Ari 40

Mujusen Ari täytti nyt kerrassaan 40! Se on aikamoisen juhlava juttu. Olin oikeastaan aika vakuuttunut siitä, ettei luonani kannata järjestää sitä. Ajattelin, että Metsähovin tutkimusasema olisi upea paikka. Tietenkin siellä on aika 70-lukumainen tunnelma (silloin se on rakennettu, eikä muutoksia ole senjälkeen tehty). Mutta ei! Ravintola Tekniska (ja ihan taattuvarmasti henkilkökohtainen konkurssi).

PK-laisilla oli ollut esiintyminen pikkuisen aikaa sitten. Esi he jättivät työvaatteet päälleen. Jotka kylläkin sattuivat olemaan frakit. Osakuntauha oli Arilla kuulemma kutistunut parissakymmenessä vuodessa ihan kamalasti, siitä piti päästä eroon.

Ari was 40 now! Usually he has birthday in my place. But not now. I think, my place isn't "enough". I think, place he works, Metsähovi, would be excellent. But no! He had to have a restaurant.

Minulla itselläni oli ongelma! Minulla itselläni oli digitaalinen kamera; Olympus C40Z. Joka on aikeastaan ihan kiva. Mutta sen luotettavuus on pikkuisen sitä ja tätä. Eli huoltoon (missä tuloksista päätellen, on annettu valohoitoa (hinnasta päätellen jotain ihan muuta))! Ostin lisäksi valtavan ison 128MB muistikortin. Jolle mahtuisi 130 kuvaa, siis vähintään niin. Mutta parinkymmenen otetun kuvan se sanoi: PIIP, muistikortti täynnä. Ja kaikki, mitä siihenmennessä on otettu, oli mennyt! Ainoa mikä auttaa, kortin formatointi uudestaan. Sen jälkeen olin lähinnä kauhuissani aika kun otin uuden kuvan: "onko tämä kuva liikaa".

But then I had very severe problems with my digital camera. First twenty pictures were gone. Totally! Not nice. And then I was really very nervous whenever I took a picture: "is this my last picture".

Elikkä omat kuvani alkavat ÄPSin lauluaszityksestä.

Affe totesi vain: "kuolema on huomattavasti lährmpänä täytettyäsi 40 vuotta". Jonka jälkeen he lauloivat: "Sarkkasi juo". Joka on sinänsä ihan kaunis Belmmanin epistola; tosin aika synkkä.

Ari sings in this quartet.

Ja yleisö kuunteli lauesitystä...

Arttia, isolla A:lla. Tosin aika monta ihan kestettävää juttua.

The audience listened intensively. At least the acted like that.

Murkinaa! Huomattavan luonnikas tilanne, jossa kaikki ovat paikallaan. Tosin pikkusalamassa ei oikein riitä puhtia koko pöydälle.

Food! But my small flash doesn't give enough power to the "far" positions. And much too much to the "near".

Ah. nyt päästään jo asiaan: skumpanjakelua... Alkuruoan kanssa ja tietenkin alkudrinksuna.

With the first course we had this quite nice champagne (and champagne comes from France, naturally). "Veuve Cliquot", You know.

Alkuruokana oli "merirapuja chilimajoneesissa". Eipä se tosiaankaan ollut mitenkään erikoisen tulista.

Mutta kinkun kohdalla porukka -. ikävä kyllä - pettyi. Ei béarnais-kastiketta! Ja maississa ei ollut oikeastaan ollenkaan valkosipulia. Joku kyllä esitti teoriana, että kokki varmaankin piti esitettyä valkosipulimäärää lähinnä mielipuolisena. Toisen tuorian mukaan kokit olivat panneet esitetyt kolme kynttä, kun Ari oli tarkoittanut kolmea sipulia.

This is our first course. Some kind of crab or something. Then some chili mayonnaise (but not very hot).

Then some ham. But there wasn't any (but anyway not so extremely much) garlic in it.

Pasi hoiteli jahjojenjakelua. Ensinnä murmeli. Ja sitten Toblerone-patukka. Se kyllä painoi 4,7 kg. Eli se kyllä hoisi rasvapuolen oikein kuntoon (eikös suklaassa ole suunnilleen puol.et rasvaa).

Ari got a toy-marmot. And a Toblerone. But that weighted something like 4,7 kg (=10 lbs). So that's really full stuff...

Tässä on sen super-Tobleronen antamista.

Heavens, this kind of monster.

Lahjaksi saadusta Tobleronesta saatiin koko porukan voimalla syötyä ehkäpä yksi pala, mahdollisesti toista... Kun pala taitaa olla puolen kilon tuntumassa, on tuokin aika sankarillinen suoritus.

There's (on the plate) a really small amount of that Toblerone.

Tupakki, Whisky ja Willit Naikkoset. Siinä on jo traditiota. Tuolla linkin poäässä on megainen mp3-tiedosto, jossa laulu on. Joskun siinä tavoitetaan jopa oikea nuotti. Tai ainakin sinnepäin. Mutta tulkintahan on oleellisin asia...

Then he sung a song: Tupakki, Whisky ja Willit Naikkoset. You need quite lot of memory (about one megabyte) to play it. But that isn't so much memory anymore!

He sings wrongly? Yes and no. Because that's called interpretation. And he has more of that every year.

Tässä murmeli on APMn tutkittavana.

Se (siis murmeli) laulaa EinPrositin (tai se on siis digitoitu). Jokatapauksessa se on laulettu itävaltalaisella umpijuntti-aksentilla.

Jokatapauksessa tämä ötökkä laulaa kerrassaan väsymättömästi. Tosin se ei osaa modulaatiota. Ihmiset päätyvät lopussa lähinnä äänilajiin "viiltävä sopraano".

Here's the marmot. It sings EinProsit in very Austrian accent (think all rednecks there, that's the place the sound is certainly recorded).

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.