Olin tänäaamuna herännyt ja joskus pikkuisen aamuseitsemän jälkeen ja taksi tuli yhdeksän jälkeen. Silloin heräämisaikaan ei kissoja tosiaankaan näkynyt: eiväthän ne voineen ymmärtää, että joku täysjärkinen herää tuollaiseen kammottavaan aikaan. Mutta Ollia ei ilmeisesti oikein voi laskea täysjärkisiin...
Niin, normaaleille jumppareille tiedoksi: tämä ei todellakaan ole normaali heräämisaikani. Pikemminkin nukkumaanmenoajalta tuo kuulostaisi.
I had to wake up at 7AM. No cats, they were asleep. Actually they obviously thought, that no-one reasonable wakes up at that awful time.
Ja ihan ensimmäisenä sähköryhmä. Siinä sitä vain istuttiin ja annettiin sähkön hoidella hommat. Eli ihan löysää hommaa.
Jumppa niveltyi ihan mukavalla tavalla tuohon. Tälläkertaa vuorossa oli jonkinasteinen lattiajuumppa. Ja sitten mentiinkin kuntoiluhärveleiden pariin. En oikeastaan osaa sanoa, onko se erikoisen järkevää. Minä olen nimittäin liiankin tunnollinen! Vaikka hampaita purren on juttu tehtävä. Ja se ei tosiaankaan ole mitenkään erikoisen järkevää.
There the things started with electricity. Okay, no problems. I just sit down and let the electricity do all.
That thing and my "normal" gym are done by same people. The gym was doing things in foot. That way seems to be really extremely popular in my normal gym-place.
Then we went to exercise room. There are all kinds of equipment. But I'm not thrilled about it! Because I know myself: I do much too eagerly all those things. Thus making much too much. And tiring me!
Lounaan jälkeen olikin vuorossa HydroJet.
Then (after lunch) was HydroJet. It's actually some kind of "automatic massager". Or something like that.
Oikeastaan ihan heti sen (siis HydroJetin) jälkeen olikin toimintaterapia. Ja siellä olikin Tuulille hommaamani synttärilahja (se on vuorossa aika pian täältäpääsyni jälkeen). Sitähän piti tietenkin testata. Täytyy onnitella itseäni: se vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta!
Then occupational therapy. Actually I was a bit late from it. Just simply the previous one was a bit late. Actually there was exactly the present Tuuli would get for her birthday. I really had to test it. And I saw, that I had made really excellent purchase.
Sitten olikin vuorossa sähköpyörätuoliryhmä. Elikkä minun täytyi rynnistää huoneeseeni vaihtamaan pyörätuoleja. Varsinainen juttu tapahtui isossa voimistelusalissa. Pujottelua. Peruutusta. Peruuttaminen oli pikkuisen hankalaa, koska päätuen takia näkö on, mitä on.
Just after that I had a group for handling electric wheelchairs. Those are a bit tricky things to handle. Especially going backwards is hard thing. Because my visibility is rather limited. That head-thing, You know.
Päivällinen
oli tietenkin ihan luonnollinen juttu. Mutta sen jälkeen
oli Tulohaastattelu! Siis mitä ihmettä? Minähän
olen ollut jo viikon sisällä, kolmanneksen ajasta. Jos
nyt aletaan vasta ihmettelemään, mitä tehtäisiin,
niin ei olla ihan valtaisan terveellä pohjalla.
Dinner, that was just quite normal thing. But then. Incoming
interview. What? I have been "in" for a week. And I
had two weeks left.
Illalla olinkin aika valtaisan väsynyt. Olin noussut aamuseitsemältä. Ja ohjelmaa oli suunnilleen jokahetkeksi. Joten en ollut päässyt lepäämään oikeastaan kokopäivänä. Huh!
I was really tired in the evening. Because I woke up at 7AM. And I had no real resting-time after that.
Ja taas herätys
kukonpierun aikaan! Siis uima-altaalla homma alkaa aikaisin, jo
klo 9:00. Eli sitäennen pitää tietenkin mennä
suihkuun. Eli pannaanpas se puolta tuntia aiemmaksi. Ja heräämiseen
ja muihinkin aamutoimiin menee varmaankin pari tuntia. Eli silloin
ollaan jo todellakin typerryttävissä ajoissa.
