Käyn Otaniemessä säännöllisesti jatko-opinnoissa. Sinänsä sillä ei ole oikeastaan mitään järkeä: enhän voi hyödyntää mahdollisesti oppimaani yhtään missään. Oikeastaan juuri tästä syystä valitsen kurssit mielenkiintoisista, en missään tapauksessa hyödyllisistä.
Kuvassa on muuten Jorma
Skyttä, toinen jatko-opintojani ohjaavista professoreista.
Aloitin tämän
kirjaamisen jokseenkin surkean myöhään! Digitaaliset
verkot kuulostavat iljettävän hyödylliseltä
aiheelta. Mutta itseasiassa kurssin päämotivaatio ovatkin
erilaiset DSL-tekniikat. Ja minulle kun asennettiin
ADSL (tätä kirjoittaessani se ei vielä ihan
toimi, mutta kyllä tunnin parin kuluttua). Eli kiinnostusta
riittää kohdaltani!
Kauhistuttavan monimutkaisen näköinen kaavio! Mutta ei, ei se siutä ole. Kun jopa amerikkalaiset pystyvät ymmärtämään sitä, niin silloinhan se ei ainakaan kovin monimutkainen ole!
Voit luultavasti havaita halveksuntani erästä kansakuntaa
kohtaan. No jaa. Siinä kansakunnassa on ihan kiistämättä
joukossa todellisia neroja. Mutta huomattavasti suurempi osuus
on myöskin näillä uskomattoman tylsämielisillä
idiooteilla. Niitä jenkkilästä löytyy kasapäin!
Ja tämä
(ruokailu siis) on ihan oleellinen osa Otaniemessäkäyntiä.
Kurssi on seminaarimuotoinen, joten tässä pidän omaa esitystäni DSL-tekniikoiden liittämisestä tilaajalinjaan ja tämäm kokonaisuuden optimoimisesta.
En ollut kylläkään erikoisen onnellinen kirjasta.
Minä kun haluaisin tietää miten oma ADSL-purkkini
pikeastaan ruputtaa.
Minulla oli WWW-kurssi.
Keväällä 2000 oli prof Hartimolla seminaari digitaalisista vesileimoista. Ihan kiinnostavaa? Ja paikkana on labran kahvihuone. Sekin vaikuttaa hyvältä. Mutta alkamisaika on 08:30! Se ei todellakaan ole kelvollista.
Minä ainakin muistutan lähinnä zombia.
Jokainen selittää
vuorollaan (itseasiassa kaksi kertaa) jotain mielenkiintoiseksi
katsomaansa asiaa.
Arvoisa herra professori, Iiro Hartimo, seurasi kiinnostuneena luennoijan selitystä.
En olisi muuten uskonut, että kamerani pystyi ottamaan
noinkin epätoivoisissa oloissa näin hyvän kuvan!