Aamulla oli taas sikamaisen aikaisin herätys. Tai siis seitsemältä aamulla, mutta minulle se on ihan lohduttoman aikaisin. Aamiainen, tietokoneeni paneminen sellaiseen kuntoon että se kestää viikon ja pukeutuminen.
Olin nimittäin kotonani Rautakiskonkujalla. Synapsiassa ei tapahdu näin viikonloppuna oikeastaan mitään ihmeempää. Ja omalta kannaltani on varmaankin ihan järkevää käydä tapaamassa kissoja ja käsittelenässä viikon aikana tulleet sähköpostit.
Matkalla tänne oli kohtuullinen ruuhka. Ilmeisesti se oli aamuruuhkan loppuja - normaalistihan en sitä tosiaankaan näe: minä nukun silloin.
During the weekend, I was at Rautakiskonkuva. Actually that's just very good thing. I do there two things:
I had to woke up extremely early. Maybe most people won't consider 7AM as very early, but I do! Then something to eat. Fixing computers usable. What should I take with me?? Dressing up. All that took two hours.
Ihan ensimmäisenä oli Frankentanilaistta sähköterapiiiaa. No joo, ei nyt ihan sentään. Ideanaaa oli kuulemma olkapään hoito. Kipujen poisto (siis kyllähän se liikutettaessä on melkoisen kipeä) ja jonkinlaista aktiviteetin tuottamista olkapääni lihaksiin. Kuulosta ylenmäärin hienostelulta
First thing in Synapsia was electro-therapy. Sounds like Frankenstein?? Sorry, not much like it. The main goal was my shoulder. Maybe some of pain goes away with that therapy.
Sitten HydroJet, automatisoitua hierontaa. Ja kyllähän se rentouttaa oikein tehokkaasti. Ainakin minä taisin nukahtaa sen aikana.
Just before lunch I had HydroJet. Early wakeup: it was really certain, that I fell asleep.
Lounaan jälkeen oli sosiaalihoitaja. Käytössä on KELAn kaltainen byrokratiakeskittymä. Mutta eikös se olekin vakuutusyhtiö? Josta pitäisi korvauksia saada, kun vahinko on tapahtunut. Kyllähän sinne on myöskin maksettu melkoisia määriä rahaa sisään! Mutta penninkin (anteeksi, senttejähän ne nyt ovat) ulosrepimiseksi tarvitaan ihan valtaisaa byrokratiaa.
Esimerkiksi juuri tämä, oikeastaan ihan peruskuntoutus. Siinä tarvitaan anomus:
Jos yksikin paperi puuttuu, ei asiaa käsitellä (ja KELA ei tietenkään sano asiasta yhtään mitenkään). Käsittelyyn humpsahtaa aikaa 2-3 kuukautta. Kaiken huipuksi on ilmoitettu, ettei hakemusta saisi tehdä kuin kuukautta ennen!
Then the nurse, that is specialized in our law in these things. And that's really quite complicated thing! We are insured all, law (or is it law, I'm not so sure about it) says it. That means, that our taxes (or payment, that are much like those) are really high. But that means, that everyone gets all that is needed. For instance I would be really bad one insured!
Päivä loppui jumppaan. Ensinnä kokeiltiin rollaattorikävelyä ilman niitä valjaita. Ja kyllähän se silloin sujui paremmin. Ei mikään ihme! Lopuksi oli sitten olkapääni räpistelyä. Ilmeisesti jumppari oli kohtuullisen ylpeä saavutuksestaan. Mmutta eipä sitä ihan varma voi olla.
Last therapy today was the traditional gym. First we tried some walking without those harnesses. And walking was better!! Maybe some kind of "risk" is better??? Then my therapeut did magical things with my shoulder.
Pappa tuli tänne. Mukanaan sitruunakakkua (ei siiä tosin sitruunaa ole, appelsituoremehua ja kaardemummaa)). Ennenkaikkea se on sokeritonta.
My father came here in the afternoon. He and my mother are tomorrow and day after that in Tellinn. Father had with him some citron-cake. Though it had just no lemon in it. Orange this time. But it was totally sugarless and that's very important thing!
Olin tuonut mukanani herätyskellon. Sellaisen oikein sadistisen, hullunlailla rämisevän vitsauksen. Se on kerrassaan äärettömän tehokas herättäjä: ei kukaan voi kestää sitä. Ja lisäksi kun se on kauempana, edellyttää sammuttaminen todellista heräämistä, ei mitään refleksinomaista nytkäystä.
I've brought an alarm clock with me. I must say, that very sadistic one. Alarm clock should be that, it is intended to wake a person up. Not pleasant thing!
Ihan ensimmäisenä oli
sähköryhmä. Pötkötin blintillä selälläni
ja annoin sähkön tehdä tehtävänsä.
