Tänäaamuna oli jopa kohtuullisen armelias aikataulu:
ensimmäinen juttu olisi vasta 10:30. Okei, normaalisti pitäisin
tuollaista aikaa melkoisen kieroonkasvaneena sadismina, mutta
nyt siihen on kaikessa kauheudessaan jo tottunut (ja voin vakuuttaa
Pitäjänmäen jumppareille, ettei normaalitilanteessa
kannata yrittääkään mitään noin
kammottavaa aikaa).
Jokatapauksessa heräsin jo seitsemältä aamulla.
Revin tukisukan jalkaani (jumppari ei ollut oikein tyytyväinen).
Ja sitten söin aamiaista. Kiireettä. Eipä ole kovin
pitkään aikaan tapahtunut ihme.
First thing in Synapsia would be at 10AM30! Normally I would
consider such time as very big sadism. But I am used to the sadism
here. I got up very early: at 7AM. Then I could do everything
in rather relaxed pace. Like getting my support sock on. And breakfast
(I eat at home the very same stuff).
Loppukokous oli toiseksiviimeisenä
päivänä. Ja - lääkärin mukaan -
selitus omituiselle kuntoutusjakson aikaisuudelle oli jononhallinnan
parantuneet tietokoneohjelmat.
Mutta kaikissa niitten uudistuksissa ei ole menty parempaan suuntaan!
Nimittäin äärettömän keskeinen harjoitusohjelman
tulostus on onnettomana listana. Ihminen ei todellakaan voi nähdä
tyeryyksiä sellaisesta listasta.
Tämä kaatui aika pahasti jumpparin niskaan! Ja muutoinkin
se, että koko kuntoutus oli voimakkaasti jumppaan pohjaava.
Then at Synapsia was the "end meeting". There every
therapeut say, what she has done. And what should be done in near
future.
Ja sittenpä siirryttiin lääkärintarkastukseen.
Hoitajat saivat kakun (ynnä toisen, joka oli tarkoitettu
heille). Lääkärintarkastuksessa oleellisena ohjelmana
oli seuraavan laitoskuntoutuspaikan ihmettely. Synapsiaan vai
jonnekin muualle?
Then doc meeting. The biggest thing was think the future rehabilitation.
Should it be here? Or some other place?
Sitten olikin ihmettelyä. Syödäkö ennen
hierontaa vaiko vasta sen jälkeen? No joo, ennen se sitten
oli...
Massage is very important thing. Because I use only about 50%
of my muscles. But at 200% effectivity. So, those muscles get
very tired.
Jumpassa oli ensin kävelyä sen kanikopin avulla.
Ja matka oli nyt jopa huomattavasti aikaisempaa pidempi. Minä
en tietenkään voi mitenkään arvioida kävelyni
laadukkuutta. Mutta kait se oli edes suunnilleen kelvollista...
'
Sitten katsottiin tukisukkiani (tai yksihän niitä vain
on). Ja se oli ilmeisesti vaikuttanut erittäin suotuisasti.
Eli ilmeisesti sellaisten sukkien (siis niissä olisi myös
kärkiosa mukana (kuulemma muutoin varpaat olisivat aika pulleita))
käyttäminen olisi järkevää.
Then gym. We used that walking thing. The length of walk was
much greater. Quality? Of course I cannot say that. But I think,
it was better!
Then support sock. Has it been effective? Actually it has been!
Naturally I cannot understand how effective it was. But when expert
says, it was effective, then I believe!
Päivällisellä
murkinana oli munarullaa täytettynä vihanneksilla. Minä
inhoan munaa! Elikkä leipää minulle.
Dinner was some kind of omelet-roll with vegetables. Not for
me! Because I really hate all egg-thing. I'm not allergic or anything
like that. But I really dislike that so heavily!
Illalla oli vuorossa jalkojeni huolto. Rasvausta. Talkkia varpaanväleihin.
Side isoonvarpaaseen.
Nearly the last thing was taking care of my feet. Diabetes
makes things potentionally very complex: very best do all things
now!
Viimeinen päivä alkoi uimisella. Ja siis todellikin
alkoi, koska se oli jo ennen aamumurkinaa. Tietenkin onnistuin
töppöilemään ainakin kohtuullisesti: onnistuin
nimittäin unohtamaan uimahousut huoneeseeni... Mutta en voi
enempää korostaa: minä todellakin rakastan
uimista.
This day started with swimming. I had really plenty of time.
But naturally I wasted that time and finally I had really bad
rush! But anyway I really love swimming.
Sittenhän olikin
aika panna insuliinipumppuni kiinni. Ja sumplia jalkoini soveliaat
siteet. Mutta asiasta on mitä ilmeisimmin aikamoisen runsaasti
kokemusta.
Then I used my own nurse. Installing my insulinium pump. Of
which she knew nothing. But I know all the things - very natural
that way. Then my toe. There she was really quite an expert.
Toimintaterapiassa oli ihan näin viimeisellä kerralla
vielä testejä. No, kieltämättä nyt olivat
aika hyvä esimerkki tapauksesta: "väsynyt Olli".
Occupational therapeut did some tests again. Situation is now
clearly "tired Olli". And I could see some effects!
Neurokallonkutistajalla
oli nyt opetuslapsi Virosta. Kuulemma nyt ihan ensimmäistä
päivää. Ja oikeastaan erittäin hiljainen.
Tällöin minä en oikein tiedä, ymmärsikö
hän yhtikäs mitään!
Neuroshrink has some kind of "pupil" from Estonia.
Invataksi piti ottaa jo 12:30. Kuulemma seuraava vapaa aika
olisi ollut suunnilleen iltayhdeksältä. Se olisi ollut
jo aika myöhäinen aika!
I had to take cab at 12:30. Next possible time would be 9PM!
I think, I don't want to wait that long!