Synapsia

Maanantai 15.3.2004

Monday, March 15th, 2004

Niinkuin olen jo aiemmin sanonuutkin, herääminen johonkin säädyttömään aikaan, ei ollut hirveän kivaa mielestämi. Eikä oikeastaan kissojenkaan mielestä: Ökö, tuli kyllä kähnäämään pikkuisen myömennin. Helmi ei vaivautunut edes heräämään. Matkalla invataksissa huomasin vasemman korvani takana jotain omituista ryhelmää. Olinko allerginen syömälleni antibiootille?

Ouch. Waking up at really quite awful time Is there any good reason for waking up at so horrible time. Not even cats can't understand that time. They sleep. Wise creatures! Okay, Ökö woke up and wanted me to pat her. Because she really loves it! When I was going to Synapsia, I noticed some rash. Am I allergic to that antibiotic, I have? Must show to doc that!

Ihan kuin ennenkin. Eli sähköä.

Everything started really normally, with electricity.

Yhtä "samanlainen" juttu oli se, että sähköhoidon perään tuli jumppaa. Aika isona juttuna siinä oli erilaisten jalkatukien kokeilu. Siis jalkatuki jalkaan ja sitten vain kokeilemaan sitä. Ongelmana siinä on tietenkin se, että tuet on tehty juuri tiettyä jalkaa varten. Että jos jalka onkin edes pikkuisen erilainen, tuki ei oikein kunnolla toimi.

Physio was just so normal thing, too. Now I had to test all kinds on support-things. Because my right leg goes easily to "over". And that really bad thing, my foot collapses totally then. Those supporters made that position impossible. But, there's a catch:. those supporters are made very specially to someone. So, they don't necessarily work so well with me. Then there were a supporter mace of carbon-fiber. But that was to wrong foot (but now I could understand, why that stuff is used in F1-cars; sturdy, but very light-weight).

NNeurokallonkustistajan kaikka jäi tälläkertaa onnettoman lyhyeksi. Minulla oli nimittäin sovittuna lääkärintarkastus. Ja tietenkin siinä alussa oli se "hiljainen hetki" Madridin terrori-iskun uhrien muistolle.

Then I had the neuroshrink. But that meeting was shortened, because I had doctor's appointment.

Lääkärintarkastus (lääkäri oli nyt Heli Moisio-Heikkilä, koska tavallinen lääkärini oli lomilla). Ilmeisesti tämä ihottuma oli oikeastaan ihan selvä juttu. "Vyöruusu". Siis mitä? Ilmeisesti se oli oikeastaan aikoinaan sairastamani vesirokon jälkikaikija (siis onhan siitä ollut varmaankin yli 30 vuotta). Eli nytpä tuli aika valtaisa määrä peruutuksia. Toisaalta tieten en tosiaankaan halua tartuttamaan muita, siinä menivät siis uinnit (ja minä kun nimenomaan tykkäsin niistä). Sitten toisaalta jutut, jotka vaarantaisivat minut panemalla ruhon mössöt liikkeelle:. hieronta ja HydroJet.

Then came the doc. This week she was Heli Moisio-Heikkilä, because my normal doc is vacationing just now. The diagnose was really simple thing. Maybe it took ten seconds, but probably less time: I had Herpes Zoster. But it isn't painful, not at all (it can very very). And it's caused by simple Chicken Pox (I had mine more than 30 years ago). But several thing were no-no now. No swimming, HydroJet, or massage.

Menin murehtimaan asiaa iltapäivävälipalaa. Tietenkin niin, esimerkiksi huominen on aika riisuttu. Siihen jää oikeastaan vain toimintaterapiaa (koska kuntosaliin minä en tosiaankaan mene)).

Then I worried about it in afternoon tea (actually mostly coffee in this country). I really didn't like this! Most of the things, I really love, were gone! Of course, I've complained, that there's too much everything. But this is too much!

Ihan viimeisenä iltapäivällä oli sähköpyörätuolin käyttöharjoituksia. Ne olivat pohjakerroksen isossa urheilusalissa. Joka onkin todellakin aikamoisen iso. Siis niin iso, että siellä voisi panna isoimman sähkärissä olevan isoimman vaihteen päälle. Ja sitten vain huis & hais. Minulle annettiin Bulgarialainen opiskelija. Osasihan nimittäin sokeltaa jotenkin englantia.

Then it was group for handling electric wheelchair. The were two Bulgarian students observing. And because I can English, I got the other one.

