Kissat olivat aivan varmoja, ettei Olli tosiaankaan mene nielellään
yhtään miinnekään ninkin kammottavaan aikaan.
Ihan totta. Mutta kun on pakko!
Cats were certain, that this morning is quite safe. Though
Olli woke up at really early. Olli certainly isn't very pleased.
Very true. I wasn't very pleased, But I have to go!
Eipä ensimnäisessä
ollut mitään ihmeellistä. Se oli ihan yksinkertaisesti
vain seisonista seisontatelineellä. Ideana siinä on
saada elimistön isoille luille kuormitusta. Muutoin luukadon
riski on huonattava. Juuri tuosta syystä syön aikamoisia
määriä D-vitamiinia. Ja kalsium tulee juustosta...
In the beginning I have that "standing". Idea there
is giving job to those "big" bones (femur and such).
Because otherwise they would lose quite much mass and become really
brittle. Osteoporosis, You know. And that's extremely serious
situation: risk for breaking bones is greatly increased. Especially
those who have injuries spinal chord.
Käsiryhmässä oli oikeastaan pääasiana
jonkinlainen musisointi. Enpä tiedä. Epämusikaalisuuteni
on kuitenkin aikamoista...
In hand-group there were some kind of music. I think, I didn't
like much that. Because I'm very non-musical. That's so, and it
should be so. Why there is music? Why should I enjoy it? And rather
much asocial. So, I wasn't very much fun for me.
Jumppa aloitettiin
jonkinlaisella kanikoppi-nimisellä härveliä. Ja
kyllä kanit voisivat asuakin jossain sentyylisessä (wanha
sanontahan sanoo, että vain kanifarmari voi tietää,
kuinka luonto rakastaa). Sain kuulla nalkutusta tästä
sivustosta: "en minä, mutta ne muut...". Kaikki
menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kunnes
voi esittää "ne muut"...
Sitten olikin vuorossa lihasvoimieni testaaminen. Yllättävää
kyllä ne olivat ainakin kohtuullisella tasolla. Tai siis
ainakin kertaan nähden
Gym! First some walking exercises. Or actually only one.
Then my therapeut did some testing of my muscles. And they were
roughly at same shape than last time. Very nice to hear that!
YKn päivän
kunniaksi lippu liehumassa.
Now (October 24th) is UN day. It is 60. And we have been 50
years there. Excellent reason to make a very special coin. There's
our flag, that blue-white thing. Heraldically that is not very
good choice! But that's just like flags of other Nordic countries.
Isäni tuli läymään.
Menimme alas kuppilaan ja siellä minä sain pantua kameran
avauskuvaksi tämän
My father came here. We went to local cafe and I fiddled my
digital camera. Now this picture comes out every time I open it.
Aamuherätys. Ihan ensimmäisenä tukisukka jalkaan.
Siis ennenkuin olen ollenkaan ehtinyt olla pystyasennossa. Silloin
eivät imunesteet ole ehtineet valahtamaan jalkoihini turvotusta
aiheuttamaan. Mutta onko turvotus oikeastaan vain kosmeettinen
ongelma? Silloin tukisukkien käyttö olisi mielestäni
ihan turhaa ja tarpeetonta!
Mihin aikaan ensimmäinen terapia oikeastaan on?? Oletin,
että aamukymmeneltä Silloin touhua äärimmäisen
tehokkaasti! Mutta sittenpä hoitaja ilmoitti sen olevan vasta
yhdeltätoista. Mistä aiheutui oikeastaan välitön
lörpsäys. Ja myöhästyin siltä ensimmäiseltä
keikalta! Sudoku aiheuttaa pahaa riippuvuutta!
Morning! I have to test socks for this. But is that dangerous
situation?? Because using socks is quite uncomfortable thing for
me.
What time my first therapy. I supposed, that it was at 10AM.Then
a nurse noticed, that it was really 11AM. Sounds "good".
Because now I had really much time. I could do everything so slowly.
So I was awfully late!
Fysioterapia olisi tänään altaalla. Tiedän,
että se on erittäin rasittava juttu. Mutta kyllä
minä siitä silti pidän.
