Invataksit

Käytän invataksina oikeastaan melkein ainoastaan Handicab-yhtiön autoja. Tilaan oikeastaan aina seuraavan viikon kuljetukset edellisenä perjantaina. Ja ilmeisesti se on ihan hyvä systeemi heillekin; antaahan se sitten heille ainakin pieniä mahdollisuuksia suunnitteluun.

Olen ottanut logon taksia esittävästä kuvasta; sen takaovesta.

Olen käyttänyt invatakseja vaikka kuinka pitkään - mutta eipä ole tullut mieleen tehdä aiemmin sivuja niistä. No, nyt olen jo pikkuisen järkiintynyt...

Pääasiassa asia sujuu todella erinomaisesti - asia, jota en voi korostaa liiaksi. Mutta joskus sattuu ikävähköjä myöhästymisiä. Ja täytyy myöntää, etten ole ihan hirvittävän aurinkoisella tuulella, jos olen joutunut odottelemaan vaikka tunnin...

Sitten kun minut on saatu sullottua taksiin, voidaan lähteä ajamaan. Autot ovat nykyisin sellaisia jonkinlaisia pakettiautoja. Tai jotain sinnepäin...

Tässä lähdetään pois asunnoltani. Rakennukset näyttävät siltä. Ja varsinkin kun muistan sen!

Tältä homma näyttää sisältä! Edessä on käyttämäni rollaattori.

Tätä taksia nimitetään ilmeisesti jäätelöautoksi. Syy taitaa olla aika itsestäänselvä! Nämä mainosteippaukset ovat aika kaksipiippuinen juttu: ne varmaankin tuovat ihan mukavasti rahaa taksiyhtiölle, mutta toisaalta silloin ei voi mitenkään tunnistaa jonkin tietyn yhtiön autoa.

Tämä on muuten Otaniemen uimahallin edessä. Uimasta tulossa...

Jokaisessa (ai niin, ei jokaisessa, joissain on eräänlainen "luiska") invataksissa on eräänlainen "hissi". Tässä liikun rollaattorilla, eli olen ollut jumpassa!

25v juhlat

Juhlat (jopas kuulostaa ähkypuhkujuhlalliselta) olivat Espoon kulttuurikeskuksessa. Sen toisessakerroksessa oleva lämpiö on todellakin aikamoisen komea ja jopa kohtuullisen tyylikäskin. Joku oli myös saanut sen piirtäneen arkkitehdin tekemään käytännöllistä - ei taiteellista!

Silloin oli kerrassaan kaunis syyspäivä - voi todellakin sanoa Handicapin onnistuneen tilatessaan säätä...

Handicabin johtaja (Riitta Henriksson) erottuu huomattavan selvästi tästä joukosta: onhan hän ainoa nainen koko porukasta. En sano sitä missään tapauksessa halventaakseni, ehdottomasti en. Senkus vain totean (ikävähkön) tosiasian.

Kakunjakopiste!

Ja sitten jotain näkymää arkkitehtuurista siellä...

Hän oli ilmeisesti edustamassa Espoon liikuntatointa (tai jotain sellaista). Jokatapauksessa hän on ollut uinninvalvojana Otaniemen uimahallissa. Ja tyypillisesti, kyllä minä naaman muistankin nähneeni. Mutta missä? Ja ihan turhaa edes yrittää nimeä...

Talvinen taksimatka

Olin oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, että taksi meni aika kummallista reittiä kirjakaupasta palatessani. Sää oli nimittäin oikein keväinen ja kiva! Kuljettajana oli silläkertaa Julia.

Ulkolaisia hämmästyttää nimenomaan meren jäätyminen. Kun eihän meri voi mitenkään jäätyä.

Jää on asia, jota on drinkkilasissa. Eikä oikeastaan muualla. No joo, pakastimessa...

Kuljettajat ja muutakin porukkaa sieltä

Ja tähähän pyrin keräämään tiedot (uuh, sana "tiedot" kuulostaa hirvittävän juhlalliselta, jopa uhkaavalta; oikeastaan haluan vain pärstävärkin ja nimen) mahdollisimman monesta kuljettajasta: ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin, että on mahdotonta saada läheskään täydellistä kuvagalleriaa aikaiseksi. No, tässä on edes jonkinlainen surkea yritelmä...

Tämä kuljettaja on nimeltään Veli-Matti Mykkänen; radiokutsuna joskus "Vellu". On hän ollut aina joskus minulla kuskina. Ja tässä on sitten Jouni Saarnio. Sanoisin, että aika harvoin minulla!

Ja tämä, ylpeän näköinen otus, tunnetaan radiokutsulla "Atte". Hänen radiokutsunsa on "Jore". Ja myönnän suoraan, että kuva on melkoisen surkea; se täytyy vaihtaa heti kun vain pystyn!

Ja tässä paljastuu minun onneton nimimuistini; en nimittäin pysty muistamaan hänen nimeään. Muita juttuja muistan kyllä. Mutta niitä en ala kirjata tähän.

Hissi on muuten auton sivussa. Se on aikamoisen hyvä ja näppärä juttu kaupungissa touhutessa!
Ja tämän kuskin nimi on Terho Koivisto. Ja radiossa kutsuhuutona (yllätys, yllätys) "Terho". On kuulemma niin harvinainen nimi...

Kutsuhuuto radiossa on "Dimi". Alkujaan hän on venäläinen, muistaakseni Leningradista (tai nykyäänhän sen nimi ei ole se, mutta). Alussa hän oli aikamoisen pahasti pallohukkainen, mutta nyt hän on oppinut asiat erittäin hyvin! Ja tässäpä on sitten Oleg Olin. Ja radiokutsuna on tietenkin "Oleg". Hän on kotoisin Azerbaidzanista. Ja hän on asunut täällä (syksyllä -98) jo seitsemän vuotta.

