26.5.1998 Kaarina-täti kävi täällä. Tapauksen asiasta tekee se, että hän asuu Norjassa. Oikeastaan hän oli tapaamassa kurssitovereitaan Lepaalla. Mutta samalla sai järjestettyä yksinkertaisesti tällaisen tapaamisen.
Muita siellä olleita olivat tietenkin vanhempani, sisareni Anna, serkkuni Heikki ja tietenkin minä. Ja sitten tietenkin avecit ja lukuisa joukko tenavia.
Kaikki tiesivät oikein hyvin, että minulla oli kissa. Mutta että toinenkin, se oli yllätys ainakin Heikin porukalle. Siis positiivinen yllätys, kaikki tykkäsivät kissoista!
Sittenpä linkki seuraavaan
kertaan.
Vanhempani olivat laittaneet
sinne kaikenlaista hyvää - voisi melkeinpä sanoa,
että liiankin hyvää! Varsinkin nuo pikkutenavat
tuntuivat ahtavan niitä hullun lailla.
Uuden kissapennun lisäksi
Legot näyttivät olevan nyt tälläkertaa suuri
hitti.
Tuollainen voimakkaassa kasvuvaiheessa
oleva tenava syö kerrassaan uskomattomia määriä!
Tässä menee lautasellinen lohikeittoa (sitä isäni
keittää lohien ruodoista; tosi hyvää!).
Ja sittenpä panen joitain tilannekuvia; ne ovat tosin aikamoisen pieniä, joten niistä ei taida saada mitenkään selvää yksityiskohdista. Mutta toisaalta parempi edes jotain kuin ei yhtikäs mitään!
Ruoan jälkeen menimme parvekkeelle.
Jälkiruokaa ja tietenkin keskustelua.
Anna-sisareni yritti tavoittaa
kännykällä Mika-miestään. Kyllähän
se onnistuisi ihan hyvin. Siis jos puhelinnumeron muistaisi. Niin
älykkäitä kännykät eivät sentään
ole!