No, minkäs sille voi! Jokatapauksessa käyttämäni uintityylini "virhe" oli nyt löytynyt (ajauduin voimakkaasti "paremman" käteni puolelle). Ja korjaus toimi kerrassaan erinomaisesti. Nyt uin aivan täysin suoraan.
I had really awfully early wakeup this morning: like 7AM.
That kind of wake-up-time is definitely not good for me. But I
had swim. Probably that's really the one and only sort of exercise,
I like. Anyway, I had one small technical problem with my swimming.
Harri (my instructor there) could solve it!
Uinnin jälkeen olikin vuorossa sähköryhmä. Mutta ensin minun piti tietenkin rynnistää huoneeseeni pukemaan. Ja sitten vain sähköä. Nyt tälläkertaa se ei ollut ihan valtaisan miellyttävä juttu. Ilmeisesti säätö oli pikkuisen turhan vahvalla...
Heti tämän jälkeen menin etsimään vapaa-ajan ohjaajaa. Siinä ihan lähistöllä oli toimintaterapeutti, joka hakikin hänet.
Then to my room to get my normal clothes on. And then some electricity into me! Actually, that wasn't so nice now. Maybe those electrodes were too effective? Or maybe adjustment was just a bit "too much". Or maybe that was just intended effect...
But just after that I met the free-time instructor. And signed to her trip to "Itäkeskus". That's local huge shopping mall.
Lounas ja sitten lepäsin ainakin pikuisen. Mikä olikin tarpeeseen, koska olin joutunut heräämään niin sikamaisen aikaisin.
Iltapäivällä oli vuorossa jumppaa. Tosin olin vieläkin aika väsähtänyt, elikkä mitään kovin valtaisan radikaalia ei voinut tehdä. Kyllähän kävelyttämistäni oli yritetty, mutta aika heikolla menestyksellä. Elikkä (kamalaa) venytystä.
I took small naps to recover myself from that swim. Because it takes really huge amounts of energy. But no, I was rather tired, anyway.
Sitten tulikin varsinainen
ryöppy vierailijoita. Ensin Anna ja Tuuli. He tulivat joskus
ilmeisesti pikkuisen ennen neljää. Silloin paikat olivat
vielä auki ja saatoin siis näyttää, minkälaista
kuntoutusta oikeastaan saan. Mutta sitten tulikin kammottava kriisi:
telkkarista tulee Muumi, eikä edes isä ollut kotona
nauhoittamassa. Mutta huoneessani onnistuu katsominen, onhan siellä
ihan laajakuvatelkkari.
Then came visitors, really bunch of them. Quite typical
thing:. long time with no-one and then massive crowd. First was
my sister Anna and her daughter Tuuli. They arrived just before
4PM, so I could show them nearly everything. But then Tuuli had
crisis: there was Moomin-toons at TV. But I have TV at my room.
"Great place", thinks Tuuli.
Ollessani ruokajonossa,
puhelimeeni tuli taas tekstiviesti. Mujusen Ari oli tulossa. Viestissä
hän lähinnä kysyi: "käykö".
Tietenkin! Hän pullahtikin paikalle ihan murkinoinnin lopussa.
Oli kuulemma vain marssinut sisään. Vartijat eivät
kyselleet perään (lähinnä, koska heitä
ei ollut paikalla). Arille en voinut näyttää kuin
ulkoisesti eri paikkoja - ne olivat nimittäin kiinni. Mmutta
hississä hänkin älysi hölmöyden: joitain
kuntoutujia varten on panty kaksi nappiriviä. Mutta kumpi
rivi avaa kumman oven? Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki
tällaisen typeryyden huomaamisesta!
Then I was in the queue for dinner. A SMS-message came.
Ari asked, if he can come there? Of course! He came just, when
I was finishing my eating. So, I showed places to him. Though
most of them were closed now. He noticed immediately the problem
with elevators: the buttons for patients ad just no labeling.
One cannot see, what door they affect.
Kuvittelin, että tämä päivä olisi oikeastaan aika helppo. Lisäksi kaikki näytti osuvan mukavan väljästi. Uuh, ei tosiaankaan!
I thought:. "this day is easy; easy things and separated nicely". But reality was totally different thing.
Ihan aluksi aamulla
oli neurokallonkutistaja. Pikkuisen vaikeaa sanoa, onko hommasta
mitään suurempaa iloa, kun se kuitenkin jää
näin onnettoman lyhyeksi sörkkäykseksi. Minä
olen nimittäin äärettömän ujo ja sulkeutunut.
