Taksi tuli yhdeltätoista, ehkäpä joitain minuutteja sen jälkeen. Ja kuskina oli Vellu. Minun oli pitänyt soittaa taksifirmaan aamulla, että tarvitsen isomman auton. Luonnollisesti unohdin sulavasti koko jutun. Mutta hähen autonsa on isompi!
My cab came at 11AM. My intention was, that I go to sleep very early. Intention, yes. But did it happen? Noo...
Huoneeni on aivan
uskomattoman upea! Kesällä huone on luultavasti tukahduttavan
kuuma. Mutta tähän aikaan vuodesta se on aivan upea.
Mukanaollut sairaanhoitaja oli pikkuisen huolestunut siitä,
että huone olisi viileä. Ei minusta (ja sehän on
oikeastaan oleellinen juttu). Ja sitäpaitsi minä nimenoman
pidän viileästä.
Look at my room. Really incredibly beautiful.
Vastaanottamassa
oli muunmuassa osastolla toimiva innokas harjoittelija. Hän
sai luultavasti harmaita hiuksia etsiessään sopivaa
jatkojohtoa tietokoneeseeni. Ja kyllähän hän löysikin
jatkojohdon - sen ainoa pikkuongelma oli se, ettei se toiminut!
Tässä talossa taitaa olla vain suojaeristettyjä
töpseleitä. Ja tämä jatkojohto ei sellainen
ollut...
There was a really eager trainee (of nursing, I think).
I asked for extension chord for this computer. Extremely bad question!
Because all possible ones were in use.
Illalla olinkin sitten äärettömän väsynyt. Päivä oli ollut melkoisen pitkä minulle ja mitään ihmeempiä lepotaukoja ei ollut.
I was really tired then in the evening. The day has been really long, without any real reast. After poor night!
Päivä alkoi hoitajien hössötyksellä. Tietenkin niin. Kun he eivät oikein kunnolla voi tietää, mihin oikeastaan pystyn. Ja perusoletus on: "ei se siihen pysty kuitenkaan". Oikeastaan ihan järkevä lähtökosta ajatella näin. No, siinä hoitajat saavat ihan miellyttäviä ylläreitä.
The day started with nurses doing this and that. They want to see, if I can do the things.. Starting with basic hypotheses: "he can"t do this". But naturally it's nice to see, I really can do it.
Aamu alkoi sähköryhmällä.
Sehän kuulostaa heti karmealta, Ollisteinin hirviö ja
niin edespäin.. Jokatapauksessa jokainen on nähnyt leffan:
"Yksi lensi yli käenpesän".
Mutta noin asia ei tosiaankaan ole!! Ensinnäkin ärsytys kohdistui ääreishermostooni, ei siis todellakaan elokuvan esittämällä tavalla kidutuksena päähän. Mutta oliko siitä mitään hyötyä? Se onkin huomattavasti hankalampi kysymys vastattavaksi.
The day started with electricity group. That sounds quite
horrible thing! One thinks immediately "Monster of Ollinstain"
or "One Flew Over Cuckoo's Nest". But the truth wasn't
even near!! Because that was just simply some kind of electrical
stimulation of my nerves in my right hand. But can it help? Actually,
I don't know.
Sen jälkeen (ja justiinsa ennen syöntiä) olikin vuorossa HydroJet. Ja täytyy myöntää, että taisin nukahtaa siinä! Mikä ei ilmeisesti kuitenkaan ole ollenkaan paha juttu.
Then I had HydoJet (just before lunch). It was obviously very effective, because I fell sleep during that thing.
Iltapäiväpläjäyksessä ensimmäisenä vuorossa oli jumppa. Viimekerralla ensimmäiset 1,5 viikkoa käytettiin sisäätulokunnon tarkistukseen. Sen jälkeen siirrytään poislähtökunnon tarkasteluun 8-)
Then I had gym.
Toimintaterapiassakin
oli ihan sama terapeutti, kuin viimevuonnakin. Tosin sukunimi
oli kuulemma vaihtunut edellisenä kesänä. Onnea!
Hän varasi joitain aikoja Seuraavan viikon neitseellistä tilannetta piti tietenkin riemusta kiljuen (okei, ei hän juurikaan kiljunut, mutta oli kyllä aika riemastuneen näköinen) hyödyntää.