Gym was at pool. That thing really needs calories (actually
energy). But I really love it. That weightlessness of water. And
I can walk in deep enough water
Ihan heti syönnin jälkeen olisi ollut "toiminnallinen
seisomisryhmä". Syömään mennessä
totesin, että minulla olisi ollut ehkäpä viitisen
minuuttia syömistä varten. Tuon diabetekseni takia se
olisi ollut ihan onnettoman vähän aikaa. Diabetes edellyttää
kunnollista syömistä. Eli hoitajat saivat soittaa, että
tulisin myöhemmin. Suunnilleen neljännestummin kuluttua
menin sinne. Eipä huolta, kukaan ei ollut tullut! Eli ryhmä
oli peruttu!
Then there would be a group. Main idea would be, that there's
standing and doing something simultaneously. Maybe there's some
very bright idea in it. Maybe making some kind of "automatic"
standing. As it normally should be.
But I had only five minutes to do my eating. And I have diabetes.
Eating is vitally important! So I asked my nurses to call that
group, I'll be late. After quarter of hour I went there. It has
been totally canceled!
Nyt pääsin pikään lepoon huoneeseeni. Mutta
enpä minä sitä siihen käyttänyt...
Okay, now it would be time for a long rest. In theory. But
reality was something completely different...
Iltapäivällä olikin sitten jumppareiden järjestämä
seisominen. Eipä siitä mitään ihmeellistä,
olenkin jo puhunut seisomisen siunauksellisista
vaikutuksista... Rynnistin sieltä iltapäiväkahville
(tai oikeastaan tapauksessani -teelle). Mutta siellä ei ollut
ketään jakelemassa. Kuuman veden räplääminen
edellyttää kahta toimivaa kättä. Lisäksi
jaossa oli hypersokerisia keksejä. Minulle soveliaat olisivat
olleet keittiön puolella. Eli pettyneenä jouduin häipymään.
Afternoon was gym-therapeuts version of standing. I hava already
told why it is done.
Suoraan neurokallonkutistajalle. Jossa teimme jonkinlaisia
testejä. Testien mukaan vaaraa tylsistymisestä ei taida
juurikaan olla...
Then neuroshrink. I had thought, that there might be something
wrong with me. Test showed, that there isn't anything such. And
there seemed to be quite much capacity...
Nassikat olivat silläaikaa
tulleet. He olivat aiemmin olleet japanilaista Manga-sarjakuvaa
esittelevässä näyttelyssä. Tuuli ihastui selvästi
niihin.
Kids came. They have been in an exhibition, that showed Japanese
Manga-comics. Tuuli loved...
Ja ilmeisesti biljardi
oli suurta onnes ja autuutta herättävä peli. Sääntöjen
ei annettu juurikaan häiritä...
Pauli and Tuuli came. They had some kind of vacation from school
(no such in my time, autumn was long and depressing). They tried
to play pool. But they had done it never before. So, rules (or
actually lack of them) were rather relaxed...
Ilmeisesti yöllä
oli ollut oikein kunnollinen räntäsada.
Last night we had rain of "räntä". That's
stuff that isn't water nor snow. It's something in between. One
could say, that it has bad qualities of both of them. But ground
is quite "warm". That melts nearly immediately into
water. Eventually ground gets colder and colder, so snow can stay
longer time. Months in the end.
Jumpassa oli päivän aiheena tukisukka. Varpaitteni
kynnet herättivät lähinnä kauhua.
Support socks in the gym. Actually I should talk in singular,
because sock goes into right side only. My toe-nails were clearly
the biggest problem. I can't clip then. Then I have diabetes.
And that makes things really complicated.
Lounaan jälkeen
oli taas HydroJettiä. Ja täytyy myöntää
että taisin nukahtaa pikkuiseksi ajaksi. Mutta se saattaakin
oikeastaan ola ihan hyvä juttu. Jos se vekotin on hommattu
rentouttamista varten, niin se on toiminut kerrassaan erinomaisesti.