Elikkä minun on kerrassaan mahdotonta saada solmittua minkäänlaista
suhdetta.
In the beginning I had neuro-shrink. I have big problems,
when making friends. It takes so much time. And I'm basically
quite shy and whole thing is so hard for me. But now I had only
1.5 weeks to do so. That looks like too little time.
Jonka jälkeen oli sähköryhmä. Yleensä oma jumpparini hoitelee sitä, mutta nyt hän oli käymässä jossakin.
Okay, electricity. My own therapeut was away this day. So, someone else attached me to the electric thing.
Sitten olisi ollut kuntosalia. Siis olisi ollut. Minä tunnen ikävä kyllä itseni. Rehkisin itseni täysin piippuun siellä. Ja sitten olisin koko loppupäivän aivan täysin tillin-tallin. Ei hyvä!!
Because my therapeut was away, she had marked me to the fitness-room. To do things by myself. In theory anyway. But I say no! Because I know myself: I would do really much too much things. And then I would be really dead-tired. That's really my problem.
Pumppu pitäisi vaihtaa, syödä lounas ja mennä käsiryhmään. Kuulostaa helpolta ja nopealta jutulta. Mutta tosiaankaan se ei sitä ole. Oikeastaan pääsyy asiaan on se, että pystyn tekemään asiat sika surkean hitaasti. Ja kun nimenomaan minun pitää tehdä suunnilleen kaikki. Eli syöminen siinä kärsi, aikaa sille oli vain kymmenisen minuuttia. Siinä ei erikoisen isoa määrää saa syötyä. Ja kun murkinat joutuu suunnilleen ahmimaan, ei niitten tuottama olo ole mitenkään hirvittävän hyvä.
Simple things then. A new ampule to my insulinium-pump, lunch, and then therapy group therapy for using "bad" hand. That sounds really quite easy thing to manage. But no! I had 10 minutes to eat my lunch. I hadn't really eaten much.
Iltapäivä päättyi taas hierontaan. Molemmat olkapäät olivat kuten tavallista aika kipeät. Nyt oli lisaksi jossain oikeassa kyljessä aika kipeä paikka. Kysyin Takulta, olisiko se munuainen. Ei kuulemma ollut. Sen jälkeen rynnistin suokaliin. Kun lounas oli jäänyt vähemmälle, niin nytpä nassutin sitten pulla. Voi olle, että siinä oli kuin olikin sokeria (nykyisen sokeritaudin "hoitosuosituksen" sokeria saa olla; Minulla on kaksikin vahvaa syytä epäillä tuota: 1) suositus koskee lähinnä tyypin II sokeritautia ja minulla on tyyppi I 2) Olen ollut jo neljännesvuosisadan tiukan sokerittomalla). Mutta nyt asia ei ihmeemmin häirinnyt minua.
Then I had massage by Takku. Actually he found some new places, that had quite nasty aches. Is that nice? I think not very!
Kävin illlalla kotonani.. Siis kissojani tervehtimässä ja kutittelemassa. Ökö asettui heti nukkumaan eteisen tuolille asettamani takin päälle. Siinä oli ilmeisesti kahtalainen idea: toisaalta haiso on hyvä, toisaalta Olli ei pääsisi pois iiilman takkiaan.
Ja ennenkaikkea haen disketin, jolla saan näppärästi siirrettyä tämän.
In the evening, I visited my home. Only very brief time, though. Just a few hours.
But I could pat cats. And they obviously loved it. Then I got the disk to transfer just this text.
Koko juttu alkoi tosiaankin kammottavan aikaisin. Uima-altaassa pitäisi olla 8:30. Eli kun sitäennen pitäisi käydä suihkussa, huidella aamutoimet, kaikki siirtymiset. Lopputulos hirvittää tyyntäkin mieltä.
Tälläkertaa uittajana on jumpparini. Näytin hänelle myös selkäuintini. Mmistä hän oli ihan kiinnostunut. Mutta ei ehkäpä niin valtavasti, kun kuntoni paljastui (suunnilleen tekohengitystä tarvitsen) yhden altaanvälin jälkeen. Lopussa olikin jonkinlaista rentoutusta.
Everything started extremely early. Really filthy early! Because swim was said to start at 8AM30. Then before it shower and basic morning things. Ouch!
Swimmer was my therapeut. She had woken up at really filthy time.