Tiistai 16.3.2004

Tuesday March 16th, 2004

Tänään olikin aika surkeaa! Olin kyllä sanonut hoitajille, että nukun ainakin yhdeksään ja minulla on herätyskello, joka herättää. "yhdeksältä?". Tämähän oli luonnollisesti täysin käsittämätön aika hoitajille. Mutta minulle ei! Tyypillisesti se on aikaisin mahdollinen aika. Ja lähestulkoon aina menen sitten vielä nukkumaan.

Mutta hoitajilla (toisin kuin kissoilleni) tämä on aivan käsittämätöntä. ensimmäinen rynnisti huoneeseeni joskus aamukahdeksalta. Sain kylläkin vakuuteltua hänelle, etten tosiaankaan halunnut herätä vielä nyt. Mutta toisaalta, vahinko oli jo tehty.

Jonka jälkeen olinkin oikeastaan ihan täysin huoneessani. Eihän tämä mikään täydellinen karanteeni ole. Mmutta onhan se sinnepäin. Ja kyllä se silloin toivottavasti helpottaa myös oloani: en todellakaan halua tartuttaa tätä kehenkään! Silloin tuntisin oloni tosiaankin viheliäiseksi.

Jokatapauksessa sain hoitajan houkuteltua kuvanottoon! Kyllä digitaalikamerat ovat kivoja!

This day had really only one therapy: occupatinell one at 3PM. What I do? Simple question, which has very simple answer: I sleep. Even my cats would agree, that this is very wise answer, and very near optimal. But my nurses here can't understand such reasoning!! "NO-ONE can sleep after 8AM". But I can, easily.

I really hate the idea of giving this thing to anybody. It would make me feel really bad. So, I stayed most of the time in my room. Finding out bugs from my this WWW-page.

Oikeastaan ainoa ohjelma tänään oli toimintaterapiaa. Elikkä on se aika surkea juttu. Se paitojenpainaminen jatkui. Hhämmästyttävää oli se, etta Wagner-possunihon oikea sävy saatiin sekoittamalla oranssia ja valkoista. Lopussa sinne ilmaantui sitten isäni.

The only therapy in that day, was occupational one. It continued printing shirts. Shirt for Tuuli is nearly ready. Pauli has worse situation. But there's no obvious problems with it. My father came there, when I was ending it!

Apteekista piti hakea lääkkeitä. Ja tuo yliopiston.apteekki oli oikeastaan oikein mukavan lähellä. Olin jo päivällä miettinyt, että sinnepä olisi erinomaista mennä. Olikin oikeastaan ihan järkevää ottaa saattaja muukaani. Se matka oli oikein sopivan pituinen. Jotkut kadunylitykset tahtoivat olla turhankin hankalia. Saattoi todellakin nähdä, kuinka nastarenkaat olivat syöneet tien syville laineille, Yliopiston apteekilla tulikin sitten tenkkapoo. Sinne johti keerrassaan upea luiska. Mutta senjäkeen olevat ovet olivatkin kerrassaan kammottavat. Nne olivat kapeapia kuin sähköpyöratuoli! Ideana oli se, etteivät huumehörhöt pääsisi kovinkaan helpolla karkuun.

Then we went to drugstore just nearby. That place is some kind of "model" for every other such place in Finland. So, wheelchair-ramp was really excellent there. But the doors inside. Those were really horrible ones.

Keskiviikko 17.3.2004

Wednesday March 17th, 2004

Aamu alkoi tavanomaisella aamusähläyksellä. En minä voi mitenkään sanoa olevani viaton sen suhteen.

Morning has quite much everything. Waking up (nurses have finally figured, that I really don't want to wake up so early), measuring blood-sugar, eating, getting sample of my urine, and finally shower.

Oikeastaan uunnilleen jokainen päivä alkaa sähköllä. Sinänsä se on oikeastaan aika helppo juttu: työn tekee ihan sellainen pikkuinen härveli.

Electricity. What I can say about it? Because that's really very same each morning.

Jumppaa oli muunneltu siten, että se oli pikkuisen "keveämpää". Eli nyt kokeiltiin taas kävelyä eri tukien kanssa. Se hiilikuitutuki oli oikein kivan kevyt. Mutta eipä se tehnyt, mitä piti!

Gym has been altered a bit "lighter". So, we had walking with those supporters. Those coal-fiber supporters were really light-weight and comfortable. But they didn't work!

Käsiryhmässä oli nyt ihan sama peli, jonka olin antanut natiaisille viimejouluna. Ja minä sen kasan kaasin... No, sen selittää oikeastaan se, että en oikeastaan näe kunnolla syvyyttä. Ai, niin mukana olivat taal ne bulgarialaiset opiskelijat.