Sen jälkeen oli taas seisomista. Tylsää?? Niin,
ehkäpä niinkin. Mutta se on oikeastaan osa eräänlaista
arkea.
After lunch, i had HydroJet - very first time now. I can describe
that as some kind of automatic massaging thing. And if it's function
is giving relaxation, it did just that. Because I fell asleep!
After that I had again standing. Boring?? Maybe so, but that's
routine.
Jumppajuttujen jälkeen olikin iltapäivävälipalan
aika. Ja he olivat todellakin tehneet sokerittomia pullia! Kymmenen
pistettä ja papukaijamerkki. Tosin voi olla niin, että
tällä menetelmällä on estetty sietämätön
ruikutukseni.
Siinä pullaa syödessäni ja kirjaa lukiessani (aurinkotutkimuksesta)
tuli paikalle invataksini kuski (Kimi).
Olinko töpännyt kammottavasti? Ei, kuulemma en. Hän
oli tullut kuppilaan ihan muutenvaan odottaessaan kyytiäni.
Mutta ihan kiva sattumus.
After that I had afternoon snack. And they had made non-sugaric
buns! Extremely nice thing. My handicap driver was there! But
he said that he is having coffee, while waiting for me. And that
I had quite much time left. But I just took things from my room.
Leppävaaran
mikroilmasto oli selvästi kylmempi. Siellä oli jopa
lunta maassa. Siis ihan jopa maassa, ei kasvien lehtien siitä
erottamana.
Micro-climate in Leppävaara (where I live) seems to be
rather cold. Because there were quite much real snow.
Kotona
kissat (siis Ökö) olivat aivan hulluna onnesta. Kaikkeen
mahdolliseen piti jättää onnenhuumaa tihkuva hajujälki
pökkäämällä. Minä itse halusin oikeastaan
lukea sähköpostiani. Sitä olikin tullut näinä
muutamina päivinä kohtuullisen iso määrä.
No, aika iso määrä oli tietenkin vaihtelevaa roskapostia.
Mutta oli siellä odottamani viestikin. Kaikkein uskomattominta
oli se, että siihen vastaaminen tuotti tulosta!
Cats (okay, Ökö) were just full of joy. Rubbing herself
against anything. jumping to my lap. But I was there for e-mails.
And there were really quite a bunch. Quite much spam (although
my spamfilter can handle easy cases). But there were that one
very special e-mail. And answering to it produced reply. But I
haven't time to reply it.
Ensimmäinen jumppa oli jo 9:30 aamulla. Se on minulle
liian aikaista! Koska aamujuttuihin menee aikaa. Herääminen
menee ihan liian aikaiseksi. Täällä sentään
menen nukkumaan useimmiten jo ennen puoliyötä (normaalioloissa
ei sellaista tapahtuisi missään tapauksessa).
Ensimmäisenä jumpassa oli lymfahieronnan avulla tapahtuvaa
turvotuksen muodostavan nesteen poiskuljetusta. Mmutta eipä
sitä kovin valtaisia määriä näin sikamaisen
aikaisin ole.
Ja sitten kävelytystä sen kanikopin avulla (kuulemma
se parantaa ryhtiä). Nyt oli vuorossa pikkuisen pitempi matka
aulaan.
My very first therapy was at 9AM30 (it was gym). That's much
too early time for me! Because there are quite many things to
do (blood sugar, medicines, eating). And naturally getting up.
That started by "lymfa-massage". Most of my bloating
is just that lymfa-stuff. Making now better and easier way to
go back to my body. Because paralyzation makes problem.
Then walking with that "bunny hole" walker (she obviously
loves it).
Joskus yhdentoista
tienoilla oli taas seisomisharjoittelua! Tälläkrtaa
se meni kuitenkin liian pitkäaikaiseksi. Joskus on käytetty
ilmaisua "tuskanhiki". No, on se sentään puoliksi
oikeassa: tuskaa ei ollut, mutta hikeä sitäkin enemmän.
En tosiaankaan tiedä tuon syytä!
Viimeinen terapia
tänään oli neurakallonkutistajan hommeli 13:15.