Nyt parin kerran jälkeen voin ainakin todeta, että se
(tai sitten jokin muu olkapäälleni tehty juttu (tai
sitten yhteisvaikutus 8-)) on trhnyt jotain. En minä tiedä,
onko se tehnyt valtavan hienoja juttuja, mutta edes jotain.
I had electricity as first thing in morning. I just lied
and had electrons do the thing. And maybe my shoulder feels different.
Not necessarily better, but different anyway.
Jumppa oli heti sähkön jälkeen. Joustava siirtyminen! Jumppari oli lukenut sen viimeviikosta tekemäni jutun. Joka oli kuulemma herättänyt hilpeyttä sen verran, että aviomies oli epäillyt viimeisen tervejärkisyyden hitusen kadonneen. Jumpparin mielestä on nimenomaan hyvä esittää arvostelua. Ihan totta, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jees-miehet.
Ohjelmana oli jokin tasapainotesti. Ja voi vain todeta ettei sen testin perusteella tasapaino ei ollut mitenkään valtaisan erinomainen.
Then gym. My therapeut had read my text from last week, and found it rather amusing. And she liked my critique. Because one gets so seldomly such, with at least some kind of basis. Then we had test of my balance. To summarize it, not very good.
Lounaan jälkeen oli pitkä tauko. Kävinkö siis suihkussa (niinkuin piti)? En. Entäs kirjoitinko tätä? No, en tätäkään. Minä tölläsin leffaa DVD-soittimesta. No, senjälkeen oli sentään rentoutusta. Jonka jälkeen oli vielä spirometriaa. Oikeastaan ihmeempiä muutoksia viimevuoteen nähden ei ollut.
Then (after lunch, that is) I had really long pause. But did I use it in useful way? NOO!! Unless watching videos from DVD is considered very useful...
Then followed rather short things: relaxation (quite clear) and spirometry (measuring how my lungs work).
Aamuherätys oli taas kammottavan aikaiseen herätykseen. Ja ohjelma oli sennäköinen, ettei lepotaukoja juurikaan ole.
Wakeup was really quite early. Then I had quite many therapies. Actually too many in my opinion!
Jumpassa oli portaiden nousua. Pidin kaiteesta kiinni molemmin käsin ja sain oikeastaan vetää itseni ylös. Hidastahan se on ja aika äkkiä väsyttäväälin. Mutta kyllä se onnistuu!
First was gym. And this case we tried stairway. And it's possible. Very tiring and slow, but possible.
Sähkölätkat saivat nyt varmaankin oikein erinomaisen hyvin kontaktia. Iho oli senverran hikinen. Ja minä sain iöhötä blintillä: oikein kivaa.
Quite immediately after that I had electrotherapy. There were definitely no problem having enough salty things. Electrons do all the job: very nice.
Lisää löhöämstä. Nimittäin tiedän. Tosin hieronnassa on oikeastaan tarkoituksena löytää iljettävän kipeitä paikkoja. Ja niitähän riittää!! Oikea puoleni on halvautunut. Siinä on siis niitä kremppoja vaikka kuinka. Oikean puolen surkeutta kompensoin vasemmalla puolella. Joudun tekemään sillä siis tuplahommat!! Eli siellä on sitten siitä syystä kremppoja!
More bedrest! Because next I had some massage. When I do something, I have to use my left side for it. That way my left side gets double of everything. Of course my right side (that's the paralyzed one) has much problems, too. The massage helps both sides. At least, it can do something...
Nämä hissinnappulit
ovat tosiaankin aika kämmentäviä! Ekasta kerroksesta
pääsee ulos. Miksi vain toinen nappuloista uloskäynnin
värinen?
In our country green means same as out. Why another button
is green and another isn't?
Lounas, se oli ja
meni. Mutta minulta oli limppa loppu. Limppakaapissa oli esimerkillinen
valikoima kaikenlaisia sokeriliemiä. Niin olihan siellä
sokeritonta vissyvettä. Ulvontani muistutti varmaankin jonkin
opperadiivan esitystä La Scalassa. No, löytyihän
jostain takarivistä sitten yksi onneton alamittainen (siis
sellainen puolenlitran rääpäle) PepsiMax. Eihän
sellaisesta tule kunnolla edes vihaiseksi!
Now it was lunch-time. As You surely know, I have diabetes,
type I. The vastly more common variation is type II. That's really
much easier thing, the bad this is really fat. When one avoids
that, then everything is good. Type I is really different thing.
Really totally different thing than type II. One should avoid
both fat and sugar. Sugar is really poison for me! Sugar is not
good for me!