Hand-group had just that same game, I gave to Tuuli. That tower-thing. I bought the tower down... But when I really can't see properly stereo-images (so, not idea of depth). By the way, there were those Bulgarian students.

Puhunko edes suunnilleen kelvollisesti? Minähän en voi sanoa asiasta juuta enkä jaata. Mutta puheterapeutin mielestä puhuin ihan hyvin ja ymmärrettävissä. No, minähän olin tietenkin oikein tyytyväinen tuohon tuomioon..

Do I speak properly?? Speech-therapist said, "yes". And that's really quite nice thing to hear.

Iltapäivällä klo 3 olikin vuorossa sosiaalihoitaja. Isäni tuli ihan pikkuisen ennen sitä aikaa. Minä oli juomassa iltapäiväteetä ja syömässä pullaa (lapussa sen sanottiin olevan sokeriton, mutta ennen päivällistä tekemäni mittaus oli pilvissä).

At 3PM I had my social nurse. My father came there, too. there were really quite huge amount of red tape. She know quite everything about all possible social things. And really great thing was, that she knows, what things are "important" things.

Murkina-aikaan paikalle oli tullut musisoijat. Toinen hoiteli pianon ja laulun, toinen viulun. Ja tulokset olivat oikeastaan ihan hyviä: poislähtiessäni he taisivat soittaa Bela Bartokin jonkinnumeroista unkarilaista tanssia. Siis sitä, joka on Chaplinin "Diktaattori"-elokuvassa. Soittajien nimet olivat Kaarlo ja Klaus Pennanen. Mutta kumpi oli kumpi, se on huomattavasti hankalampi kysymys vastattavaksi.

There was real life music during dinner.

Torstai 18.3.2004

Thursday March 18th, 2004

Ihan normaalin aamun mukaan, hoitajat hösäsivät tapansa mukaan. Mutta nyt he jo ymmärtävät, että minä todellakin haluan nukkua pitkään. Etten minä todellakaan ole parhaimmillani valtaisan aikaisin. Mutta tälläkertaa ongelmana olikin herätyskello! Jotain neljännestä vaille yhdeksän se aloitti oman sirkuksensa. Voihan nenä, ilmeisesti asialle ei tosiaankaan voi mitään. Tietenkin voimallinen kiroilu on mielestäni oikein sopivaa tässä tilanteessa, mutta mitään apua ei siitä ole!

Nurses start to figure out, that I don't necessarily want my wake-up at so awfully early time. But this time they finally understood it! But then my alarm-clock woke me up!

Nyt oli (yllätys, yllätys) sähköä...

As the first therapy was electricity. Surplice, surplice.

Aluksi kalenteriini oli merkitty uintia täksi aamuksi. Sen jälkeen oli juuri tämä toimintaterapia. Nyt oli vuorossa vihoviimeinen kerros mustaa. Wagner-siasta tuli oikein tyylikäs!

Toimintaterapeutti ei valitettavasti pääse loppukokoukseen, mutta hän oli laatinut sitäkin valtaisamman lausunnon

My calendar had been dome quite big modifications. Because of this virus-thing. This morning has originally had swimming in it. But everything like that has to been taken away. Now I had occupational therapy. Now Wagner the pig got last layer of black. My can't come to my last meeting. But I got her summary of given therapy. Massive thing!!

Jumppa oli sitten taas iltapäivän puolella. Jonkinlaista lattiajumppaa tai jotainsinnepäin.

My gym was really quite "normal". Of course, that's really rather boring thing to say. But is it so? Then it quite cozy thing.

Kokopäivän oli tullut kuulutuksia, kuinka paloharjoitus järjestetään iltapäivallä. Suoraan sanoen: mitä ihmeen järkeä tuollaisessa on. Eivathän tulipalot ihmeennin varoittele!

There was a fire-drill. Of course, that's very important thing. All the time came announcements about the thing. But hey? What kind of fire announces about it??

Joku hoitaja oli erikoitunut jalkojenhoitoon. Oli todellakin äärettömän hyvä juttu, että hänet saatiin hoitelemaan varpaankynsiäni. En voi oikeastaan kunnolla edes leikata kynsiäni; ataksia on aika hankalaa silloin. Diabeetikoilla ongelmat siellä ovat tosiaankin hankalastihoidettavia.

