Minulla on luvassa labrakoe. Ja se on ihan törkeän
aikaisin (siis sellaiseen aikaan, jolloin minä menisin nukkumaan).
Ei siinä ole mitään ihmeellistä (tosin verisuoneni
ovat äärettömän hankalia (huonosti
näkyviä, mutta onneksi pieniä ja liukkaasti alta
poisluiskahtelevia)). Mutta ongelmana oli se, että
eräässä kokeessa edellytetään puolen
päivän syömättömyysttä. Mutta minulla on insuliinihoitoinen diabetes.
Silloin ruokailussa ei voi kovin isoa taukoa voi olla.
Soitin diabeteshoitajalleni selvittääkseni asiaa. Hän
pystyi katsomaan tietokoneeltaan, minkälaisia verikokeita minulla
oli. Ja kuulemma puolen vuorokauden syömättömyys ei ole
tarpeen. Hoitaja ei tietenkään voi epäillä
lääkärin täysjärkisyyttä. Mutta Olli
voi...
Nyt napattiin kuusi putkellista verta. Mutta ei se ole
lähelläkään ennätystä, joka on 24 aika
isoa putkea. Siitä on tosin aikaa jo suunnilleen
neljännesvuosisata.
I had a lab test early in the
morning. Okay, there was nothing so
special about it (although my veins are really hard ones). But the big
problem is, that I should be without eating for half a day. But I have
diabetes type I.
I called to my diabetes nurse. She
said, that not-eating is just OK, if
I do that just night (naturally I do my own blood-sugar tests, just to
be at safe side). Obviously she thought, the doc wasn't very smart
ordering such test. But mere nurse can't say such things about a
doctor. But Olli can...
This time they took six vials of blood. Though that isn't even close to
record: 24! It had silver jubilee a few years ago...
Sen jäkeen olikin
vuorossa röntgen. Yksinkertainen, ihan perusjuttu.
Mutta ongelman muodosti, halvautunut oikea puoleni. en oikeastaan
saa nosttua sitä. Eli lääkärit saavat
ihmetellä oikealla puolellani muutamia
ylimääräisiä luita. Mutta
lääkärinkoulutus on mennyt ihan hukkaan, jos he
eivät tunnista kättäni.
Then X-rays. The main problem was,
that my right side was paralyzed. Problem for them, not for me. Four nurses! Totally
unnecessary, but just nice for me.
Nyt voi syödä vapautuneesti! Mutta sen voi tehdä
oikeastaan ihan hyvin kotonani.
Everything is clear now. And this is
the time I normally wake up. So, I eat "normally" at home.
Hiekoitus on
loikeastaan aika kaksipiippuinen juttu. Siis toisaalta se on aika
oleellinen juttu: ehkäisee liukastumisia sun muita vastaavia
iljettävyyksiä. Muttta sitten joskus huhtikuun tienoilla on
jokapaikka pullollaan noiden pölyä.
This "sand" is used to prevent slips
(actually it isn't sand, the grain-size is bigger). But it becomes
really huge nuisance at April or so. Then we typically have no snow
(but we can have quite much of it). But this turns into awful dust.
Minä olen
pikkuinen ja pelokas kissaraukkaparka!!
Ökö seems to be scary even
in here. But here isn't any traffic.
Ai
tämä olikin koko jutun idea! Ökö virkistyi ihan
heti nähdessään näin valtaisan
määrän elävää ravintoa.
Now Ökö is happy! Seeing
this much food. Of course that bunny-rabbit is way too big. But there
are rats (those have some fancy name, but they are rats!). All kind of
them.
Asuntoni
lähellä se virkistyy heti. En oikeastaan ymmärrä,
miksi noin on. Paras oletukseni on, että täällä on
jonkinlainen "tuttu haju", josta oman reviirinsä tunnistaa.
When we come near my place,
Ökö becomes much more alert. Why? Is that some familiar smell?
Tällaisen
rasittavan reissun jälkeen on tietenkin korvattava unen
menetys.
Olli tekee kuitenkin inhottavaa valojenvälkytystä.
Salavaloiksi niitä sanotaan, muttei se niitä
miellyttäviksi tee!
Now one must get a lot of rest.
Because one couldn't get any out there. Because that was so scary place.
And those flashes. Really annoying
stuff!
<oar@arnberg.fi>
Vieraskirjani
Takaisin pääsivulle.
Guest book
Back to mainpage
Koko
päivä 12.3.2009