Sähköhoito on ihan sama jokaisena aamuna. Ja samaan aikaankin, jo klo 10 aamupäivällä. Se voisi olla aika sopiva aika alkaa kaiki uukin hoito. Mutta ei! Lähestulkoon kaikkina päivinä on pahtu toimintaa ennen sitä.
Sähköhoito meni aika pahasti toimintaterapian päälle. No jaa. Jokatapauksessa aloitis siellä paitojen painamisen tenaville. Wagner Paulille ja Pikku-Myy Tuulille.
Then electric stuff and occupational therapy. I was making some special T-shirts to my nephew Pauli (Wagner the pig) and Tuuli (Little My).
Ja
tässäpä ne paidat sitten ovat!
Here's the reality!
Heti syönnin jälkeen olikin sosiaalihoitaja. Hän oli ollut aivan uskomattoman tehokas! Tilanne on nimittäin esimerkiksi, että eräs (erittäin tärkeä) hakemukseen liitty kolme eri osaa - kaiki eri henkilöiltä. Jos yksikin puuttuu, ei asiaa käsitellä. Ja KELA ei ainakaan huomauta asiasta.
Just after lunch I met my social nurse. She has been really effective. KELA (our insurance system) gives quite well money - if one just asks for it.
Olin menossa retkelle. Pyörätuolini (sana "rullatuoli" saa aikaiseksi massiivisen kääkätyskohtauksen vapaa-ajanohjaajalta) renkaisiin pitää siis panna ilmaa. Silloin sillä liikkuminen on oikeastaan pelkkää nautintoa.
I was going to trip in the afternoon. So, wheels of my wheelchair must be filled really well.
Joskus iltapäiväkolmelta
olikin sitten vuorossa retki Itäkeskuksen ostosparatiisiin.
Olen ollut siellä vain kerran aiemmin, silloin katsomassa
jotain leffaa sisreni Annan ja hänen miehensä Mikan
kanssa. Sikäli kun muistan, ei jälkikasvua silloin vielä
ollut. Eli siitä on aikamoisen pitkä aika. Ja nyt se
on kasvanut ihan valtaisasti!
Then the trip. The time was 3PM. I took quite much time
to get everyone in. I had been in that shopping mall "Itäkeskus"
much earlier (more than ten years ago). So, there has been probably
several renovations after it. And it just grows and grows. Just
like my WWW-site.
Ihan ensimmäinen pääasia oli mikrokuituliinan ostaminen. Sen avulla pitäisi kuulemma puunata digitaalikamerani muistikortteja.
First was really necessary thing. A micro fiber cloth. It's intended for cleaning contacts of my digital camera.
Sitten tietenkin
hengenvahvistukseksi jokin digitaalisia kameroita käsittelevä
lehti. Suomalainen kirjakauppa oli tietenkin sijoittanut ne lehdet
(ja Linux-lehdet myös) sellaiseen paikkaan, että pyörätuolilla
ei, pahalla tahdollakaan, tosiaankaan päässyt sinne.
Potter-krääsässä löytyy!
Then naturally some magazine of digital cameras. I visited
"Suomalainen kirjakaupa" there. I wasn't so happy about
it. Because those magazines (Linux ones, too) were really out
of my reach. Not good!! Lots of Potter-stuff!
Ja sitten namukauppaan.
Sokerittomat namut ovat senverran erikoiskamaa, että niitä
löytyy oikeastaan vain erikoistuneesta namukaupassa. Eikä
täälläkään ollut varsinaista lakua, jota
rakastan.
Then candies. Sugarless are very special thing. So, they
are mostly found in very special place. Even this place didn't
have real licorice. I'm sure, that some place there has it. But
where...
Sittenpä syömään.
Siis hampurilaista. Tälläkertaa Carrols oli oikea paikka.
Hampurilainen oli jonkinlainen pekoniversio (tai jotain sinnepäin,
ei se ainakaan erikoisen paljoa maistunut siltä). Ja ranskalaisia.
Niitä oli kyllä ihan liian kanssa.
Then burger. Naturally so. I had some kind of bacon (You
surely know all super-hyper-double), French fries, and Coke Light.
I didn't eat here at Synapsia, naturally...
Suunnilleen 17:30 sitten palasimme. Invataksin lastaamiseen meni aikansa...
Then back. Out time was 5PM30. And loading several wheelchairs took rather much time.