Then my occupational therapeut came to my room. Same person
as last year. Though her family-name has changed. So, she has
married last summer. Congratulations!
Viimeisena "virallisena" (elikkä siis lukujärjestykseeni merkittynä juttuna) oli spirometria. Siinä mitataan keuhkojen vitaalikapasiteetti. Iilmeisesti ainakin selkärankavauriot vaikuttavat siihen.
Last thing that day was measuring, what my lungs can do. Obviously problems with spinal chord can cause quite major problems.
Nyt oli vuorossa Arttu-niminen
terapeutti. Hän olikin labradorinnoutaja!! Kyllä siitä
oli sanottu jo aiemmassa vaiheessa, mutta minä olin tietenkin
onnellisesti unohtanut kaiken.
In the morning, I had therapeut-Arttu. Actually someone
had said earlier, that Arttu is a dog! But I forgot that, naturally
so.
Mutta tämä terapeutti oli tosiaankin ylikiltti. Ja -innokas. Ilmeisesti vaatteissani oli pikkuisen kissanhajua. Mikä oli tietenkin äärettömän kiinnostava juttu! Tuollaisen hurtan (kissat ovat varmaankin hankalampia) käytössä on luultavasti se etu että ihminen "unohtaa" joitain juttuja. Minulla saatiin esimerkiksi näppärästi venytystä elikon silityksen avulla. Kyllähän sillä riittää mittaa vaikka muille jakaa.
But he was really eager therapaut! Obviously cat-scent of
my clothes, helped in that.
Heti sen jälkeen oli vuorossa hieronta. Ja kyllä sekin oli suureen tarpeeseen. Oikea olkapääni on huonompi puoleni. Se on ihan kamalan jäykkä.
Vasenta puoltani käytän ihan kaikkeen mahdolliseen. Eli se on oikeastaan tuskallisen ylirasittunut.
Voisi kuvitella, että hieronnan jälkeen olisi tosi rentoutunut. Mutta todellisuus onkin ihan jotain muuta: minä ainakin olin valtaisan väsynyt!
Just after that, I had massage. That's really useful for me. When both of my shoulders are quite tender: right because I don't really use it and left because I use it all the time.
One thinks, that massage relaxes heavenly. Maybe so. But
it made me extremely tired! Actually that's very true, too. Because
massage gets all stuff into circulation. Kidneys and liver destroy
them, but they need a bit time.
Lonaan jälkeen oli toimintaterapeutin testit. Olin olettanut, että oikea käteni oli tullut heikommaksi. Mutta ilmeisesti ei. Oikeastaan parempi käteni on tuullut huomattavasti paremmaksi.
Tosin hienomotoriikkaa mittaava testi epäonnistui täysin.
After lunch I had occupational therapy. In the beginning were some tests. The first test was about a bit more "coarse" things. And my "worse" hand got just same result as an year ago. But "better" hand got much better result.
Then I had another test. That would look at much finer things. And that failed miserably. Last time it took something like 12 minutes (and a lots of very innovative cursing) to do the quite simple task. Now I used a little time and accomplished just nothing.
Viimeisenä vuorossa oli sosiaalihoitaja. Isäni on sumplinut asioitani tähänmennessä. Eli oli tosiaankin järkevää, että hän tuli sinne. Voi herrajestas sitä byrokratiaa! Täytyy tosin myöntää, että minä olin lähestulkoon unessa!
Last thing for that day was social worker. She knows everything possible about bureaucracy. Our social things give really exceptionally good results. That means really much extremely awful forms. My father had done it for me. So he was there, too.
Kaikki alkoi aamulla uinnilla. Joku oli ilmeisesti peruuttanut uintivuoronsa, joten minä pääsin. Täällä on muuten käytössä erikoisesti pyörätuoleihin tarkoitettu kylpytakki. Tai oikeastaan -viitta.
Mikä on oikein hyvä juttu: minä todellakin pidän siitä. Lähinnä luultavasti siksi, että vesi tekee mahdolliseksi kävelyni.
