Olin tilannut tuollaisen ihmeen. Ja olin sopinut, että minulle soitettaisiin ehkä 3-4 päivää ennen asennusta, jotta saisin järjesteltyä kaiken. Hui hai! Minulle soitettiin 3-4 tuntia ennen. Mutta sain kun sainkin Mujusen Arin tänne illalla. Mutta sitten nämä nerokkaat asentajamme ilmoittivat, ettei homma onnistukaan jostain syystä! Ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. No, sain sentään Arin kiinni, ettei hän tullut tänne ihan tyhjänpantiksi.
No, keskiviikona
29.9.1999 koitti sitten suuri hetki: asaentajat asentaisivat härvelin.
He soittivat aamulla ihan sikamaisen aikaisin. Täytyy tosin
myöntää, että heidän kannaltaan se oli
jo aika myöhäinen aika; minun nukkumisrytmini on kerrassaan
kummallinen!
Ja sittenpä paikalle tuli kolme asentajaa! Tämä kun oli kuulemma heille ihan ensimmäinen sellainen. Minulle annetusta IP-numerosta saattoi kyllä päätellä, että tämä oli ensimmäinen tässä puhelinkeskuksessa. Mutta ilmeisesti enemmänkin.
Aiemmat asennukset herättivät lähinnä kauhua
heissä. Ei niitä oltu tehty mitenkään huonosti.
Mutta niitä olim niin valtaisa määrä. Esimerkiksi
puhelinlinjaani liitettyjen härvelien määrä
oli kuulemma ihmeellinen: kolmessa peräkkäisessä
pisteessä oli jokaisessa useampia härveleitä!
Ökön mielestä
koko juttu oli järjestetty lähinnä hänen huvittamiseksi.
En ehtinyt ottamaan kuvaa siitä kun hän yritti todella
änkeytyä sisään tuohon laukkuun. Aika
heikolla menestyksellä!
Tietokoneet ovat
yhä tärkeämpiä asennustyökaluja. Eipä
tämän asennuksessa oikeastaan muuta tarvittukaan!
Sitten joskus neljänmaissa
oli Mujusen Arin vuoro. Ihan ensimmäisenä oli vuorossa
"viimeinen tolpanväli johtoa". Elikkä siis
johto ADSL-pöntöstä hubiin. Niitä oli kuulemma
kasapäin Metsähovissa, siellä oli nimittäin
siirrytty vauhdikkaampaan versioon Ethernetistä.
Ja vuorossa oli kaikkein
isoin ja hankalin juttu: yhteyden virittely tietokoneisiin (molempiin
siis). Melkolailla alussa saatoimme havaita, että meilletoimitetussa
laitteessa oli jokin muu osoite kuin mitä tilausvahvistuksessa
oli sanottu. Emme antaneet mitenkään mairittelevaa kuvaa
laitteen toimittajan älykkyydestä. Siis 2 potenssiin
32 ei ole ihan pieni luku (vaikkakin nyt pyritään kasvattamaan
tuo potenssi lukuun 128). Mihinkään tarraan tai edes
lappuun ei oltu pantu noita taikanumeroita.
No, ehdotin, että skannaisimme annetun numeron lähistöltä. Ehkäpä se toimisi niin, jostainhan sitä pitää aloittaa. Ja sieltä löytyi! Kaikkiin lukuihin piti ynnätä 16. Hiphei!
Sittenpä saimme tehtyä joitain asetuksia. Ainakin
WWW-selain toimi ihan mukavasti (siis saatuaan yhteyden palveluun,
se oli aika vauhdikas). FTP:ssä oli ongelmia, mutta Ari sai
kierrettyä ne väliaikaisesti. Sähköposti ei
tainnut ihan heti toimia ihan kunnolla (siis viestien vastaanottamisessa
ei ollut yhtään mitään ongelmia, lähettämisessä
kylläkin). Pienen asettelun jälkeen ei ihmeemmin vaikeuksia
tainnut olla. No, saa nyt nähdä... Eipä tuhota
ainakaan vielä viatonta lapsenuskoani...
Helmi
on muuten keksinyt modemin oleellisimman hyötykäytön:
massun lämmitys. Siellä on ilmaisesti aikamoinen joukko
signaalinkäsittelylutikoita, jotka lämpiävät
melkoisesti. Tilanne. jota kissa rakastaa.
Sama tilanne myöhemmin.
En ollut ihan tarkkaan muistanut, että olin ottanut tuota
ylläolevaa vastaavan kuvan. Mutta suosio pysyy. Toisena huippukohteena
on sitten tuo lintulauta.