PostimerkkimessutPostimerkkimessutLinkki seuraavaan vuoteen.
Lähinnä homman ideana on saada myytyä mahdollisimman paljon. Kaikki postihallinnot ottavat riemumielin vastaan sellaiset tilanteet: saada ilmaista rahaa koristelluista paperilappusista tekemättä mitään vastineeksi. Kiiltokuvia!!
Minulla oli aika heikko yö edellä: pahoja ongelmia sokeritaudin kanssa. Tai enhän minä oikeastaan tiedä, koska olin tajuttomana aikamoisia aikoja. Enkä ollut messuilla mitenkään hirvittävän hehkeänä: kyllä se vielä vaikutti.
Invataksin kuljettajana oli tälläkertaa NN (ja kyllähän minä olen kuullut hänen nimensä lukemattomia kertoja; mutta en minä kuitenkaan muista sitä!). Yleensä hän on ollut toimistossa vastaanottamassa tilauksia. Todellinen kokemus on ihan hyödyllistä!
This stamp-expo is purely commercial things. All postal companies want to give nice printed things, and do just nothing. And why not?
I had really extremely bad night. Because of my diabetes.
My cab-driver works normally in office. She receives my
orderings.
Tänävuonna
sai joulupostimerkkiin oman kuvansa. Ihan kiva idea!
One could get own picture to Christmas-stamp.
Ja tässäpä on sitten kuvaaja.
The photographer uses a digital camera for taking photos.
Tämä kuva oli ihan täysin epäonnistunut: se oli "palanut" ihan käsittämättömän vaaleaksi. Mutta digitaalinen kuvankäsittelu tekee ihmeitä!
This picture was really totally completely "bad". Buy digital things to image can do really miracles!
Ja normaalisti en
todellakaan esiinny tuollaisessa asussa! Mutta kieltämättä
on ihan muodikasta olla jonkinlaisessa mainos-T-paidassa. Miksei
siis tällainen Cokiksen mainos?
You can be really sure, that no-one wears such things publicly
here.
Mutta
oli siellä iuhan "kunnollista" filateliaa. Näitten
Virolaisten merkkien hintatasosta päätellen melko vaatimaton
kokoelmani on melkoisen arvokas!
Now, some "real" philately. But who would pay
so ridiculous prices for Estonian stamps. Certainly not I!!
Yllätys, yllätys,
Yrjö-serkkuni oli myös siellä. Otto-poikansa kanssa.
My cousin Yrjö was there, too.. With his son Otto.
Olin oikeastaan aika
hämmentynyt, kun paikalla oli Pasi Turtiainen Riku-poikineen.
Kuulemma hän (siis poika) harrastaa filateliaa. Isälläni
oli äärimmäisen hyvä idea keräilyn aloittamiseen:
kerätä yksi merkki jokaisesta mahdollisesta
maasta. Se kuulostaa helpolta jutulta. Mutta ei todellakaan ole
sitä. Ajatellapa vaikka niin simppel.iä aluetta kuin
Suomi: itsenäinen Suomi (äärimmäisen helppo),
tsaarinaikainen Suomi (eipä sekään vaikea ole),
Itä-Karjala (hoituu), Aunus Karjala Pohjois-Inkeri (hoituu
rahalla (jota saa olla kohtuullisen runsaasti), Helsingin kaupungin
posti (kyllä se hoituu), Tampereen kaupungin posti (se voi
tuottaa tuskia). Rautatiemerkit poäälle. Ja sitten jos
vielä yuntuu helpolta, niin laivapostimerkit - niissä
ei rahakaan vättämättä auta.
My friend, Pasi Turtiainen, was there, too. And his son
Riku. That son has philately as some kind of hobby.