Tasapainolauta

Sittenpä tasapainolauta. Tai ei sitä oikein tasapainolaudaksi voi sanoa, se on nimittäin aika kiikkerä (heh, heh)!

Ensinnä sen päälle täytyy tietenkin mennä. Ja täytyy tosiaan sanoa, että Anita hössöttää turhankin paljon sen kanssa!

Anita käski kirjoittaa, että hänellä on vastuu tapaturmavakuutuksesta huolimatta! Ja, että hössöttää siksi, että tahtoo suoritukset huolellisesti tehtynä, eikä miten tahansa huiskittuina.

Johan intoutui!

Sittenpä tässä vain "kerinutaan". Suuntaan jos toiseenkin. Se punainen jalkojeni alla on liukueste (jalkani ovat nimittäin tosi kuivat (juu, tiedän, pitäisi rasvata); ne lipsuisivat muuten ihan älyttömän paljon). Jotain kumia se ilmeisesti on. Tosi tahmaista!

Sittenpä aina vain "alhaisempiin alkuasentoihin" (niinkuin näkyy, minä alan oppia alan sanastoa).

Ja aina vaan alaspäin...

Tämä on jo ylihelppoa!

Ja tämä ei sitten ihan niin... Olen esimerkiksi juuri kuvan näpsäytyshetkellä hamunnut vasemmalla kädelläni turvaa,

Ja sittenpä onkin jo vuorossa toinen kuvasarja tasapainolaudasta.

Siinäkin voi tehdä venyttelyä. Ja kun muistaa tunteeni venyttelyä (kidutusta, mutta pakko, mikä pakko) kohtaan...

Jaahas, tuo liike...

Vieraskirjani

Takaisin jumppapaikkaan.

Takaisin pääsivulle.