Some nurse has specialized herself to pedicure. Actually, that's is very important thing for me. Because I've diabetes. Then health of feet are really very important things for me. Any kind of problem tend to get really extremely bad (maybe even (in very extreme cases) amputation-bad) with diabetes. So, one has to be really careful!

Paidoissa kiinnitettiin painettu väri paikoilleen lämpökäsittelyllä. Kuulostaa hienolta? Jos siitä käyttäisi todellista nimitystä: "silitys", ei homma kuulostaisi ollenkaan niin fiiniltä...

Then last touch to shirts to kids. Just simply fixing colors to them. Temperature does that. Sounds complicated? But actually it isn't! Just simple ironing does the trick.

Ja sitten ihan lopuksi hoitajani halusi puhua. Lähinnä kun huomenna on lähtökokous, niin mitä siinä pitäisi oikeastaan sanoa.

Last thing that day, my personal nurse wanted to talk. It was about that meeting tomorrow.

Perjantai 19.3.2004

Friday March 19th, 2004

Olen merkinnyt, että tässä pitäisi olla jotain aamutoimistani. Niin varmaankin. Mutta minä en tosiaankaan muista, mitä minun pitäisi muistaa...

When I made this, I marked this morning. But why?.

Sähkö on todellakin kaikkia kiinnostava juttu. Voiko tuosta todellakin olla jotain hyötyä? Minä en tosiaankaan tiedä!.Siis joissain onnettomuustilanteiden hoidossa se voi olla äärimmäisen hyödyllistä. Nimittäin jos vaikka se iso kättä ohjaava hermo on mennyt poikki, kasvaa se kyllä uudestaan. Mutta se vie aikansa. Ja sinä aikana on huolehdittava lihasten kunnosta.

And as normally, electricity. That's at 10AM. Okay nerves work with electricity. And muscles do quite impressive things with electricity. Actually the physiological effects of electricity were just invented first: Alessandro Volta with his impressive frog-legs.

Siitä sähkö"ryhmästä" siirryttiin tosi sulavasti jumppaan. Koska oma jumpparini hoitelee sähkötkin. Jumppari kertoi minulle karmeasta liikenneonnettomuudesta Konginkankaalla. 23 raatoa ja mitä ilmeisimmin aika iso osa henkiinjääneistä tulee aikanaan näkymään Synapsiassa.

Onnettomuus tapahtui kahdelta yöllä. Mutta kumpikaan iltapäivälehti ei saanut uutisoitua sitä. Molemmat pitivät huomattavasti tärkeämpänä uutisena Karita Mattilan tissejä...

Then it was my very normal gym. Quite fluent change because my therapist gives electricity. The huge thing today was very bad traffic accident in Konginkangas. With 23 dead (but that number might go bigger, because survivors were in very bad shape). Really biggest traffic accident here ever. That accident happened at 2AM. And all news agencies were were informed surely hour later. But our afternoon papers? Neither noticed!

Homman lopussa on aina kuntoutuskokous. Sitä vetää lääkäri (nyt ei omani, koska hän on lomalla). Jokainen jumpparini selittää, mitä on tehty ja mitä pitäisi tehdä tulevaisuudessa.

In the end is a meeting with every possible therapeut, nurse, and doctor. What has been done? What can be done in the future? By the way, doctor has antenna in her laptop, attaching it to the internal wireless net of that house. Would it be possible to attach mine?

Sitten loppukokouksen jälkeen on vuorossa lääkärintarkastys. Miksihän noin päin, se tuntuu aika omituiselta.

Doctor's own appointment is after that. But actually, why?

Ja nyt sitten kaikki on ohi. Olin tilannut invataksin kolmeksi iltapäivällä. Mutta olikin niin, että tulinkin valmiiksi jo ennen sitä. Ja oli tosiaankin upeaa, että homma onnistui. Aamulla olin jo soittanut ja varmistanut, että taksi olisi riittävän iso. Koska minulla oli kaksi pyörätuolia siirrettävänä: sähkö ja tavallinen. Kuski olisi Kimi, homma siis onnistuisi.

I had ordered that cap to arrive at 3PM. Then I realized, that I would need much more space. I phoned to that cab-company. "No problem". But then I was ready earlier. Cab-company? "No problem."

Ja kyllä kissat olivat oikeastaan ihan tyytyväisiä, kun olin taas kotona. Lauma oli saatu taas kasaan. Kyllä Helmikin oli oikein tyytyväinen ja onnellinen tilanteeseen.

Then I was at at home. Both cats were naturally very happy (even Helmi was clearly).

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.

Guest book

Back to main page.