TallinnaTallinnaKeskiviikkona 8.7.-98 menin yhdessä isäni kanssa käymään Tallinnassa. Ja sitten seuraavana kesänä oli seuraava kerta. Olin itse käynyt siellä jo kolmekin kertaa - kaikki kerrat vielä Neuvostoliiton hallitessa! Viimeisin tätä edellinen kerta oli ollut SIKin cursio. Ja sen muistan, että joko Tsernenko tai Andropov oli kuollut juuri mennessämme sinne (julkistus tuli seisoessamme viisumintarkastusjonossa).
Tallinnassahan näkyy tosiaan selvästi saksalaisten vaikutus. Koko kaupunkihan on vanha hansakaupunki. Ja kyllä se oli tasainen (vaikka kuva sanoisi ihan jotain muuta); kuvassa on vain yritetty jotain taiteellista vaikutelmaa...
Täytyi herätä kerrassaan aikaisin: jo kuudelta
aamulla! Tuo pikemminkin nukkumaanmenoaika! No, menin nukkumaan
pikkuisen vaille keskiyötä. Kissojen mielestä se
oli ihan käsittämätön nukkumaanmenoaika: jo
pimeällä!
Menimme sinne Nordic Jet Linen katamaraanialuksella.
Joka on kerrassaan nopea: koko matka Helsingistä Tallinnaan
menee suunnilleen puolessatoista tunnissa.
Näki muuten selvästi siltä, että passintarkastajat
olivat saaneet koulutuksensa entisessä Neuvostoliitossa.
Tai tietenkin pikkuvirkamiehestä on mukavaa osoittaa omaavansa
valtaa.
Heti
saavuttuamme menimme luonnollisesti Mustamäen torille. Torimyynti
oli sijoitettu aivan uuteen ja siistiin rakennukseen.Aikaisemmin
se oli ollut vanhoissa kasvihuoneissa. Myyjät olivat maan
0vähemmistökansallisuutta, venäläisiä.
Tämähän on selkeästi (copyright-ihmisten
mielestä) koko Suomen suurin ongelma näiden juttujen
kannalta. Ja kyllähän se ihan totta on: saat sieltä
kyllä Rolexin tai Adidaksen (tai Niken...) paidan tai oikeastaan
mitä vain. "Aitoja" ne eivät kylläkään
ole. Mutta jos ne maksavat alle kymmeneksen "aidosta",
mitäs iloa silloin "aidon" paremmasta laadusta
on?
Jonkinlaista kaukoputkea olin
tullut sinne ostamaan. Ja hintataso tuntui olevan suunnilleen
kolmannes Suomen hinnoista. Kivaa!!
Ja sittenpä pinsseja! Eestinlippu
olla pitää!
Tämäntakia copyright-ihmiset
saavat vatsanväänteitä. Ja tavalliset suomalaiset
ovat lähinnä typertyneen onnellisia. Tässä
katsottiin hänen (oikeastaan ei voi sanoa noin, koska kaikilla
kauppiailla on samat tuotteet ja sama hinta!) tuotteensa laatua.
Joka oli oikein hyvä.
Taksikuski (nimeltään
Olavi Kreisberg), joka kuljetti meidät sinne ja sitten takaisin
vanhaankaupunkiin, oli selvästi erittäin ylpeä
autostaan.
Oli kuulemma Viron (alunperin minulla oli tässä "Eestin",
mutta sehän ei ole suomea!) ainoa auto, jossa on tuollainen
suksiboksi (anopin ruumisarkuksihan sitä nimitetään
aika yleisesti). Mutta mitä ihmeen käyttöä
sillä siellä on? Varsinkin aikamoisen kovalla helteellä.
Sitten olikin jo syömisen vuoro! Ravintola oli nimeltään "Toom Kooli". Isäni mukaan (minä itse en sisällä käynyt) sisäpuolen isoista ikkunoista oli valtavan hyvä näköala. Söimme Chateaubriandia. Ja se olikin oikein hyvä valinta, lihakötäle oli aikamoisen valtaisa.
Siinä ravintolan vieressä oli torni ja rappuset alas (paikka oli siis yläkaupunkia). Kartassa luki kohdassa "Pilstikeri trepp ja torn". Ja tarjoilijan selityksestä emme kummatkaan ymmärtäneet mitään. Voisikohan se tarkoittaa jousimiestä? Ehkä (ja ehkä ei).
Aikamoisen idyllisen ja kerrassaan hyväkuntoisen näköinen
ravintola. Samaa ei voi sanoa lähiympäristön taloista.
Vieressä sijaitsevaa (Kanadan suurlähetystö (rakennustelineet
näkyvät tässä hyvin)) taloa puunattiin edustuskuntoon.
Mutta mitä ihmeen hyötyä siitä on, jos sinne
ei oikeastaan pääse? Katua ei nimittäin voi nimittää
kaduksi hurjimmissa unelmissaankaan.
Toompean mäellä
Kohtukadulla sijaitsi kerrassaan kaukaisten esi-isieni (tai ei
kuulemma juuri heidän, vaan heidän jälkeläisiensä)
von Tiesenhauseneitten talo. Saksalainen aateli piti valtaa Virossa
keskiajalta lähtien. Aateli asusti juuri Toompean mäellä.
Porvaristo (saksalaisia sekin) asui vanhassakaupungissa. Ja rahvas
(eli virolaiset) jossain muualla.
Talo näyttää kerrassaan komealta näin kaukaa
katsottuna. Mutta lähempää katsottaessa paljastuu
karmea totuus! Rappio on kaunisteleva ilmaus rakennuksen kunnosta.
Näköalapaikalta havaitsee
selkeästi, minkä kulttuurin vaikutus on äärimmäisen
voimakasta. Tuo muovikassi on pullollaan Mustamäen torilta
ostettuja juustoja (esimerkiksi "Suitsujuusto", joka
on savustettua) ja makkaroita (ainakin hirveä ja villisikaa).
Sitten kuva Raatihuoneesta. Tässä
näkyy oikein hyvin kaupungin perusongelma: kadut on tehty
mukulakivistä. Ja parhaimmillaankin niiden laatu on erittäin
huono. Ja edes siihen laatuluokkaan yltäviä on surkean
vähäinen määrä.
Näiden mukulakivien takia minun täytyi jatkuvasti pitää lihakseni valtaisassa jännityksessä. Siis mahdollisen kaatumisen varalta. Se, etten kaatunut oli lähinnä tuuria!
Pyörätuolin etupyörät ovat erittäin
pieniä. Ja myös erittäin herkkäliikkeisiä.
Ne etsiytyvät jokaiseen pieneenkin koloon (niitä riittää!!)
ja sen jälkeen tuleekin äkkipysähdys.
Tästä taidekaupasta
ostettiin kaksikin grafiikanlehteä kissaseinälleni.
Paikka on muuten ihan raatihuoneentorin lähellä (tosin
vanhassakaupungissa kaikki on lähellä).
Ja ettei vain jollekin
jäisi epäselväksi: olin siellä isäni
kanssa.
Lopussa olin aikamoisen väsynyt. Ja olen myöskin
varma, etten ollut erikoisen miellyttävä. Mutta kyllä
minä matkasta pidin, se on ihan selvää!