Uinti

Olen jo pikkuisen aikaa käynyt "uimassa". Se, miten asiaa oikein hyvin tehdään, opetettiin minulle Käpylässä. Tuo kelluke pitää riittävissämäärin päätäni pinnalla. Ja sehän on aika oleellinen juttu...

Menen sinne jokseenkin aina invataksilla. Ihan näppärä juttu!

Tässä olen nimenomaan menossa. Selin? Juuri niin! Kun noista portaista ei selviä oikeastaan kuin vetämällä minua noin (invataksinkuljettajista tulee aika riuskoja...).

Tässä voi oikein erinomaisesti nähdä arkkitehtien typeryyden: ei vähäisintäkään ajatuksen poikastakaan asiasta. Ja mitä kuuluisampi arkkitehti, sen surkeampaa jälkeä!

Reima Pietilä, hyi! Alvar Aalto, ei onnistuneita edes "terveille"!

Pannaanpas tähän pikkuisen lisää kuvia invataksista, kun niita kerran on. Pyörätuolini "sidotaan" pikein hyvin kiinni. Ja sitten minun itseni ympärillä pannaan turvyö (se on tuo punainen) - jos siis haluan. Ja olenkin halunnut viimeaikoina.

Ennen uintia on syytä puhdistautua kerrassaan perusteellisesti. Vesihän on nimittäin melkomoisen lämmintä: ihanteellinen paikka kaikille pöpöille...

Sittenpä uimaan!

Käyn Otaniemen uimahallissa. Allas on siella pikkuisen pienempi (ilmeisesti 16 metriä). Ihan järkevää, kun vesi lämmitetään tosi lämpimäksi (kerran kun asiaa kysyttiin, oli vastaus 32C). Lämmin vesi on jokseenkin välttämätöntä, jos on taipumusta kramppeihin. Minulla ei niin ole, minä vain liikun niin hitaasti, että veden on syytä olla lämmintä!

Paikalla käyttää minua isäni.

Pulikoimassa!

Viimeinen kerta! Ja ikkunoistä jo näkee, kuinka kevät ja alkava kesä tekevät lehtiä ja vehreyttä!

Uinnin jälkeen tyhjennän kellukkeen ilmasta. Nyt se ei kuitenkaan olisi ollut erikoisen vahvasti tarpeen: vuoto oli nimittäin jo oikeastaan tyhjentänyt sen! Aivan uskomatonta: tämä on jo toinen kellukkeeni vuoden sisällä! Ja edellinenkin meni nimenomaan vuotoon. Lisäksi nämä, erikoisesti invalideille suunnitellut tuotteet eivät ole varsinaisesti edullisia!

Aika oleellinen juttu tällaisessa lämpimässä vedessa lillumisessa, on mahdollisuus täydelliseen rentoutumiseen. Ihminenhän rasittaa kerrassaan paljon niitä "paremman" puolen lihaksiaan. Niin paljon, että rentouttaminen on äärimmäisen tärkeää.

Sittenpä jotain lisäjuttua aika kauan noiden jälkeen. Olin tuonut mukanani oman kellukkeeni (näet sen noistä ylläolevista kuvista). Mutta se alkoi vuotaa. Ja paljon. Siis niin paljon, että siinä ei ollut juurikaan ilmaa parin minuutin jälkeen.

Aiemmin olin tehnyt "kävelyä" vedessä. Vesi nimittäin kannattelee minua. Ja ennenkaikkea vesi antaa selvän vastuksen liikkeilleni. Kävely onnistuukin suunnilleen metrisessä (ja sitä syvemmässä) vedessä. Otaniemen altaassa se ei kuitenkaan oikeastaan onnistu: siellä on kalteva pohja kaikkialla.

Yritin myöskin uimista vanhan mallin mukaan. Mutta eipä se oikein kunnolla onnistunut. Vaikuttaa siltä, että oma kelluke antaa niskalle tukea. Näyttää siltä, että siinä on keskitytty nimenomaan fysiologisiin asioihin. Materiaalinlaatu on jäänyt kokonaan.

Sittenpä siirryttiin jonkinlaiseen rintauintiin. Nimenomaan jonkunlaista; minulla kun jalat ja kädet eivät pysty toimimaan yhteen. Lisäksi ajaudun voimakkaasti toiseen suuntan. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että toisen puolen lihakset ovat huomattavasti vahvempia.

Tässä on sitten sen kellukkeen korjausta. Ainakin yritystä. Tällaiseen muoviin pannaan eräänlainen paikkalappu.

Jos reikä on "keskellä", os sen paikkaaminen kohtuullisen helppoa. Mutta jos reikä on saumassa, silloin paikkaaminen on äärimmäisen hankalaa. Ja useimmiten reiät ovat nimenomaan saumoissa.

• Vekottimen liikuttaminen on melkeinpä mahdotonta:
  • Liikun yleensä potkimalla itseäni eteenpäin. Mutta tämä on niin korkea, että pystyn ulottumaan maahan vain vasemman jalkani varpailla.
  • Renkaissa ei ole kelausvanteita. Eli suoraan pinnoihin vain sormet! Sinne on hommattu uusi tuoli. Jossa on vain pieniä pyöriä (eipä ole ongelmia kelauksen suhteen; sitä ei voi tehdä ollenkaan). Täysin typerää!!!
  • Eikä siinä ole työntämisen mahdollistavia kahvoja.
• Vessassa on syytä käydä kotona - vammaisille tarkoitetussa uimahallissa ei ole sopivaa vessaa. Ei edes kaidetta tai kahvoja.
• Sitten uimahallin lattialla on muutamia ralleja. Siis muutamia. Jolloin niistä ei oikeastaanm ole mitään iloa. Mutta haittoja sitäkin enemmän.
  

Tämä videopätkä (3 481 480 tavua) otettiin Wapun aatonaattona 2002. Siitä näkee erittäin selvästi sen, että liikun äärettömän verkkaisesti. Tästä syystä lämmin vesi on aika oleellista minulle. Hmm. Luultavasti sana "oleellista" on ihan liian lievä, parempi olisi varmaankin "elintärkeää".

Ja Otaniemessä oli lupaava Wappurauhattomuus aloillaan (nyt oli aatonatto).

Seuraava kuva onkin oikeastaan tismalleen vuoden kuluttua. Tämä uintitapa oli opetettu Synapsiassa.

Nyt minulla on kaksikin videota. Molemmat tosin aika valtaisan isoja. Ensimmäinen (8 022 080 tavua) ja toinen (9 229 336 tavua).

Kieltämättä vauhti on valtaisa. Mutta tietenkin jossain on myös haittapuoli: olen kerrassaan läkähtynyt aika lyhyenkin uinnin jälkeen. Ja tuossa kuvassa olen aivan uskomattoman ruma! Mutta minkäs sille voi!

Kieltämättä se on ihan täysin minusta kiinni: jos teen jotain, niin teen sen täysillä. Ja ihan liikaakin.

Vuonna 2004 varsinainen uinti loppui ja toukokuun alussa! Siinä onkin varsinaisen ryhdikäs suoritus Espoon kaupungilta. Esa Yletyinen (hänellä on aivan uskomaton karjuntavoima) järjesti onneksi jonkinlaisen "erikoiskurssin". Lähinnä se oli erilaista vesijumppaa. Paitsi minulle, joka vain uiskentelen.

Paitsi nyt perjantaina, jolloin altaan vesi lämmitetään ihan uskomattoman lämpimäksi.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.