut suomea. Mutta sehän ei häirinnyt meitä. Osasimme nimittäin erittäin hyvin sitä. Varsin luultavast osasime sitä paremmin kuin hän.
Yleensä sikäläisillä on aika mielenkiintoisia näkemyksiä kielestä.Mutta kaikkein kammottavinta olen kuullut kiinalaisten seminaareissa käyttämä kieli.

Kiovassa oli valtaisan keväinen ilma. Sinänsä hienoa, mutta allergisille se oli erittäin paha juttu. No Pekka otti loppujenlopuksi paikallista antihistamiinia. Jota olikin aikamoinen hevosannos. No, hän ei tuhissut ollenkaan nukkuessaan (se lääke aiheuttaa aika ikävää väsymystä).

Oikealla näkyy joenylitysmuistomerkki. En oikein tiedä yhtään mitään siitä (vastaavanlainen huirvitys on Stalingradin (se paikka on nykyään nimdeltä Volgograd) taistelun muistona), mutta taattuvarmasti se on joitain metrejä Vapaudenpatsasta korkeampi.

Sittenpä lensimme takaisin Moskovaan. Nyt kävimme Kremlissä. Menomatkalla ihmettelimme ihmettelimme vain Punaista Toria, nyt olimme jo Kremlissä.

Venäläiset ovat kerrassaan ihastuneita järjettömän isoihin vekottimiin. Ja kyllähän tällainen pyssy herättää lähinnä kauhua jos katsoo piipun väärästä päästä. En minä usko, että se toimii erityisen hyvin, mutta se lannistaa viholliset. Ja se täyttää silloin tehtävänsä.

Siellä oli todellakin järjettömän kylmää!! Kun Kiovassa oli ollut tosi lämmin ja keväinen ilma.
Molemmat ovat ihan selvia mannerilmaston merkkejä: vain kammottavia äärimmäisyyksiä.

Olikohan tuo jonkinlainen tekniikan museo. Huippujuttu oli nähdä Vostok 1, jolla Juri Gagarin teki kierroksen maapallon ympäri. Se oli tosi järjettömän pieni pallo! Siis vaikkei minulla ole taipumuksia klaustrofobiaan, niin siinä olisin taattuvarmasti seonnut.

Tuo on Moskovan GUM -tavaratalo. Siis siellä ei ollut todellakaan yhtikäs mitään. Opaskin taisi mainita tämän, kuitenkin muodossa "siellä on mahdollista kierrellä tuntikausia ostamatta mitään"... Tosin, kun jonnekin muodostui jono, ihmiset tulivat mukaan jonottamaan. Koska siellä oli sentään jotain...

Porukka oli jo aika järjettömän väsyneitä. Muutama päiva tauotonta röpötystä on varmaankin kuitenkin aika väsyttävää.

Väsymys jatkui junassa!

Ari oli ilmeisesti kohtuullisen onnellinen (ainakin ilme tuo mieleen lähinnä lampaan), kun suunnilleen kaikki oli saatu mukaan. Ei ehkäpä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta suunnilleen.
Pasin ilmeestä voi lukea helposti: "taasko tuo raadonsyöjä kameroineen".

Päästyämme takaisin sivistyksen joukkoon, menimme tietenkin syömään amerikkalaista roskaruokaa. Tuskinpa me sentään sitä noin palavasti rakastamme, mutta juonkinlainen vastapaino on saatava.

Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Takaisin pääsivulle.

Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Back to main page.