Ne järjestettiin maaliskuussa -99. Ja ainakin uhkailtiin, että äänestysprosentti jää jonnekin säälittävän ja surkean välimaille. Hei, itseasiassa näin sanotaan ennen jokaisia vaaleja! No, se ei ainakaan johdu osallistumattomuudestani! Ja samana päivänä äänesti 136400 ihmistä (siis ainakin uutiset sanoivat niin).
Ennakkoäänestän aina. Se on ihan järkevää niin, koska pyörätuoli on taatusti hankala järjestellä varsinaisena vaalina.
Ihan ensimmäisenä olin jumpassa. Ja äänestys hoitui sen jälkeen ihan mukavasti.
Kävin sitten lähimmässä postissani (joka
on Maximarketin posti). Siellä vaalivirkailija (=postin mikälie)
sai suunnilleen hysteerisen kohtauksen napattuani esille kamerani.
Leimattu vaalilippu. Odottamassa
kuoreensasulkemista. Niinkuin näkyy, on tämä tehty
äärimmäisen monimutkaiseksi jutuksi. Tämä
kyllä takaa ehdottoman vaalisalaisuuden. Johon suhtaudutaanm
vielä ylijuhlallisella tunteella (siis sekä vaalisalaisuuten
että ennenkaikkea noihin menoihin).
Pyörätuolini renkaisiin
piti saada ilmaa. Tämä vekotin oli ihan surkea, sillä
olisi tuskin saanut edes autonrenkaita täytettyä. Ja
pyörätuolin renkaissa on huomattavasti suurempi
paine. Elikkä pois tältä surkealta asemalta. Seuraavalla
bensa-asemalla olikin kuljettajalleni syvällisiä onnentunteita
tuottava ilmahärveli...
Sittenpä on ostoksieni vuoro.
Ja ne ovat oikeastaan aina ihan samat: neljä puolentoistaliran
muoviputelia CocaCola Lightiä ja molemmat iltapäivälehdet.
Ja koska lista on noinkin selvä, voi kuljettaja hoitaa ostokset
puolestani.