Siellä jatkettiin tylsistymisasteeni testaamista. Ilmeisesti
se ei ole mitenkään oleellinen, koska pystyin muistamaan
edes jotain 15 vuoden takaisesta muistitehtävästä.
Last therapy today is that by neuroshrink. Am I demented? Probably
not. Because I remembered some test from 15 years ago!
Iltapäivävälipalan aika. Japanilaiset pyrkivät
luultavasti osoittamaan omaa ylemmyyttään noiden Sudokujen
avulla!
Then some afternoon snack. The place is "down there".
I used most of the time by solving Sudoku-puzzles. Probably that's
some ingenious way for Japanese people showing, that they are
far superior!
Aamupalan syön
aina alakerran ruokasalissa. Täytyy todellakin myöntää,
että se on aika aneemisen näköinen: bulgarian-jugurtti
ja kaksi vaaleaa leipää, joidenka päällä
on sekä emmentaalia että kinkkua. Ei vihanneksen hippuakaan.
I eat breakfast downstairs in the big dining hall. I must admit,
that it looks rather anemic: yoghurt and two white bread (but
I have ham and Emmenthaler cheese on them). But no vegetables!
Katsoin seuraavan päivän ohjelmaa. Siellä oli
kolme toimintoa: seisomisryhmä, HydroJet ja käsiryhmä
olivat tiukasti perätysten, että lounastamaan ei ehdi
missään välissä. Ja diabeetikolla tuollainen
on tosiaankin ihan kestämätön tilanne! No, homma
ratkesi sillä, että ensimmääistä siirrettiin
aikaisemmaksi.
Mutta miten tietokone sallii noin yksinkertaisia töppöjä??
Se, että ohjelmoijan eivät osaa tulostaa ohjelmaa yksinketaisessa
lukujärjestysnuodosa on vain laiskuutta. Tällainen virhe
on oikeastaan epäpätevyyttä!
The gym program had really bad flaws. Okay in the first week
or so. But now there has been 8 months. Now such mistakes are
not allowed..
Töppö ratkaistiin siirtämällä seisominen
huomattavasti aikaisemmaksi. Silloin homma on selvä.
But everything was fixed quite simply. Just moving my standing-thing
one hour backward (earlier, that is).
Lounaallekin ehdin
siis oikein hyvin. Nyt ruikutuksen aiheena on aterimien sijoittelu.
Minulle se on aika inhottava paikka, koska niskalihaksillani ei
todellakaan ole voimaa nostaa päätäni. Eli aterimen
ottaminen perustuu ihan tuntoaistiini!
I had one problem at lunch (actually any meal). My neck-muscles
are nearly non-existing. Therefore is actually simultaneously
look and take for instance a fork. But that's my problem...
Ruokailun jälkeen oli oikeastaan ihan hyvä pötköttää
HydroJetissä sulattelemassa murkinaa.
After lunch HydroJet was quite excellent place to digestify
food.
Kauhea kiire käsiryhmään.
Siellä olikin varsinainen epäsuhta: 2 kuntoutujaa ja
4-5 hoitajaa!
Then I had really quite a rush to hand-group. There were only
2 patients (including me) and 4-5 nurses!
Toimintaterapiassa oli testeja, joissa katsottiin, olenko heikentynyt.
Ja paljonko. No, testit antoivat aika selvän vastauksen.
Ei en tosiaankaan ollut tylsistymässä. Oikein kivaa
kuulla!
Last thing that day was occupational therapy. And some tests.
Because last time there were a sudden dip in the results. But
this time there were no problems. And that cursing-test was stopped
after few moments of trying.
Sittenpä taas
kotiin kissoja tapaamaan. Ja lukemaan sähköposteja.
Ihan tavallinen posti Venäjälle, jossa oli "Viivi
ja Wagner" -muki oli tuhottu. Ja palautettu. Ei kivaa!
Hey, last thing was really this "going to home"!
Earlier I have tried to send just "ordinary" mail to
Russia. That mail contained mostly this "Viivi and Wagner"
-mug. As You see, it was completely destroyed. And reason for
return was "not claimed". Doesn't sound nice!!!