Se on siis jumppareille todellista hermolepoa ja elämän täydellisyyttä. Ei ehkäpä minulle, mutta toisaalta kukas minulta kysyisikään.
Jumpparit pitävät tätä
"lattiajumppaa" huomattavan rasittavana juttuna. En
tiedä, ehkä se on niin! Sain nyt sitten selityksen,
miksi: kuulemma esimerkiksi pohkeiden lihasten käytön
"ehkäisy", lisää rasitusta reisilihaksille
(ja lantiolihaksiin, kuulemma).
Tässä on meneillään laskeutuminen lattialla.
Ja niin, jumpparina on tälläkertaa Raija.
Useinmiten oikeastaan lattialle
ei mennä ihan suoraan, vaan toispolviseisonnan kautta.
Se on mitä ilmeisimmin aika tärkeää, mutta
ei se oikein hyvin onnistukkaan minul.ta.
Ja sitten sama juttu toisin päin!
Tasapainon pitäminen on vaikeaa ns "matalissa alkuasennoissa",
koska tukipinta alustaan on pieni. Vartalonhallinta vaikeutuu.
Ja sitten koko juttu päätetään
siihen, että molemmat polvet ovat alhaalla. Se on
helppo juttu!
Asento jäänyt hieman vinoksi oikealle (siinä
jumppari (kuulemma tämä oli ainokainen hänen löytämänsä
kirjoitusvirhe; aiemmin oli jumppatri) on ihan oikeassa). Pää
hyvin ja katse edessä (ai...).
Tässä liikkeessä
kallistetaan koko ruhoa suorana taaksepäin ja sitten takaisin
ylös. Voin vakuuttaa, että se tuntuu aika voimallisesti
reisilihaksissa!
Ja tässä pyritään
mahdollisimman voimakkaaseen taivutukseen.
Lantio taakse ja vartalo eteen. Kädet symmetrisesti keskilinjassa.
Ja sitten jumppa "ositetaan
" lyhyillä lepotauoilla. Se voikin olla ihan järkevää;
luultavasti jumppa olisi loppujenlopuksi huomattavasti tehottomampaa
ilman niitä.
Jumpparin mukaan tämä ei vielä ole ihan "symmetrinen" asento (ja tuo "symmetria" on jumpparin mielestä tosi tärkeä juttu). No joo, ei ole, sen näkee! Risti-istunta venyttää ja rentouttaa lantionalueen ja reisilihaksia.
Ja sittenpä symmetrinen
asento: tältä sen suunnilleen pitäisi näyttää.
Nämä lantionnostojutut,
ne ovat jumppareiden mielestä tosiaankin tärkeitä.
Tässä on jo ilmeisesti aika pitkällä: lantio
ja toinen tassu ilmassa.
Jumpparin mukaan tämä ei onnistuisi ilman vartalonhallintaa.
Jotain hienoa tässä
oli. Tai sitten jotain huonoa. Mutta täytyy rehewllisesti
sanoa, etten varsinaisesti muista kumpaa ja mitä!
Jumpparin mukaan hienoa (varmaankin jossain on järjestetty
aiheesta tosi tieteellinen seminaari)! "Nosto ja eteenvienti
jalalla samalla kun lantio pysyy keskiasennossa. Näyttää
helpolta kun sen osaa!"
Ja sittenpä ylösnousu.
Siitä ei olekaan vielä kuvaa!
Ja jumppari jälleen vauhdissa. Toispolviseisonnan kautta
ylöstulo on "terapeuttista" - tapahtuu siis vartaloa
ja jalkoja tehokkaasti käyttäen. On lisäksi turvallisin
tapa ja itsenäinen!
Sittenpä
polvillaan eteenpäin. Ja taaksepäin. Kuulemma tässä
taaksepäinmenossa näkyy puolieroni. Hmm. Ikävää,
että puolierot näkyvät vain tällaisissa hankalissa
tilanteissa. Se oli nimittäin sitä; erittäin
paljon.
Tuossa
pyritään nostamaan toista jalkaani. Ensin pikkuisen
vähemmän, sitten enemmän. Tietenkin sitä parempaa,
jolloin huonommalle jää tukijalan rooli.
