Merjan pippalot 11.8.1999

Minä tulin sinne Käpylän kuntoutuskeskuksesta. Ja sitten menin sinne takaisin.

Ihan sattumalta samana päivänä oli auringonpimennys. Vai olikohan se sattumaa? Nostradamushan oli ennustanu juuri tuona päivä suunnilleen maailmanloppua. Ilmeisesti se ei kuitenkaan tullut. Mikä (siis ennustajan epäonnistuminen) teki Merjan erittäin onnelliseksi. Niin, ja ettei maailmanloppua tullutkaan...

Tuo matto onkin todellisuudessa koira! Hurtta oli väsähtänyt kaikesta touhusta johon piti luonnollisesti osallistua.

Ja mitäs täältä tuleekaan? Alkuruoaksi oli pakastettuja ravunpystöjä ja katkarapuja.

Merja saa kyllä itse selittää, mitä se pääruoka (reseptit kanssa) oikeastaan oli. Ihan hyvää se kyllä oli!

Jälkiruoan piti olla hiunosti liekitettyä. Mutta se (liekitys, siis), ei oikein kunnolla onnistunut. Mutta jääpä tuollainen törkeä alkoholin väärinkäyttö väliin.


Jälkiruoan jälkeen oli tietenkin juustopöytä. Kukaan muu ei tainnut syödä vuohenjuustoa kuin minä. Omituista, eihän se edes juurikaan löyhkännyt!

No nyt on jo jotain järkeä: teekkari kaljan kimpussa. Mutta hetkinen, nuohan ovat alkoholittomia oluita. Ja silti iloinen ilme - paljon enemmän uskoisi itkua tihertävään ilmeeseen tässä tilanteessa.

Hetkinen: saa nautintoa erikoisen julmasta kidutuksesta. Silloinhan Merja on saatananpalvoja!

Mutta joukossamme on joitain rohkeita yksilöitä, jotka uhmaavat herätyskokouksen ilmapiiriä.

Kylläpä Vissy maistuu!

Yleensä minä läden ensimmäisenä. Mutta eipä tällä kertaa! Olen huomaavainen Olli Rinnettä kohtaan, enkä paljasta kuka oli näin onneton lusmu.


Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.