Ehdottoman tärkeää oli se, että vanhempani olivat oikeastaan tehneet ihan kaiken. Minä en olisi missään tapauksessa pystynyt siihen.
My parents were really important. Because they did nearly
everything.
Janne
Mörsky oli itseasiassa ihan ensimmäinen, joka tuli.
Hän rynnisti lohikeitolle (kuulemma hän oli odottanut
jo pitempään sitä) heti kun se vain oli mahdollista.
Tosiasiassa se on suurin mahdollinen kohteliaisuus isäni
keittämälle lohikeitolle.
Kuulemma hänellä oli avovaimo. Mutta eipä uskaltautunut tuomaan häntä näytille 8-(
This is Janne Mörsky. I was pair with him in our trip
to Central Europe - maybe some 15 years ago.
Pelkästään
puhaltamalla ei torvesta tule - onneksi - ihmeemmin ääntä.
Hänelle ei todellakaan pidäkään opettaa "oikeaa"
tekniikkaa. Sellainen olisi ikuisella helvetin kuumimmassa osassa
rangaistava kuolemansynti.
Torven olin ostanut juuri samalta Keski-Euroopan ekskursiolta, ennen Münchenin Oktoberfestiä.
Hey, really great thing! But plain blowing doesn't do the
trick.
APM
tenavineen saapui sitten. Hänen ja Katrin
tenavat saivatkin pelata tietokoneella. Tenavat olivat äärimmäisen
innostuneita tietokonepelistä: "Rakenna autoja Masa
Mainion kanssa". Tosin Tuuli olisi halunnut pelata "Josefiina"-peliä.
Se on tosiaankin voimakkaasti tytöille suunnattu: mahdollisimman
vaaleapunainen ja päähenkilönä on Josefiina-niminen
pupujussi.
Then boys of APM and Katri got car-building computer game. And they seemed to like it. Whole time was playing it.
Tytöille
löytyi ihanteellinen lastenvahti: Disneyn "Leijonakuningas
II".
Girls watched "Lion King II".
Eli
idylliä riitti: yksikään tenava ei parkunut!
Really fantastic: no kids cried!!
Eli nyt saattoivat aikuiset puhua keskenään!
So, adults could talk now!
Päivi ja Veera
(sehän se tämän nassikan nimi oli? (Katri
valisti minua, että nassikan nimi on Veera, eikä Viivi,
kuten olin luullut (aika hämmentävää muuten
se, että joku muu kuin vanhemmat sanovat tuosta, eivätkö
he tunne nassikoiidensa nimiä!?))). Hän oli ollut koko
aikana ihan ihmeellisen kiltti - ja vieläpä massuttanut
kaksi lautasellista lohikeittoa.
Päivi and Veera.
Iso
määrä porukkaa linnottautui parvekkeelleni. Se
muodostaa (lasitettuna) melkoisen ihanteellisen paikan tässä
vaiheessa vuotta.
Huge group stayed at my balcony. It has glasses on. So, it's rather warm. But one gets nice feeling "sitting out".
Täällähän
on kerrassaan jänniä juttuja: torvia (joista melkein
saa äänen) ja tietokonepelejä (ja muutkin näyttävät
osaavan (ja olevan jopa kiinnostunut) niitä).
Everything seemed to be interesting to my nephew Pauli.
Lopuksi - pääosan
vieraita lähdettyä - saatoimme itse mennä parvekkeelle.
At the end, we went to balcony.