Jaksoni Käpylän kuntoutuskeskuksessa elokuussa 1999

Tästä voit hypätä edelliseen kertaan siellä. Tai seuraavaan. Minulle oli annettu ajaksi 3.8 - 30.8. Ihan hyvä. Hetkinen, yksinäinen maanantai lopussa. Sehän on ihan hysteerisen typerää! Ja kun Käpylässä ollaan kaukana typerästä. Mutta kun tämä oli ilmeisesti KELAn nerokkuutta, niin se kyllä selittää asian oikein hyvin.

No, silloin tiistaina menin sitten sisään. Ja silloin minua odotettiinkin.

Päivitän tätä sivua aina viikonloppuisin - tyypillisesti perjantaina. Eli 6.8, 13.8, 20.8, 27.8 ja lopulta sitten 30.8. Tärkein siellä ollut asia oli luonnollisesti fysioterapia ja kaikki siihen liittyvät jutut.

Tässä on kuva sängystäni (se on se, jossa on vihertävä päiväpeitto). Yleensä huoneet ovat siellä yhden hengen. Niin tapauksessanikin. Tosin toiseen huoneeseen on kuljettava omani läpi. Se on mielestäni aika hankalaa: jos minä katson telkkarista (omasta miestäni) ihan aikaisia ohjelmia, saattaa toinen olla jo unten mailla. Ja olen kuitenkin niin kiltti, etten halua millään häiritä. Ja kylpyhuone on yhteinen.

Telkkari siellä. En tosin ole erikoisen onnellinen siihen: ykkönen on ihan kunnollinen (no jaa), kakkonen on aika häiriöllinen, kolmonen on ihan surkea ja nelosta ei ole oillenkaan!

Sitten kuva pöydästäni. Siinä ovatkin oleelliset asiat elämää: puteli limppaa ja kuva kissoistani.

Ja lopulta sitten kuva kylpyhuoneestakin.

Huoneeni on tuolla ihan perällä.

Tämä kuva on otettu suunnilleen osaston toimiston oven edessä. Se on siis vasemmalla.

Potilaiden (tai kait virallisempi ilmaus olisi "kuntoutujat") tiloissa tarjotaan aina illalla kahvia, teetä ja voileipiä.

Tuollaiset pumpputermarit edellyttävät kahta kättä toimiakseen. Sitten ne täytetään vielä suunnilleen kiehuvalla vedellä. Eihän tällainen ole kuin vaikeuksien kerjäämistä osastolla, jolla suunnilleen kaikilta potilailta puuttuu toisen käden kontrolli. Esimerkkinä voin vain mainita itseni: poltin oikeasta kädestäni kädenselkää ja sormienvälejä.

Siellä on myöskin isohko telkkari ja videot.

Yököt hyödynsivät niitä myös.

Kyllä nämäkin yököt- Ja miksi oikeastaan ei?

Aika huomattavaa on se, että molemmissa yökköjä esittävissä kuvissa toinen on miespuolinen (se on siis äärimmäisen harvinaista). Mutta ilmeisesti selityksenä ovat huumehörhöt.

Minulla oli joku omituinen hankauma varpaassani. Minä olisin jättänyt sen silleen, mutta hoitajat intoutuivat ihan valtavasti siitä.

Toiminta- ja työterapia

Pääasiallisin tarkoitus on kehittää käyttökelpoisia työkaluja käsistäni. Pääasiassahan se on aika onnetonta puuhastelua joidenkim askartelujuttujen kanssa.

Terapeutti näyttää katselevan tässä kuvia (ja WWW-kertomustani) viimekerrasta. Tukanväri on muuttunut aika rajusti siitä. Vaikkakin tukanväri on nykyään jokseenkin mielialajuttu. Tämä hame on ilmeisesti saanut vaikutteita itavaltalaisesta dirndelista (tai miten se kirjoitetäankin, tarkistusonjelmat saavat sydänhalvauksen noin perverssistä sanasta).