Heti lounaan jälkeen oli käsiryhmä. En tainnut olla mitenkään erikoisen myötämielisellä tuulella. Väsymys alkoi jo pikkuisen vaikuttaa. Siirtyminen pyörätuolista sikäläiseen tuoliin. Okei, okei. Sen tuolin sekänojaa ei saa kuulemma käyttää. Ja siitä asiasta jaksetaan nalkuttaa. Täytyy sanoa, että minulta paloivat päreet tässä vaiheessa!
After that was hand-group. Remember, I've explained it earlier. I must say, that I was rather tired: I was really quite annoyed this time.
(Uuh) Sitten sosiaalihoitajaa. Anomukseni henkilökohtaisesta avustajasta. Se oli hyväksytty viimevuodelle. Ei tälle. Vaikka sitä ei oltu mitenkään hyödynnetty. Hiphei ja hurraa, ilmeisesti kaikki uusiksi! Pienahkön metsän sellun verran anomuslappusia. Onko tässä järjen hiventäkään?
Then social nurse. Maybe I shouldn't talk about it. Because I would get really quite annoyed.
Sosiaalihoitaja
loppuikin lyhyeen, minulla olikin aikaa iltapäiväkahveille.
Jossa oli pullaa. Vaadin aika äänekkäästi
sokeritonta. Mikä tietenkin aiheutti aikamoisen sekaannuksen.
Kun nykyisen idioottimaisen ruokavaliosuosituksen mukaan sokeri
käy kyllä oikein hyvin. Niin juuri, vanhuusiän
sokeritautiin. Siihen, joka useinkin lähtee kunnollisella
laihdutuskuurilla. Nuoruuden sokeritauti edellyttää
aina insuliinia. Sen lisäksi olen syönyt jo yli neljännesvuosisadan
sokeritonta, en ala ihan helpolla tottelemaan jotain muotivirtausta.
I had time for afternoon coffee/tea. Tea for me. And sugarless
bun.that caused quite havoc.
'Taideterapia'??? Mmitä ihmettä nyt. Tunnin verran jotain sellaista. Se olisi jossain toimintaterapian tiloissa. Lähdin sinne haahuilemaan. Ja paljastui, että toimintaterapiaa se oli. ja vain puolen tunnin pläjäys. Elikkä kaksi töppöä yhdessä varauksessa...
'Art therapy'? what is that? Error. Because that should be just occupational therapy.
Terapioiden loputtus menin huoneeseeni kirjoittamaan tätä. Ja kirjoittamista kyllä löytyy! Useampia tuhansia merkkejä tekstiä. Oikeastaan vain päivällinen keskeytti kirjoitushommat. Loppujenlopuksi aika kamala päivä. Onhan ihan kivaa, että ohjelmaa on aika paljon. Mutta tämä oli kuitenkin liikaa!
After all I want to my room. Really so much stuff to report!
Hommeli alkoi aamulla. Altaassa piti olla jo yhdeksältä. Siis uiminen on ainakin minun miestäni ehdottomasti paras juttu mitä täällä. Tällä kertaa altaassa olivat sekä Harri että jumpparini. Harri lähinnä näytti, minkälaiset temput tuottaisivat parhaan tuloksen.
Swimming at last. I have really missed it. This time there were Harri and my therapeut. Harri shoved all useful techniques.
Toimintaterapiassa me taas pelasimme. Tälläkertaa Othelloa. Siinä on kasapäin pikkuisia nappuloita. Ilmeisesti niiden räpeltäminen on erinomaisen hyvää harjoittelua. Ja motivaatiokin pusee edes jollain tuolla tavalla. Muutoin se lauta olisi lestänyt seinään. Se täytyi kuitenkin lopettaa kesken, oikea käteni oli lohduttoman hidas kääntämään suuria nappulamääriä. Mutta minulla oli hallussani oleelliset strategiset paikat. Loppupeliä olisi voinut luonnehtia sanalla "teurastus".
In occupatinel therapy it was game of Othello. It has huge amount of quite small pieces. That game-thing increases motivation for pieces. Otherwise I would throw that,,,
Jumppari oli hommannut sieltä
jonkin oikein varsinaisen olkapäägurun. Siis sellaisen
joka osaa vastata jo ennen kysymyksen esittämistä. Ja
sitten alkoikin olkapääni vääntely ja kääntely.
Ja jokavaiheessa peruskysymys: "Tekeekö tämä
kipeää? Minne?" Kun ilmeeni olivat ilmeisesti kohtuullisen
käsittämättömiä. Jumpparini sai paloruiskumaisella
nopeudella ammattislangia. Yhdessä vaiheessa hän käänsi
normaalia pitemmän purkauksen: "sähköhoidot
menivät". Lopputuloksena oli oikeastaan aika ratkaisematon:
kirurgi saattaisi ehkäpä auttaa asiaa, mutta leikkauksesta
toipumisen ajan pitäisi olla ihan jatkuvaa kotiapua. Gurun
mukaan jumppari oli tehnyt ihan oikeita jumppia. Tämän
lausunnon jälkeen jumpparini hymyili kuin Hangon keksi...
