Sehän on luonnollisesti aikamoisen oleellinen osa jumppaa.
Toisessa
kuvassa on "varpaat ylös" (pyllistän vahvasti...)
ja toisessa sitten "kantapää ylös" (jolloinka
pohkeen lihakset väpättävät hullunlailla).
Kuvissa voi oikein hyvin nähdä, kuinka Anita tulee polveani
(siis oikeaa). Ilman tukemista polveni olisi huomattavassa rtkahtamisvaarassa.
Ja
tässäpä on sitten "oikea jalka eteen"
ja "oikea jalka taakse". Kuvaa tilanteesta "oikea
jalka ylös ja niiaa" ei ole. Se on aikamoinen juttu!
Nyt toimittiin blintin reunasta kiinnipitäen.
Toispolviseisontaa
oli aika paljon. Niinkuin selvästi näkee, en saa nostettua
päätäni erikoisen pystyyn.
Sittenpä oli
vuorossa vasemman jalkani nostaminen sivulle. Alhaalla tukijalkana
on oikea jalkani, joka ei nimenomaan ole mitenkään voimakas.
Ja juuri siksi sitä oli jumpparin mukaan harjoiteltava. Juu,
niinhän se on. Jos joku juttu tuntuu mukavalta ja menee hyvin,
ei sitä kannata ollenkaan harjoitella...
Jumpparin lisäviisauden mukaan polvinseisonta on reisilihaksille tehokkainta mahdollista harjoittelua.
Seuraavaksi oli "nilkat
ylös"-liike.
Siinä reisien takaosien lihakset toimivat symmetrisesti.
Tai ainakin melkein: oikea jalka "jätättää"
hieman.
Mitähän
tässä oikeastaan tehtiinkään? ainakin vasen
käteni sojottaa näyttävästi.
Jumpparilta selitystä tuli kuin apteekin hyllyltä. Oikea kyynärvarsi antaa tukea, vartalo joutuu olemaan hallittuna. Alavartalossa symmetrinen kuormitus. Jopa kuulosti hienolta!
Muistelin, että tämä olisi suunnilleen samanlainen. Mutta eipä se ole...
Ihan
perusasento on tuo "toinen jalka alhaalla, toinen edessä".
Tälläkertaa se edessäoleva jalka onkin sivulla.
Mutta se onkin helppo juttu minulle, tuo on juuri minulle tyypillistä!
Sinänsä
tässä tehdä juttuja puolapuulla. Mutta näkyyhän
se edes taustalla.
Jokatapauksessa nyt oli harjoittelija pantu pikkuisen tutkimaan tilannetta. Pääasiassa hänen tehtävänsä oli katsella taustalla tilannetta. Mutta on ihan hyvä joskus päästä tutkimaan tilannetta ihan konkreettisesti!
Ja hän onnistuikin löytämään kädestäni
jotain - ilmeisesti jotain aika hankalasti löytyvää.
10.4.2002
Sitten Pasi-harjoittelija touhusi. Ilmeisesti kiinnostavaa oli
nimenomaan tilanne, jossa huono jalkani oli alhaalla tukijalkana.
Silloin käsieni kunnollinen ote oli kerrassaan tärkeä
juttu.