Nykyään hän opiskelee historiaa. Josta hän on palavasti innostunut. Ja kuulemma proffatkin suhtautuvat huomattavasti ymmärtäväisemmin. Ilmeisesti KELA rahoittaa opiskelua - kuulemma jokainen sieltätuleva kirje aiheuttaa aidon kauhuelämyksen.

Terapeutista on muuten kuva toisessakin tilanteessa, nimittäin satuin näppäämään kuvan, kun hän osti ruokalippuja neuvonnasta.

Se, että kamera voi olla ylösalaisin ei uponnut ihan helpolla toimintaterapeuttiin. Niin, nyt jotain muotijutuistakin. minä ainakin pidin enemmän tuosta vaaleanpunaisesta hameesta.

Varsinainen toimintaterapeutti tuli ilmeisesti kesälomaltaan.

Ilmeisesti jonkinlainen spontaani vähäjärkisyys on tyypillinen toimintaterapeuttien ominaisuus.

Sittenpä harjoittelemaan sorminäppäryyttä. Tässä oppii (toimintaterapeutin mukaan) erittäin kiinnostavia ja värikkäitä kirouksia.

Ja vuorossa oli koekeittiössä salaatin pusaaminen. Siinä kuulemma molemmat kädet saavat yhtäläisesti hommia.

Tässäpä pusataan työterapiassa lintulautaa. Se tulee tietenkin kotonani olevien ornitologien (joita on siis parikin: Helmi ja Ökö) tarkkailupisteeksi. Tässä on meneillään tikuissa olevien "liikojen" hinkkaaminen pois.

Nyt homma on aika aluillaan.

Nyt aika paljon pitemmällä.

Tuollainen siitä sitten tuli.

Se piti lakata. Kun sääolot täällä ovat kaikkea muuta kuin suotuisat. Olen jokseenkin varma siitä, etten ole lakannut kaikkia mahdollisia paikkoja. Mutta eipä sille voi mitään: jos se kestää edes vuoden, olen voiton puolella!

Neuropsykologia

Tässä terapeutti on ihan sama kuin viimekerrallani. Tai ilmeisesti lasit oli korvattu nyt piilolinsseillä.

Minuun näyttää purevan eräänlainen vähättely koko neurokallonkutistuksesta: "keskustellaamme", "tee ihan mielenkiinnon vuoksi tällainen testi", jne. Mikäs siinä, kyllä sellainen sopii minulle oikein hyvin.

Nytpä hänellä on silmälasit! Merkittävä muutos, juu...

Sain kuulkla, että tämän kuvan voisi ihan hyvin ottaa pois, jos tilanpuute uhkaa. Mutta kun ei. Ja yleensä tuollainen vetoamus varmistaa kuvan säilymisen paikoillaan. Ja miksi ottaisinkaan tätä pois. Kun kuva on nimittäin ihan viehättävä!

Lääkäri

Lääkäri teki minulle alkutarkastuksen, kuntoutuskokous oli hänen luonaan. Tässä hän on katsomassa kättäni, jossa on kummallisia puutumisoireita.

Jakson lopussa minulla oli toinen lääkäri (Jukka Turkka).

Sosiaalihoitaja

Han osaa suunnilleen kaiken asioita koskevasta byrokratiasta. Ja sitä byrokratiaa on vaikka kuinka ja paljon.

Puheterapia

Ilmeisesti sen aika oli ollut ja mennyt jo aika pitkä aika sitten. Ainakin puheterapeutin mielestä asia oli niin.

Kuntoutuskokous

Jakson alussa ja lopussa terapeuttini kokoontuvat. Alussa päätetään, mitä oikeastaan tehdään. Ja lopussa luonnollisesti sitten katsotaan, mitä tuli tehtyä. Ja mitä jälkiaikana tehdään. Ja milloin tulisin uudestaan. Ja kuinka pitkään viipyisin silloin. Ja...

