Mujusen Arin 36. synttäripippalot

Normaalisti synttäripippalot järjestetään 5. päivä (todellinen syntymäpäivähän on 6.). Nyt homma järjestettiin 4. päivä. Oikeastaan ihan kokonaan Maamiehen Tarun takia. Mutta hän ilmoittikin olevansa kipeänä!

Nyt tämä sivu on tosi reaaliaikaisesti ylläpidetty (tällaisia muodikkaita ylisanoja viljellään innokkaasti mainoksissa; olisi varmaankin ihan järkevää, jos joku joskus selittäisi noille markkinoijille (alempia olentoja, myönnän, mutta ollaanhan sitä ystävällisiä kissoillenikin (mutta toisaalta markkinoijat ovat huomattavasti niitäkin (sekä älyllisesti että ennenkaikkea moraalisesti) alempia olentoja)), mitä ne oikeastaan tarkoittavat). Tällainen ajatuksenvirta on oikeastaan ihan kivaa suoltaa paperille: kappaleen verran tyhjänpäiväisiä totuuksia eikä vielä oikeastaan mitään pääasiasta.

Asiaan. Heräsin aamulla (tai eihän se enää mikään aamu ollut, puolipäivä) sisareni Annan puhelinsoittoon. Itämerellä oli kuulemma ollut oikea hirmumyrsky. Vanhempiani kuljettanut laiva oli päässyt juuri ja juuri eteenpäin.

Mutta sittenpä Ari pelmahti paikalle. Hän on järjestänyt syntymäpäiväpippalonsa täällä jo useampia kertoja. Ja syykin siihen on aika selvä: eipä tarvitse raivata omaa kämppäänsä. Siihen tarvitsisikin nyt jotain leikkuupuimuriin verrattavaa, hei liekinheittimiä saa, sellainen voisi olla hyvä ja osuva.

Kuulemma näitten pippaloiden hinta on ollut sama jo useampia vuosia: murkinaa x markalla (mutta enpä taidakaan sanoa, mikä tuo x on) ja viinaa Alkosta samalla summalla. Ja kuvasta näkee oikein hyvin, kuinka vaikuttavan läjän murkinaa sillä saa. Mutta enpä taida kertoa, mitä. Kun sentään kirjoitan tätä ennen varsinaisia pippaloita.

Minulla on nyt aika paha ongelma. Digitaalikamerani toimii äärimmäisen heikosti ja epäluotettavasti! Ilmeisesti se pitäisi viedä huoltoon (kuinkahan nopeita nekin ovat?) tai jotain. Kun aika oleellinen osa näitäkin sivuja ovat kuvat. Eihän pelkkää tekstiä ilman yhtään kuvaa kyllästymättä lue.

Yök! Minun olisi siivottava tuokin. Alkaa näkyä näiden syntymäpäivien siirtämisen pohjalla oleva loputon häijyys!

Aika yllättävä juttu: Mujunen tiskaa jotain pippaloiden alussa. Tai ei oikeastaan alussa, pikemminkin ennen alkua.

Niinkin hirvittävää kuin lanttulaatikon laittamista. Ökö on ymmärtänyt kyseisen ruokajin herkullisuuden ja kauhusta väristen kääntyy pois.

Ököhän oli innokkaasti mukana ruoan valmistuksessa. Ja kerrassaan yllättävää oli se, että se nappasi pussillisen maisseja. No, hupinsa kullakin. Mutta kun se myös söi niitä. Erittäin epäkissamaista!

Valkosipuli on aivan oleellinen osa kaikkea. Tässä on kuorittuna parisen sipulia. Kuulemma ne nimenommaan eivät ole Suomesta. Ja kieltämättä kynnet olivat isoja ja meheviä möhjäkkeitä.

Kun kysyin, kuinka paljon hän oli pannut maissiin sitä, niin hän vain vastasi arvoituksellisesti: "savolainen keittotaito ei edellytä reseptejä, vaan tunnetta". Okei, kuulemma sipulin verran...

Olin pyytänyt ihmisiä kirjoittamaan tähän mahdollisimman paljon kaikenlaista. Ja ihan kiitettävästi he kirjoittivatkin. Siis jotain. Ne tekstit on merkattu punaisella, jolloin ne suht helppoa erottaa omasta tekstistäni. (no, värisokeat eivät erota, mutta minkäs sille voi).