Sitten
istutaan näin. Minä en oikeastaan ymmärrä,
mitä ihmeen järkeä tällaisessa on. Kun koivet
oikealla on vain kammottavan epämukavaa, niin koivet vasemmalle
on puhdasta kidutusta.
Kuulemma sana "kidutus" on turhan jyrkkä. Ehkäpä
niin. Mutta eipä tämä ole mitenkään miellyttävää.
Tuollainen "vatsa-alaspäin"-asento
ei todellakaan ole tyypillinen minulle. En esimerkiksi koskaan
nuku niin. Silmälasit ovat poissa, tietenkin.
Mutta onhan se ihan tärkeää näitäkin
juttuja tehdä.
Sitten pannaan oikeaa
kättäni eteen. Kyllähän tämä on
aika inhottavaa. Muttei kuitenkaan niin inhottavaa: edessä
on kohtuullisesti tilaa.
Tässä
onkin meneillään selkäpuolen lihaksien jännittäminen.
Nostan sekä kädet että myös yläruumista
ylös.
Olin paukauttanut
jalkani pyörätuolia vasten. Se nilkassa tököttävä
luu. Mustelman nousemisen estämiseksi ja turvotuksen laskemiseksi
pantiin kylmäkääre jalkaani. Se olikin erittäin
toimiva juttu: seuraavana päivänä mustelma ei
noussut, eikä turvotustakaan pahemmin ollut.
Mutta kieltämättä se oli oikeastaan aika tuskallinen juttu minulle: oikea jalkani on herkistynyt äärimmäisen voimakkaasti kylmään. Kylmäkääre on oikeastaan tuskallinen minulle. Mutta kuulemma se tuska kannattaa sietää, sillä kylmä rentouttaa myös spastisuutta ja antaa tuntemuksia tuntohäiriöisille raajoille (eikä mitenkään kivoja 8-(.
Sitten keskiviikkona 31.1.2001 (päivää ennen jkumppapaikan juhlaa) olin taas paukauttanut tismalleen saman luun tismalleen samalla tavalla. Ensinnäkin se paikka, johon rymäytän jalkani, on pyörätuolini jalkatuen kiinnityspaikka. Ja syykin on oikeastaan aika selvä: oikeassa jalassani on huomattavasti vilkastuneet refleksit. Pikkuisen painavammat tossut estävät nuo refleksit.
Ja kyllä se
nilkka oli yhä seuraavana keskiviikkona yhtä omituisen
tuntuinen. Eli kymäpakkaus. Joka oli aina yhtä inhottava
juttu. Mutta se unohtui, kun kokeilimme tällaista sähköhärveliä,
joka jäljittelee aivojen antamia hermoimpulsseja. Ja ei tuo
kipeää tee; tosin se on aika omituisen tuntuista.
Minulla olisi selkeästi asiasta eniten iloa omiin kaulalihaksiini.
Kun niiden normaali hermotus on vähän sitä ja tätä.
Pääasiassa äärettömän heikkoa. Mutta
kaula on hankalin mahdollinen alue: täytyy todellakin hyvin
tietää, mitä on tekemässä. Umpimähkäinen
söheltäminen siellä ei ole hyvä idea!
25.10.2001.
Harjoittelijat (tai siis "vanhempi" heistä) näytti,
minkälaisia temppuja minulla oikeastaa kannattaa/voi tehdä.
Pääni onnettomat lihakset tekevät aikamoisen hankalaksi
pääni nostamisen. Miten harjoittaa sitten vatsalihaksiani?
Vastauksen antaa tämä megapallo.
Harjoittelijat näet tästä.
Jumpan lopulla on
vuorossa vaikkapä tällainen käteni venytys. Ja
oikeastaan ihan hyvä juttu, koska olen siinä vaiheessa
jo melkoisen väsähtänyt.
23.10.2002.
Harjoittelija-Vuokko teki tällaista jumppaa. Istun eräänlaisen
tyynyn päällä. Sen avulla saa kohtuullisen järjellistä
vartalon hallintaa (joka jumpparien mielestä on kerrassaan
äärettömän tärkeä juttu). Ja kuulemma
on oikein hyvä juttu harjoitella sitä näin alhalla:
en ainakaan tipu erikoisen korkealta!
Ja tuota "ylemmäs" en todellakaan saa käsiäni.
Vasenta enkäpä pikkuisen, mutta ei kylläkään
kovcin valtaisan paljoa.