Toimintaterapeutti näyttää aika tukevalta tässä. No jaa, homma kyllä hoituu aika lyhyen ajan kuluttua. Aika on muuten vartmaankin äärimmäisen lyhyt, jos minä pystyn huomaamaan sen.

Tilat

Se on tärkeää. Ainakin tässä ilmastossa se on huomattavan tärkeää. Kuntoutuskeskuksen 'vanha puoli' on mielestäni onnistunut aikamoisen hyvin. Ja voi todeta että tuollainen tontti lähellä Helsingin keskustaa on törkeän arvokas!

Niin, rakennukset oli yhdistetty tällaisella yhdyskäytävällä. En todellakaan osaa sanoa, onko se hyvä vai vähemmän hyvä idea. Mutta jokatapauksessa se on...

Tietenkin erilaisista aivo-ongelmista käörsivät kuntoutujat eivät ole erikoisen onnellisia tästä.

Kipsa. Sieltä haen iltapäiväteeni. Vaikka useimmilla se on kahvi ja jokin pulla. Mutta kun minulla on tuo sokeritauti, niin se ei käy!

Lopulla (siis viimeisellä viikolla) metelöimiseni asiasta teki oikein mukavasti tulosta.

Ja tässä ala-aulassa se sitten nautitaan.

Kuvassa on muuten Eppu, joka oli minulla jumpparina ollessani ensimmäistä kertaa Käpylässä. Olikohan se kesällä -90. Tai jotain sinnepäin...

Neuvonta (ja puhelinkeskus) on myöskin ala-aulassa.

Tuo hameellinen ruokalippujen ostaja on muuten toimintaterapeuttini.

Ja on siellä kirjastokin. No jaa, minulla on huomattavasti enemmän kirjoja omassa asunnossani. Mutta - täytyy myöntää - olenkin aika omituinen pervo.

Kirjastoon tuli myöskin ihan kiva määrä lehtiä. Esimerkiksi Tekniika Maailma -lehdet (siis autojutut (no joo, en kyllä F1-juttuja) hylkään heti, mutta kaikki muu on ihan mieleistä) ovat mieleeni.

Ruokailu on tietenkin aika oleellinen asia. Ja onhan sitä kulutustakin melkoisia määriä. Asiaa on ajateltu ihan hyvin: molemmilta osastoilta (ja kait jumpastakin) on avustaja. Joka auttaa murkinan ottamisessa. Ja varmaankin muussakin, jos tarvista on.

Henkilökunta murkinoi toisessa päässä aika tiiviissä ryhmässä.

Ja kuntoutujat sitten toisessa päässä.

Johto oli järjestänyt oman tilaisuutensa, jossa kuunneltiin kuntoutujien ongelmia.

Vapaa-aika

Täytyy suoraan sanoa, että minua ottaa joskus aika voimallisesti aivoon ihmisten välinpitämättömyys: he eivät esimerkiksi siirry kaupassa tieltä. Silloin minä yleensä runttaan pyörätuolilla varpaiden päältä. Tämä välinpitämättömyys tuntuu koskevan myös invalideja. Okei, minä kyllä ymmärrän oikein hyvin jos joku on kyvytön auttamaan. Mutta jos joku on myös haluton...

Vapaa-aika oli äärimmäisen merkityksellistä siellä. Haluttiin estää syrjäytyminen ja muut sen mukanaantuomat ikävät jutut. Tästä syystä oli järjestetty paljon kaikenlaista.

Tässä olemme ihan vain Vanhan Puolen pihalla.

Vieraat ovat luonnollisesti erittäin tärkeä juttu. Tässäpä siskoni Anna jälkikasvuineen.

Kävin sieltä Tornikosken Merjan pippaloissa.

Vapaa-ajan ohjaaja oli järjestänyt lättypippalot.

Paikalla olivat myöskin sisareni tenavat.

Oli siellä muutakin porukkaa. Oikeastaan varmaankin kaikki!

Sittenpä kootaan tähän joitain vierailijoita täällä. Yleisin on varmaankin isäni.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.