Kipsi

Plaster

Keskiviikkona erittäin myöhään (siin niin myöhään, että se oli oikeastaan torstaita) oikea nilkkani nyrjähti erittäin pahasti. Siinä rutsahtivat poikki varmaankin ihan kaikki ristisiteet sunmuut (siis justiinsa ne, joita urheilijat jaksavat ruikuttaa). Luita sieltä meni parisen, siististi kylläkin (toisesta ei oltu ihan varmoja).
Jokatapauksessa revin itseni pystyyn, vaikka vammat olivat näinkin iljettävät (sen pystyn muistamaan, ettei vahingoittunutta jalkaa voinut käyttää tukijalkana). Korkea kipukynnys ei ole oikeastaan ihan hyvä juttu!
Aamulla saattoi sitten havaita, että ambulanssin tilaaminen silloin yöllä olisi ollut järkevää.
No, aamulla minulla oli labrakokeita terveyskeskuksessa. Sinne jokunen röntgenkuva nilkastani. Rääkymiseni kuului varmaankin aika pitkälle.
Ja niissä kuvissa näkyi luunmurtumat. Eli kipsiä (tai ensin kysyttiin kirurgin mielipidettä, pitäisikö leikata).
Eli kipsia kuusi viikkoa. Ja kolmisen viikkoa täysin rasittamatta jalkaa.
Täytyy sanoa, että olin tosiaankin väsynyt. Kipsi on aika raskas, eivätkä säryt helpota ollenkaan asiaa. Sitten vielä uusien asioiden opettelu on aika rankkaa. Paljolti, koska ne asiat ovat rankkoja!

Wednesday (actually it was so late, that it was Thursday) night I fell down very badly. Then my right ankle was sprained very badly. I thought I tore all my ligaments down there. But later x-ray picture revealed, that I broke bones, too. At least one, possibly two.
But I got up! My pain threshold is very high, obviously so. That's actually not very good thing, because the pain acts as some kind of "stop"-sign. Next morning I saw, that calling an ambulance would have been much better.
Next morning to our health-center. There I had some lab-tests (prescribed much earlier). And the x-ray pictures could be takes. Today those are totally digital.
Pictures were clear: I should have a plaster bandage. Totally! But before that we must have opinion from an orthopedic surgeon. Who decided, that it wasn't necessary, bones were in nice position.
So, this plaster. Nice red shade? But actually plaster isn't any nice thing: it's quite heavy and clumsy. And it makes me awfully sleepy. Because learning new ways is hard. And those things are very hard!

17.3.2010 Olin jumpassa. Vieläkään ei ollut lupaa panna painoa vahingoittuneen jalan päälle. Mutta on oikeastaan erittäkin tärkeää harjoittaa lihaksia. Kuuden viikon kipsijakson jälkeen kipsin alta paljastuu kerrassaan karmea ylläri. Siis jos sitä jumppaa säännöllisesti.
Viimeperjantaina olin ollut ensimmäisessä tarkastuksessa. Siinä minusta (tai nilkastani siis) oli otettu röntgenkuva, joka oli ilmeisesti ihan kivan näköinen. Aluksi kipsini oli halkaistu, jotta ylenmääräinen turvotus hoituisi. Kyllähän tämä huonompi puoleni turpoaa muutoinkin. Nuo edelliksestä kuvassa näkyvät siniset nauhat kertovat siitä, että kipsini on silloin halkalstu... Nyt ne ottiin pois ja kaikki kipsattiin. Elikkä nyt kipsi on ihan kokonaan punainen.

Wednesday March 17th, 2010. Today I was in the gym. Naturally I have to be very careful with my leg. One has to train everything behind the cast. That training is very important.
Last Friday I had docs appointment. A Xray-picture of my ankle was taken. The bones in my ankle looked just nice.
In the very beginning my cast was cut into two pieces. Because of the swelling. You can see that from previous picture. Now the cast was made to one piece.

Kuvaa ot5etaan Kolmannen viikon kohdalla (tämä on ilmeisesti puoliväli kaikesta) oli taas tarkastus. Tässä kuvassa olen röntgen-kuvan ottamisessa. Se näytti ilmeisesti ihan riittävän hyvältä.. Eli seuraavassa vaiheessa olisi vuorossa pikkuisen painon varaamista kipsin päälle. Ensin luonnollisesti aika vähän, mutta sitten yhä enemmän ja enemmän.
Elikkä kipsiä vielä pantiin paksummaksi (ja luonnolliesti painavammaksi). Perusidea oli yksinkertaisesti se että paksumpi kestäisi edes pikkuisen paremmin.

Three weeks has elapsed now. Thaẗ́s about half of the time, I have to use the cast three weeks again. Naturally if everything is OK. This picture is taken, when x-ray-picture was actually taken. It looked just quite nice. So, the cast was made a bit stronger. That way I can put more weight on it.

Hiphurraa! Kuusi viikkoa myöhemmin pääsin viimeinkin eroon kipsistäni. Myönnettäköön, että olin oikeastaan aika mökkihöperö. Mutta nyt pääsen eroon siitä hirvityksestä.

Now six weeks have elapsed. So, now is the time to get it off. But sitting six weeks here inside made me climb walls.

pikkräpläystä ensin Nyt pääsen siitä Lähtisiköhän se ihan paljain käsin.
Ensin käytettiin kipsisaksia, mutta eipä niistä ihmeemmin apua ollut. Sitten jonkinlainen sirkkeli. Se oli oikeastaan aika kummallinen juttu. Nimittäin tuo sirkkeli ei leikkaa mitään kipsin alta.

In the beginning one tried to use plain hands. But that was not good.
Then some special plaster-scissors. Those helped a bit. But not enough. Some kind of "power-tool" did very good. That was some kind of circular saw. That was real miracle! Because it cut very nicely plaster. But not at all my skin.

Hirvitys rasvataan Sitten paljastunutta jalanhirvitystä piti rasvata. Ihoni hilseili tosi pahasti. Kyllähän rasvaus auttoi asiaa, mutta jo parin tunnin kuluttua hilsettä oli taas vaikka kuinka.
Toinen juttu on tietenkinn se, että jalkani turpoaa tosi paljon.
Pahin ongelma on kuitenkin se, että nilkkani on oikeastaan aika inhottavan kipeä. Pienikin sen liikutus sattuu.

Then my foot is revealed. It was covered in some sort of scurf. Some grease was just good. But that worked only for few hours.
Then water (actually that's some sort of lymph) comes to my ankle. Not very nice thing. Usually muscle activity works that away. But now there is no such. Massage works!
But the very worst thing was naturally, that any kind of movement hurts. Okay, that takes a little time.

Homma kesti kuusi viikkoa. Täytyy myöntää, että aloin olla jo aika mökkihöperö. Ensimmäinen keikka ulos oli melkoista riemua.

That took six weeks. Really long time. So first time out was very special.

Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

Takaisin pääsivulle.

Back to main page.