Minä tulin sinne Käpylän kuntoutuskeskuksesta. Ja sitten menin sinne takaisin.
Ihan sattumalta samana päivänä oli auringonpimennys. Vai olikohan se sattumaa? Nostradamushan oli ennustanu juuri tuona päivä suunnilleen maailmanloppua. Ilmeisesti se ei kuitenkaan tullut. Mikä (siis ennustajan epäonnistuminen) teki Merjan erittäin onnelliseksi. Niin, ja ettei maailmanloppua tullutkaan...
Tuo
matto onkin todellisuudessa koira! Hurtta oli väsähtänyt
kaikesta touhusta johon piti luonnollisesti osallistua.
Ja mitäs täältä
tuleekaan? Alkuruoaksi oli pakastettuja ravunpystöjä
ja katkarapuja.
Merja saa kyllä
itse selittää, mitä se pääruoka (reseptit
kanssa) oikeastaan oli. Ihan hyvää se kyllä oli!
Jälkiruoan piti olla hiunosti liekitettyä. Mutta se (liekitys, siis), ei oikein kunnolla onnistunut. Mutta jääpä tuollainen törkeä alkoholin väärinkäyttö väliin.
Jälkiruoan jälkeen
oli tietenkin juustopöytä. Kukaan muu ei tainnut syödä
vuohenjuustoa kuin minä. Omituista, eihän se edes juurikaan
löyhkännyt!
No nyt on jo jotain järkeä: teekkari kaljan kimpussa. Mutta hetkinen, nuohan ovat alkoholittomia oluita. Ja silti iloinen ilme - paljon enemmän uskoisi itkua tihertävään ilmeeseen tässä tilanteessa.
Hetkinen: saa nautintoa erikoisen julmasta kidutuksesta. Silloinhan Merja on saatananpalvoja!
Mutta joukossamme
on joitain rohkeita yksilöitä, jotka uhmaavat herätyskokouksen
ilmapiiriä.
Kylläpä Vissy maistuu!
Yleensä minä läden ensimmäisenä. Mutta
eipä tällä kertaa! Olen huomaavainen Olli Rinnettä
kohtaan, enkä paljasta kuka oli näin onneton lusmu.