2/4*ÄPS saapui 7.40 ja kaikki olivat saapuneet melko kunnialla. Pikku-Olli tosin ajoi junalla ohi Leppävaarasta Pasin ja Esa vilkuttaessa laiturilla... Kyllä hänkin saapui sitten ajoissa "pienen" Mäkkylä-ekskursion jälkeen. Eli ensin olivat saapuneet Tepe ja Merja, sitten Pasi ja Esa, sitten Anttipekka. Taksi löysi kuulemma RaUUUUtakiskon hyvin ja ajantasainen tieto hinnasta Lepuski - Kääntöpaikka on 39 mk.

Syynä tuohon oli edellisen illan pikkujoulut. Joihin hän oli osallistunut ilmeisesti aika kiitettävällä innolla. Mutta kyllä hän osallistui täälläkin murkinan valmistamiseen. Sen täytyi olla aikamoinen suoritus...

Myöhemmin hän luki jopa jotain Macintosin G4-prosessorista. Elikkä hän oli kerrassaan tillinyallin, jos tuollainen saattoi kiinnostaa.

Eikun, eikun, 19.53 ovikello soi vielä: Alo saapui. Kainalossa kaksi keltaista leskeä. Tässä välissä myös Taru ehti ilmoitella, että hän on kipeä eikä pääse. Taas.

Yllättäen Alo teki myös toisen tulemisen 19.59.

Perhana, siitä ei ole sopivaa kuvaa!

Lopulta pääsimme syömään. Alkupaloina rapuja, paahtoleipää ja vodkaa.

Tuo ison ja häijyn näköinen öhkömönkiäinen on juuri sitä; se on hummeri.

Nyt Ari lausuu jotain kaunista: "On ilmoja pidellyt" (©Juha Föhr). Mahtavat aplodit.

Josta ei tietenkään ole kuvia!

Esille tulleena anekdoottina: Viittaamatta sivulla aiemmin julkaistuihin matemaattisiin kaavoihin, Alkon myyjän kysymys on syytä mainita ostettaessa täysi laatikko erästä keltaetikettistä aitoranskalaista kuohujuomaa: "Taitaa olla isot juhlat tulossa?" Tähän ostaja saattoi vastata että "Kyllä vain! On syntymäpäivä ja itsenäisyyspäivä samana päivänä." Henkilöllisyyden totetamisen jälkeen vastaus kuului: "No niin näkyy olevan. Paljon onnea!"

Sitten päästin tajunnanvirtakeskusteluun: ATK-sorvausta, sähköposti- ja kirjesalaisuutta, Metsähovia, kokkausta... arvatkaa ketkä puhuivat mistäkin?

Alkupalaruokailun jälkeiset tiskit olivat koneessa, ja kansa odotti niiden valmistumista, koska pääruoka mitä ilmeisimmin jo OLI valmis!

21:33 ensimmäinen Beajoulais avattiin! Pasi: "väri on kaunis", A-P: "tuoksu on sinolimainen". Kaikki: "BANAANI PUUTTUU!" Esa: "Kitalaen yläosassa maistuu banaaninkuori." Hyvä efedriinilähde ja Stig Wetzellin lempijuoma. 21.36. kaikki ottavat kokista ja huuhtovat Beajoulaisin maun suustaan.

Pääruoka alkaa saapua pöytään. Laatikot, herneet ja maissi (valkosipulillisia) ovat jo pöydässä parsan ja rosollin kera (toivottavasti lillittömiä). Kinkkua odotellaan. Klo 21.45. sekä kinkku että bearnaise-kastike (2 litraa) saapui pöytään. Grande katastrophe! Ei itsetehtyä sinappia. Mutta sentään hyvää purkkitavaraa löytyi jääkaapin kätköistä.

Kiitos!

Niin, kuvassa on kinkun onnettomat jäännökset joskus yöllä.

22.42. osa vieraista makaa ylensyöneinä lattialla. Ari kantaa sadistisesti hihittäen kolme kiloa juustoja pöytään ja sanoo: "Sori, ei voi auttaa ja voih, miten ikävää."

Alo kertoo herttaisista pikku lemmikeistään akaattikotiloistaan, jotka kuulemma eivät ole karvaperseisiä noitia. Vaativat 26 astetta lämmintä, eikä liian kuivaa. Eivät kuulemma häiritse perhettä liikaa. Kotilo kicks ass!

23.20 ensimmäinen (sininen) lautanen meni rikki mutta sekään ei pystynyt estämään Merjaa kertomasta karhunmetsästyssarjan huipennussjuttua...