Ja tässäpä on sitten Tarja. Taitaapi olla nyt (siis syksy -98) ainoa naispuolinen kuski. Kuva on muuten kerrassaan surkea. Ja syynkin tiedän: se on ihan selkeästi kameran takana. Kun en ole muistanut säätää kameraa oikein! Tässäpä on Panu Pasanen. Hän taitaa katsella jotain aiempaa versiotani tästä sivusta odottaessaan minua.

Tästä kuskista käytetään nimeä "Hessu" radiossa. Hän on äärimmäisen innostunut Internetistä ja sen mahdollisuuksista. Itseasiassa innostuneempi kuin minä itse! Tässäpä on sitten Julia (tai en oikeastaan ole ihan varma nimen oikeasta kirjoitusasusta). Hän on alkujaan inkeriläisiä, kun hän oli tullut tänne viitisen vuotta sitten (olen kirjoittanut tämän helmikuussa -99), hän ei puhunut sanaakaan suomea. No, sec sujuu jo jotenkin nyt.

Hän työskentelee laskutuksessa. Se on varmasti aikamoisen tärkeä osa taksifirman toimintaa - toiminta tyrehtyisi aika äkkiä, jos rahaa ei tulisi. Ja nyt muistin nimenkin (yleensä en muista): Terttu Arimo.
Ja tässä on sitten koko firman ylipääboss, Riitta Henriksson. Tämä kuva on otettu muuten 25-vuotisjuhlissa. Tuskinpa hänellä on noemaalisti tuollaista ruusupuskaa kainalossaan.

Aika onneton juttu tämän kuvan onneton epäonnistuminen! Joissain tapauksissa voisi tällainenkin rajaus voisi olla jopa järkevää - säälisyistä, tiedäthän. Mutta ei tässä tapauksessa, ehdottomasti ei. On todellakin onneton juttu (katsojan kannalta siis), että hänen päänsä on leikkautunut pois!!!

Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.


Tämä kuljettaja on nimeltään Veli-Matti Mykkänen; radiokutsuna joskus "Vellu". On hän ollut aina joskus minulla kuskina.	Ja tässä on sitten Jouni Saarnio. Sanoisin, että aika harvoin minulla!

Ja tämä, ylpeän näköinen otus, tunnetaan radiokutsulla "Atte".	Hänen radiokutsunsa on "Jore". Ja myönnän suoraan, että kuva on melkoisen surkea; se täytyy vaihtaa heti kun vain pystyn!

Ja tässä paljastuu minun onneton nimimuistini; en nimittäin pysty muistamaan hänen nimeään. Muita juttuja muistan kyllä. Mutta niitä en ala kirjata tähän. Hissi on muuten auton sivussa. Se on aikamoisen hyvä ja näppärä juttu kaupungissa touhutessa!	Ja tämän kuskin nimi on Terho Koivisto. Ja radiossa kutsuhuutona (yllätys, yllätys) "Terho". On kuulemma niin harvinainen nimi...

Kutsuhuuto radiossa on "Dimi". Alkujaan hän on venäläinen, muistaakseni Leningradista (tai nykyäänhän sen nimi ei ole se, mutta). Alussa hän oli aikamoisen pahasti pallohukkainen, mutta nyt hän on oppinut asiat erittäin hyvin!	Ja tässäpä on sitten Oleg Olin. Ja radiokutsuna on tietenkin "Oleg". Hän on kotoisin Azerbaidzanista. Ja hän on asunut täällä (syksyllä -98) jo seitsemän vuotta.

Ja tässäpä on sitten Tarja. Taitaapi olla nyt (siis syksy -98) ainoa naispuolinen kuski. Kuva on muuten kerrassaan surkea. Ja syynkin tiedän: se on ihan selkeästi kameran takana. Kun en ole muistanut säätää kameraa oikein!	Tässäpä on Panu Pasanen. Hän taitaa katsella jotain aiempaa versiotani tästä sivusta odottaessaan minua.

Tästä kuskista käytetään nimeä "Hessu" radiossa. Hän on äärimmäisen innostunut Internetistä ja sen mahdollisuuksista. Itseasiassa innostuneempi kuin minä itse!	Tässäpä on sitten Julia (tai en oikeastaan ole ihan varma nimen oikeasta kirjoitusasusta). Hän on alkujaan inkeriläisiä, kun hän oli tullut tänne viitisen vuotta sitten (olen kirjoittanut tämän helmikuussa -99), hän ei puhunut sanaakaan suomea. No, sec sujuu jo jotenkin nyt.

Hän työskentelee laskutuksessa. Se on varmasti aikamoisen tärkeä osa taksifirman toimintaa - toiminta tyrehtyisi aika äkkiä, jos rahaa ei tulisi. Ja nyt muistin nimenkin (yleensä en muista): Terttu Arimo.	Ja tässä on sitten koko firman ylipääboss, Riitta Henriksson. Tämä kuva on otettu muuten 25-vuotisjuhlissa. Tuskinpa hänellä on noemaalisti tuollaista ruusupuskaa kainalossaan. Aika onneton juttu tämän kuvan onneton epäonnistuminen! Joissain tapauksissa voisi tällainenkin rajaus voisi olla jopa järkevää - säälisyistä, tiedäthän. Mutta ei tässä tapauksessa, ehdottomasti ei. On todellakin onneton juttu (katsojan kannalta siis), että hänen päänsä on leikkautunut pois!!!