My therapeut had asked for some kind of consultation. Because
my shoulder is quite mystical thing. Okay, guru. And she gave
very nice answer: my therapeut had done just very correct things.
Therapeut was really quite pleased!
Neurokallonkutistus olisi ollut vuorossa viimeisenä iltapäivällä. Olin ehtinyt iltapäiväteelle ja onnistunut mämmimään hedelmätorttus paidalleni ja housuilleni. kkiä vaihtamaan vaatteet! Tulin sitten kallonkutistajan luo parisen minuuttia myöhässä. Siellä olin jo toinen! Jos tietokoneistettu varausjärjestelmä ei osaa estää tuplavarauksia! Ovatko ne järjestelmän tekijät ihan täysiä torveloita?
Neuroshink. That was quite late in the afternoon. After afternoon tea. But then I learned, that she had double bookings!
Jumppa oli taas sikamaisen aikaisin. Ja homma alkoi kävelyharjoituksilla rollaattorilla. Se on tosiaankin onnettoman hidasta touhua! Ja myöskin aikamoisen väsyttävää. Jatkuvan huolenaiheen muodostaa ataksia (olikohan se se "oikea" nimi), eli saatan rötjähtää ihan yllättäen, ilman mitään ennakkovaroitusta.
Gym was very early again. In the beginning, I had some kind of walking. With walker. I'm really slow with it! And I can't walk long distances. And than my ataxy causes huge problems. That causes bad problems to my walking really suddenly. Without any warning.
Sähköryhmä oli poissa. Jumppari ehdotti kuntosalia tilalle. En tosiaankaan muista tarkalleen, mitä sanoin. Voisi vain todeta, etten erikoisemmin tykännyt ideasta ja toin sen myös aika selvästi ilmi. Sitten tuli ujo ehdotus (oikeastaan varmaankin suunnilleen vitsiksi tarkoitettu, mutta minä kun saatan ottaa sellaiset ihan todesta), että voisin tietenkin mennä nukkumaan. Erinoma!
No electric thing anymore. Maybe something fitness-thing said my therapeut. I really opposed that thing! Then she suggested jokingly, I should sleep. Yes!!
Lounaan jälkeen napsin parisen kuvaa. Tilannehan oli se, että minulla oli käytettävissäni vain kameran mukana tullut säälittävän pieni muistikortti. Tai eihän se oikeastaan mikään erikoisemmin pieni ole, kameran tuottamat kuvat ovat vain senverran hirviömäisiä. Jokatapauksessa olin ottanut kuvia säästeliäästi ja nyt niitä olikin mahdollista ottaa kasapäin.
As I had surely said earlier, that I had very bad problems with my memory card for my digital camera. So, I took very sparingly pictures. So, I had now really so many pictures left!
Tällä
kertaa käsiryhmässä riitti ohjaajia. Olikohan niitä
kuntoutujien määrä, vaiko jopa yhtä yli (parisen
jumpparia ja toimintaterapeuttia ja lisäksi vielä kanadalainen
opiskelija, josta isona tulee jumppari). Ensinnä pikkuisen
jumpparien ohjaamia venyttelyjä. Ja sitten pääsivät
toimintaterapeutit vauhtiin. Ihmeellisimpänä juttuna
oli käsien huolellinen pesu ja rasvaus. Varsinkin se on äärettömän
tärkeää, jos käsi vetäytyy koukkuun.
Then our hand-group. And this time we had more therapeuts
than patients! And then a visiting Canuck student
Seisomista ei ole ollutkaan pariin päivään. No, puolen tunnin pläjäys sitä! Minä luen aina silloin kirjaa. Muutoin se olisikin hysteerisen tylsää. Tietenkinhän se on valtaisan tärkeää. Mutta ei se siitä kiinnostavaa tee!
There hasn't been any standing for few days. But then that's very important thing. I think, that it works very well for walking. But that's really boring thing! But I have always a book with me!
HydroJet. Rentouttavaahan se on. En tainnut tälläkertaa nukahtaa. Siis ainakaan kovin paljoa. Ehkäpä jossain puolessavälissä jonkin verran...
HydroJet. Quite relaxing thing. Naturally I fell asleep. Or did I, I'm not very certain about that.
Nyt olikin neurokallonkutistajan vuoro. Mitä ilmeisimmin hän tunsi syyllisyyttä eilisestä. Mutta en minä ihmeemmin välitä asiasta.
Last was the neuroshrink. She had obviously bad feelings about yesterday. But no problems!