23.30. avataan ensimmäinen kuohuviinipullo. Maistuu aika pahalle skumpan jälkeen.

Merja kertoi klo 23.50 juoneensa 357 lasillista skumppaa. Pystyi yllättävää kyllä vielä kertomaan tuon. Noin 59 ja puoli pulloa. Sivumennen sanottuna vaikuttaa lievältä liioittelulta...

Se blondi Metsähovista ei viiden vuoden perl-opiskelun jälkeen tajua, mikä on hash.

Klo 00.17 Olli imuroi olohuonetta. Merjan lasi meni muttta onneksi sisältöä viälä löytyy pullosta.

Klo 00.25 Ari suostui lopultakin vastaanottamaan vuosittaisen lahjansa.

Ideahan on laulaa jokaisen lahjan jälkeen:

;;Ein Prosit,

Ein Prosit,

der Gemüthkeit;;

Tämä (varsinkin toinen kertaus) lauletaan mahdollisimman korkealta ja kovaa. Ja yleensä aika voimallisesti nuotin vierestä.

Asiaan kuuluu tietenkin myös juoda jokaisen laulukerran yhteydessä. Tässä hän näyttää arvostavan syvästi Savon Viinan herkkää aromia. Teekkarin mielestähän pahaa viinaa ei ole olemassakaan.

Lahjaksi tuli savoksi käännetty Kalevala ja tukiteoksena Don Rosan Aku Ankka.

Klo 00.34 ÄPS-kvartrtti luovutti vuoden 1999 lahjapaketin ja sen jälkeen viides "ein prosit". Klo 00.37 Ari piilotti ÄPS-kvartetin lahjapaketin parvekkeelle.

Tämä on jopa suht kelvollinen kuva Ristosta, ÄPSin bassosta. Joko ensimmäisestä taikka sitten toisesta. En tiedä (enkä oikeastaan välitäkään tietää).

Merjalla tuntui olevan koko illan ajan hikka. Parannuskeinot siihen tarjosivat lähinnä hupia muille, ihmeemmin ne eivät toimineet.

Kello on nyt 06:01. Kuvat on laitettu tekstin somisteeksi. Koko juttu on nyt vain siirrettävä Otaniemeen. Se tuskin tuottaa kovcin suurta tuskaa. Pääsen sitten nukkumaan!!

Olin aloittanut tämän sivun tekemisen heti, kun porukka lähti. Siis joskus kahden maissa (siis yöllä tietenkin). Ari alkoi siivota hullun lailla. Silloin. Mutta ilmeisesti kohtuullisen runsas alkoholijuomien nauttiminen oli aiheuttanut omat sivuvaikutuksensa. Silloin ei ole toivoakaan järkipuheen tehoamisesta. Tai kyllähän hän saattaa jopa kuunnella jotain. Mutta tekeekö hän niin? Ei, ei varmasti.

No hän sai astianpesuukoneen täyteen. Ja sitten hän käynnisti sen! Kun sanoin, ettei se ole erikoisen hyvä idea (naapuriraukat), ei tämä uponnut ollenkaan. Hän asettui telkkarituoliini. Ja kaikuvasta kuorsauksesta päätellen nukahti jokseenkin välittömästi.

Aamuviideltä hän nousi kuin ihmeen voimalla kuolleista ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. Täysin typerä idea (varsinkin kun olohuoneessani on ihan valmis vuode)? Mutta - kuten olen jo sanonutkin - järkipuhe ei tehoa, ei varmasti. Hän sanoi tulevansa seuraavana päivänä (itseasiassa se oli sama päivä, eikä aikaakaan ollut kovin paljoa) kahdeltatoista.

Ajattelin, että hän myöhästyy suunnilleen normaalisti tunnin verran. Mutta eipä, hän tuli joskus kolmen - puoli neljän tienoilla. Minkäs sille oikeastaan voi! Kun hän ei - sattuneesta syystä - edes muistanut asiaa.

Paljastui nimittäin, että häneltä oli mennyt filmi poikki jo kohtuullisen aikaisessa vaiheessa iltaa. Ennen lahjojen jakelua, jokatapauksessa. Pulloja oli mennyt aika kiitettävä määrä: 11 shamppanjaa, 3 kuohuviiniä ja 2 punaviiniä. Keskeneräisiä oli kaksi kuohuviiniä ja jopa yksi shampanja. Herrajumala!

Ensimmäisenä arkipäivänä Merja lähetti tavallistakin lombomman vitsin.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.