Ilmeisesti veikkausrahoja on kerrankin käytetty
järkevästi... Hyppy seuraavaan
kertaan siellä voi olla ihan kiinnostava.
Olin Käpylässä heinäkuussa -97. Lähinnä kait tarkoituksena oli kunnon kohottaminen. Aluksi KELA antoi suuressa ja käsittämättömässä viisaudessaan kaksi viikkoa aikaa. No, järki voitti ja aikaa tuli kaksi viikkoa lisää.
Juolahti mieleeni, siinähän on jollekin byrokraatille tullut oikea miljoonan taalan idea: miten tehdä tuplatyö (ja saada tietenkin tuplapalkka). Ja kaikkein kauneinta, budjetti pienenee. Annatut kuntoutusjaksot tulevat joltain momentilta. Ja lisäjaksot joltain muulta.
Onko tässä mitään järkeä? Ei!
Eli siis ehdottomasti tärkein juttu oli jumppa - ja sitä
kyllä riitti. Tässä tehdään harjoitusta
vatsalihaksille. Tämä härveli on ilmeisesti suunnilleen
ainoa TV-shopin hyödyllinen tuote. Ja varmasti heitä
ottaa aika rankasti päähän - tämä on
taatusti ainoa, joka on mennyt takuuaikana rikki liian käytön
takia!
Eli kyllä jumpassakin oli yrityksiä niskansuoristukseen. Normaalisti minulla on peitto toisessa silmässä. Mutta kuulemma tämä olisi parempi näin - näkemiselläni ei ole ilmeisesti väliä!
Venyttelykin on ilmeisesti erittäin tärkeätä. Minä kyllä pidän sitä lähinnä kidutuksena.
Suunnilleen kaikissa terapioissa pyrittiin puuttumaan niskaani,
sen "virheasentoon". Eli tässä kuvassa on
meneillään niskalihaksien venyttely.
Sittenpä hierontaa. Lihakseni ovat ilmeisesti
aika sikamaisen jäykät. Eli niiden hierominen on todellakin
huomattavan järkevää.
Vesijumppa on myöskin hyödyllistä.
Pyörätuolinikin sai melko voimallisen remontin: sen selkänojaa muutettiin melkoisen dramattisesti.
Ja tällainen siitä sitten tuli.
Saattaa se olla joiltain osiltaan liioiteltu, mutta ei kait kuitenkaan
ihan täysin.
Niin kummalliselta kuin se tuntuukin,
käytetään joissain tapauksissa konejakin terapiassa.
Ilmeisesti kuntoutuja unohtaa jännittää joutuessaan
moisen lihavuoren selkään. Luupään on oltava
silloin todella lauhkea - sille voi silloin tehdä
ihan mitä vain!
Melkein unohdin: kuntosali. "Normaaleille"
ihmisille tarkoitetut kuntoiluhärvelit ovat aika omituisennäköisiä
- pyörätuolivammaisille tarkoitetut näyttävät
lähinnä keskiaikaisilta kidutushärveleiltä.
Puheterapeuttikin yrittää osaltaan jotain... Tässä on kuva puheterapeutista (Leena Tuomiranta), joka minulla oli alussa.
Uusi puheterapeutti yrittää päänkääntöä. Tämä näyttää tosi helpolta, mutta ole huoleti - se ei todellakaan ole sitä!
Niskan virheasentohan vaikuttaa melkoisen huomattavasti myös puheeseen - siihen puuttuminen saattaa siis olla tehokkainta puheterapiaa!
Puheterapia on muuten todellakin äärimmäisen
rasittavaa. Saattaa hyvinkin olla rasittavampaa kuin vastaava
aika jumppaa! Siinä käsitellään todellakin
vähäisiä lihasmääriä.
Neuropsykologikin yrittää jotain. On ilmeisesti aikamoisen turhaa: hänen paikkansa on nimenomaan sairastumisen alussa - ja silloin tehtävä onkin tärkeä!
Ja sittenpä pannaan tähän hänen omaa tekstiänsä. Neuropsykologi tutkii ja kuntouttaa ihmisiä, joilla on aivovaurioita:
Neuropsykologi pyrkii tekemään kuntoutujan tietoiseksi
vammastaan ja sen seurauksista henkiseen suorituskykyyn, työkykyyn/koulutuskykyyn
ja esimerkiksi autolla-ajokykyyn. Neuropsykologi konsultoi myös
omaisia ja muita kuntoutujan kanssa työskenteleviä,
ja on mukana jatkosuunnitelmien teossa (Huvittavaa, että
kysymykset "kenelle tehdään" ja "mitä
tehdään" olivat itsestäänselviä,
mutta "miksi tehdään" olikin hankalampi (hyi,
ilkeä minä!)).
Aikamoisen tärkeätä ovat erilaiset työterapiat. Eli askartelua.
Toimintaterapeutti ja jumppari kävivät myös kotonani katsomassa tietokonepistettäni, miten sitä voisi parantaa.
Ja tässäpä sitten
valitaan soveliaita konttorihuonekaluja oman (myönnän)
perverssiin systeemiini.
Kaikki terapeuttini (ja isäni ja äitini) kokoontuivat kuntuotumiskokoukseeni. Siinä käytiin läpi eri puolilla saavutettuja juttuja...
Sittenpä täytyykin varmaakin esitellä ihmiset. Lähdetään vaikkapa vasemmalta puoleltani:
Eli porukkaa riitti!
Kuvassa on lääkärini.
Ja taustalla näkyy muuten oikeastaan asuinpaikkani. Siis
suunnilleen pääni takana.
Sittenpä ovat kaikki mahdolliset ryhmät.
Tässä meneillään pyörätuolinkäsittelyryhmä.
Siinä olikin vain yksi jäsen sillä kertaa!
Sitten kävin kerran rentoutusrymässäkin.
Himmennetyt valot, makasimme selällämme patjoilla. Terapian
vetäjä pyrki eräänlaisella hypnotisointisysteemillä
rentouttamaan meitä. No joo, myönnän että
isohko määrä sitä voi olla ihan hyödyllistäkin.
Kävimme myös - Käpylän puolesta - pesismatsissa.
Se oli Kaisaniemen tiikerit - Haminan palloilijat. Ja lopputulos
oli ihan oikea: stadilaiset suunnilleen teurastivat heinähatut.
Ja sitten - huomattavan rasittavan - päivän jälkeen on ihan hyvä olla illalla ulkona. Osastolla 2 on kerrassaan mukava mahdollisuus mennä ulos.
Ainakin oloni alussa oli sikakuumaa...