Ehdottoman tärkeää oli se, että vanhempani olivat oikeastaan tehneet ihan kaiken. Minä en olisi missään tapauksessa pystynyt siihen.
My parents were really important. Because they did nearly
everything.
Janne Mörsky oli itseasiassa ihan ensimmäinen, joka tuli. Hän rynnisti lohikeitolle (kuulemma hän oli odottanut jo pitempään sitä) heti kun se vain oli mahdollista. Tosiasiassa se on suurin mahdollinen kohteliaisuus isäni keittämälle lohikeitolle.
Kuulemma hänellä oli avovaimo. Mutta eipä uskaltautunut tuomaan häntä näytille 8-(
This is Janne Mörsky. I was pair with him in our trip
to Central Europe - maybe some 15 years ago.
Pelkästään puhaltamalla ei torvesta tule - onneksi - ihmeemmin ääntä. Hänelle ei todellakaan pidäkään opettaa "oikeaa" tekniikkaa. Sellainen olisi ikuisella helvetin kuumimmassa osassa rangaistava kuolemansynti.
Torven olin ostanut juuri samalta Keski-Euroopan ekskursiolta, ennen Münchenin Oktoberfestiä.
Hey, really great thing! But plain blowing doesn't do the
trick.
APM tenavineen saapui sitten. Hänen ja Katrin tenavat saivatkin pelata tietokoneella. Tenavat olivat äärimmäisen innostuneita tietokonepelistä: "Rakenna autoja Masa Mainion kanssa". Tosin Tuuli olisi halunnut pelata "Josefiina"-peliä. Se on tosiaankin voimakkaasti tytöille suunnattu: mahdollisimman vaaleapunainen ja päähenkilönä on Josefiina-niminen pupujussi.
Then boys of APM and Katri got car-building computer game. And they seemed to like it. Whole time was playing it.
Tytöille löytyi ihanteellinen lastenvahti: Disneyn "Leijonakuningas II".
Girls watched "Lion King II".
Eli idylliä riitti: yksikään tenava ei parkunut!
Really fantastic: no kids cried!!
Eli nyt saattoivat aikuiset puhua keskenään!
So, adults could talk now!
Päivi ja Veera (sehän se tämän nassikan nimi oli? (Katri valisti minua, että nassikan nimi on Veera, eikä Viivi, kuten olin luullut (aika hämmentävää muuten se, että joku muu kuin vanhemmat sanovat tuosta, eivätkö he tunne nassikoiidensa nimiä!?))). Hän oli ollut koko aikana ihan ihmeellisen kiltti - ja vieläpä massuttanut kaksi lautasellista lohikeittoa.
Päivi and Veera.
Iso määrä porukkaa linnottautui parvekkeelleni. Se muodostaa (lasitettuna) melkoisen ihanteellisen paikan tässä vaiheessa vuotta.
Huge group stayed at my balcony. It has glasses on. So, it's rather warm. But one gets nice feeling "sitting out".
Täällähän on kerrassaan jänniä juttuja: torvia (joista melkein saa äänen) ja tietokonepelejä (ja muutkin näyttävät osaavan (ja olevan jopa kiinnostunut) niitä).
Everything seemed to be interesting to my nephew Pauli.
Lopuksi - pääosan vieraita lähdettyä - saatoimme itse mennä parvekkeelle.
At the end, we went to balcony.