Kuten jo sanoinkin, olin hommannut sieltä aika juhlavan määrän kaikenlaisia sokerittomia namuja. Niiden takia verensokerini olikin illalla aika pilvissä. Nnormaalisti yököt ovat tottuneet siihen, että sokerini ovat ihan liian alhaisia. Ei koskaan hyvä...
Those sugarless candies affected to my blood-sugar. It was really sky-high. Usually (here at Synapsia) my blood-sugar is much too low at that time.
Ensimmäinen ryhmä vasta kymmeneltä! Nyt saa jopa nukkua! Siis teoriassa niin. Olin kyllä kertonut tästä onnellisesta asiasta illan hoitajille. Mutta tieto ei liikkunut: ensimmäinen hoitaja rynnisti huoneeseeni joskus ihan tyrmistyttävään aikaan. Ja siinähähän niitä tuli pitkin aamua.
First therapy at 10AM! Normally, I would consider that as much too early time. But not here, no way. But nurses. They rushed in like tornadoes at really awfully early.
Jumpparini oli halunnut, että tulisin sähköryhmään sähkärilläni (se on sähköpyörätuolista (suomenkielelle tyypilliset yhdyssanat tulevat aikamoisen pitkiksi (mutta kylläkin amerikanenglannista vaikutteensa saavat, älylliseltä kehitykseltään aika jälkeenjäänet, idiootit kyllä tekevät aika kammottavia yhdyssanavirheitä)) käytettävä nimitys). Okei, okei.
My therapeut wanted me to use as much as possible my electric wheelchair. And I must admit, that idea has quite much truth in. Because constant practicing makes use of it better. So, I came with it to electricity.
Suuri syy sähkäriin oli seuraavana ollut kävelyretki. Jumppari oli tosiaankin ollut onnesta ymmyrkäisenä, kun sai kuulla, etten ollut käyttänyt sitä talvella. Ihan heti piti päästä kokeilemaan, tietenkin. Milloinkahan minä opin pitämään suuni kiinni?
Then it was time for my physical therapy. This time my therapeut
had decided, that going out would be just so great idea. I had
said, that I never have been in snow with my electric wheelchair.
Not so bright idea to say that here!! Because the basic ideology
of this place is: "can do".
Ulkona oli erittäin
kaunis kevätpäivä. Jolloinka pyörätuolien
suuri vitsaus paljastuu: hiekoitushiekka. Se on kuin kuulalaakereita!
Ennenkaikkea ongelma vaivaa manuaalipyörätuoliani, jota
liikutan eteenpäin "potkimalla" jaloillani. Elikkä
niitten jalkojen päällä ei ole juuri ollenkaan
massaa. Liikkuminen ei onnistu oikeastaan ollenkaan.
Quite nice spring weather! There was only one huge problem:
sand. Because we have to use massive amounts of sand to prevent
slipping. Now, when snow melts away, it becomes visible. The biggest
problem with it, is simply dust. Huge amounts of dust. But then
it's real nuisance for wheelchairs, too.
Syönnin jälkeen olikin vuorossa jumpparien ja toimintaterapeuttien yhteistyössä synnyttämä "käsiryhmä". Potilailla on toispuoleinen halvaus, vaikeusaste vaihtelee kyllä. Siinä pyritään sitten tekemään asioita juuri tuolla "huonommalla" kädellä. Ei oikein kivaa!
After lunch was a group for "worse" hand. Occupational and gym therapeuts had made it. As You can see, I'm not very hilarious about it... Because I have learned using my left hand for everything.
Iltapäivällä olikin sitten taas HydroJet. Kuulemma sitä voisi ohjausyksiköstä säätää huomattavastikin isommalle potkulle. Mutta ei nyt! Edessä on viikonloppu ja haluan olla ihan täydessä terässä. On hyvin luultavaa, että isolla teholla saa huomattavastikin enemmän vaikutusta. Mutta luultavasti myös kipuja!
Afternoon had only that HydroJet. I have been suggested, that I could put more oomph to it. There is the control unit. But maybe not just today: I'm going to home just tonight. And it would be really quite horrific, if I would be ill all weekend. Certainly cats won't like it much!
Päivällisen jälkeen olikin
aika mennä kotiin. Kissoista oli huolehtinut 4H-kerhon Outi
(kutsutaanpas nimellä kissa-Outi). He järjestävät
dog-sittereita (niin, tässä tapauksessa cat-sitter).
Kerrassaan upeaa!
After dinner I went home. My parents were in Madeira, so
we had a dog-sitter (actually cat-sitter), Outi. Excellent!