Olin ilmaissut haluni jonkinlaiseen kotiohjelmaan alkukesästä 2001. Jumpparini olivat kerrassaan hämmentyneitä tällaisesta pyynnöstä. Kuulemma se oli kerrassaan epätavallista - siis minulle. Minulla oli mielestäni kerrassaan surkea yleiskunto. Suunnilleen kaikilla potilailla on kotiohjelma. Kohdallani oli kuitenkin arveltu, etten minä kuitenkaan tee mitään asian hyväksi.
Jumppapaikassa oli tarjottu kotiohjelmaa jo vuosia. Mutta en ollut suhtautunut asiaan mitenkään myönteisesti. Nyt jopa pyysin sellaista. Mikä oli jumppareiden mielestä lähinnä ihme. No jaa, enpä ole alkanut touhuamaan sen mukaan - ainakaan vielä.
Seisominen olisi kerrassaan äärimmäisen tärkeä juttu. Kuulemma (siis jumpparin mukaan) todellakin tärkeintä. Mutta kuulemma oli äärettömän tärkeää, etten todella kaatuisi. Tuossa on neljä kuvaa, jotka periaatteessa esittävät kaikki eri tilanteita. Mutta eipä nuo kuvat erotu toisistaan millään tavoin. No, varmaankin joku superguru näkee niissä eron. Kysessä on painonsiirto oikealle (se on huonompi puoleni). Kolmannessa kuvassa jopa minä näen sen!
Normaalisti vuoteessani
on tyyny toiseen suuntaan. Mutta käänntämällä
tyyny päinvastoin, ongelmalliseen oikeaan käteeni pääsee
yksinkertaisesti.
Venytys kohdistuu tässä lähinnä oikeaan
käteeni. Voin vakuuttaa, ettei tuo venytys ole todellakaan
mitenkään erikoisen miellyttävä juttu.
Oikea jalkani heiluu
aika voimallisesti sinne sun tänne. Ataksiaksi sitä
kait kutsutaa. Tai joksikin. Hälläväliä miksi,
kaikkea löytyy kyllä...
Tässä siis pyritään pitämään oikeaa jalkaani (tai oikeastaan sen polvea) paikallaan.
Samalla se toimii lonkan polven ja nilkan liikeharjoituksena
kun jalkaa vedetään ylös ja oikaistaan.
Kerroin aluksi, että
oli tekeillä jalannostoharjoitus. Ei! Kysymykserssä
on itseasialla simppelisti käsien vienti selän taakse
ja sitten niihin nojautuminen. Tämä kiristää
huonon käteni, hmm lotain (ilmeisesti se on lähinnä
ranne).