Aamulla minulla oli labroja läheisessä Leppävaaran
Terveyskeskuksessa. Laboratoriot on siiretty läheieen
rakennukseen. Minä jaksan aina ruikuttaa, mutta tuo kynnys on aika
härski!
In the morning I had lab tests in the
close-by health-center. Now they have moved just the lab to house
nearby. Probably just good thing. Just one complaint: the door inside.
That's just extremely impossible for handicapped person like me.
Kissalle on
pantava kunnolliset valjaat päälle. Kissa on
nimitäin niin äärettömän notkea olento,
että jokin pelkkä kaulapanta ei auta olllenkaan.
Cat must have really effective
harness. Some simple collar isn't any good.Because cat is just
extrewmaly flexible creature.
Menossa
jumppaan. Tietenkin joitain onnettomia naukaisuja tulee (nyt
oli pikkupentumaisia miukaisia, ei kollimaista mouruntaa). Mutta ei
kovin paljoa!
Here we are going to gym. Naturally
there were a little amount of meows. But those were kitten-style. not
anything tom-cat like. Because that was anyway rather interesting.
Raija ei
ilmeisesti ole ihan niin innostunut kuin Anita. Mutta
kyllä Lumi on aika ihastuttava. Eli se sulattaa helpolla
sydämet. Ihminen, joka ei ole ihan tottunut kotielikoihin, tuntee
olonsa ihan hyväksi Lumin kanssa.
The other therapeut Raija isn't so
enthusiast about kittens. But Snow is just so lovely creature. Everyone
loves him.
Ihan
ensimmäisenä (ja viimeisenä) pyrimme
käyttämään rollaattoria, Minulla sopii kerrassaan
erinomaisesti tuollainen korkea malli. Liikun sillä kerrassaan
äärettömän hitaasti. Enkä erityisen
pitkää matkaa. Mutta se sitä!
Tälläkertaa mukana oli myös Lumi. Se istui
istuimella ihan kiltisti ja antoi pökkiä itseään
eteenpäin.
In the beginning (and end, too) we
used walker. I use this tall version which suits me very well. Usually
that is used for persons, who have quite badly advanced rheumatism. But
I move very slowly. And the distance isn't very long.
Anyway Snow was there, too. He was
sitting there quite nicely.
Tuossa
hyllyllä olikin kerrassaan ihana paikka. Kissa nimenomaan
hakee tuollaisia paikkoja: hyvät näkymät ja sopivan
turvallisen ahdasta (kissat eivät tosiaankaan kärsi
klaustrofobiasta). Jos pohja on vielä pehmoinen, ei paremnpaa ole
olemassakaan.
Sitten pieni valokuvauksellinen vihje. Lemmikkien kanssa ei pidä
käyttää salamaa. Ihmisten punsilmäisyys on ihan
pikkujuttu verrattuna kissoihin, jotka näyttävät olevan
suoraan helvetistä kotoisin.
Snow loved to lie in very cramped
place. Cats love places like this. Another nice thing he would love
something to look.
Cats don't have claustrophobia. Quite
opposite! And then if the surface is soft, there's nothing better.
Then some photographic clue. Don't use flash. Snow looks, he had came directly from
hell!
Lopussa Lumi alkoi
olla jo aika väsähtynyt. Se siis naukui
aika surkeana. Ja suunnilleen koko ajan. Asiaan saattoi tietenkin
vaikuttaa teiden onnettoman heikko kunto.
In the end Snow was rather tired.
Very bad meows all the time. He was clearly much too tiny. But anyway
he wants trips like this.
Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>
Takaisin jumppapaikkaan.
Takaisin pääsivulle.
Lumi
jumpassa