Mutta uinti on äärettömän rasittavaa. Se syö aivan valtaisia määriä kehoni energiavarastoista. Itseasiassa jopa niin paljon, että sen jälkeen olevat terapiat jäävät aika heikkotehoisiksi.
Ja sen jälkeen olikin heti sähköryhmä ja jumppa!
Siinä sähköryhmässä olin tosiaankin aika puoliunessa. No, eipä se mitään: homman hoitavat jotkin sähköhärvelit. Siinä se tupakkiaski teki hommia neljännestunnin ajan...
Jumppari oli ilmeisesti ajatellut jotain kerrassaan hienoa ja filmaattista. Mutta nähtyään uneliaisuuteni, se jäi väliin. Eli homma korvaantui venytyksillä (jumppareiden mielestä aina yhtä tarpeellisia juttuja, minun mielestäni ne ovat lähinnä jokin äärettömän tuskallinen ja tehokas kidutusmuoto).
Iltapäivällä minulla oli vain HydroJet. Jonka jälkeen menin (kerrankin) iltapäiväkahville. Ja siellä oli tietenkin pullia. Nehän eivät luonnollisesti sovi minulle. Diettiversioita? Gluteiiniton (hämmästyttävän hyvän näköinen, yleensä nillä rajoituksilla ei saa mitään edes lievästi syömäkelpoisen näköistä), maidoton, kananmunaton. Mutta sokeriton? Ilmeisesti kuulostin lähinnä leijonalta metsästyspuuhissa. Mutta keittiöstä löytyikin oikein erinomainen boysenmarjapiirakka.
Everything started with very early swim. Someone had canceled his, so I can go now. And that's really excellent thing, because I really love swimming. That makes me "feel", that I can walk easily. Really good feeling.
Though that swimming takes really awful amounts of energy. I'm really dead-tired after it.
So, that electrical therapy wasn't so good. I was all the time in half-sleep. Okay, electricity from that small box does everything needed.
But then my therapeut understood, that one can't do much now. But stretching: every physical therapeut's dream. Dream to me, too. Though horrible nightmare...
In the afternoon, I had only one thing: HydroJet. I thought, that picture of it would be really great idea. Yes, very true. But I forgot my camera. Oops...
Olin kuvitellut. että hieroja
olisi jostain Neuvostoliiton kaukoidästä. Mutta ei,
hän olikin Japanista. Hän oli ollut täällä
tosin valtavan kauan. Ja sielläpä on kerrassaan valtaisan
hieno hieronnan taso.
Tälläkertaa hieronta sujui kannaltani oikein hyvin: en ollut ollenkaan (tai en ollenkaan erikoisen paljon) kipeä hieronnan jälkeen.
Aika surkea kuva. täytyy jostain saada parempi.
This is the massager in Synapsia. Actually he has been there
for about year (he came there just when I left there year ago).
This time my massage went much better: I wasn't so sick after
this one.
Tälläkertaa
jumpassa oli oikeastaan aika paljon kävelyä. Kattoon
on pantu "kiskot", joita myöten minua pystyssäpitävä
härveli liikkuu. Loppujenlopuksi se kiskosto on aikamoisen
pitkä juttu!
This time gym was about walking. This "thing"
kept me "up". It gives no possibility for me to fell
down. Simple thing!
Sitten taksilla kotiin.
Kuulostaa rienaukselta? Mutta itseasiassa se on ihan järkevää.
Täällä ei nimittäin tapahdu yhtään
mitään viikonloppuna. Eli on ihan järkevää
käydä silittelemässä kissoja silloin. Sitten
ovat tietenkin postit: tavalliset (ei luultavasti kovinkaan montaa)
ja sähkö- (niitä piisaa). Sitten tiretenkin tämä
WWW-sivu. Olenkin tehnyt valmiiksi joitain asioita. Mutta kyllä
siinä touhua riittää. Ja sitten tietenkin videolle
nauhoittamani ohjelmat...
Then I went home. That's really very near, maybe 10-12 km
from here. But why? After all the trouble getting here, Quite
simply reason: nothing happens here. Now if excellent time to
rub my cats. And look through my mail (both normal and electronic).
Update my WWW-page (for instance this). And then (very naturally)
watch all programs, I have taped...