Kaupungissa 17.9.2004

In city again, September 17th, 2004

Tälläkertaa oli vuorossa Suomalaiseen kiejakauppaan päättyvä reissu. Mutta homma alkaa aina oikeastaan asematunnelista. Koreita kukkasia sikäläisessä liikkeessä. Mutta eipä täkäläisiä luonnonkasveja, ei tosiaankaan. Tai oikeastaan nuo auringonkukat ovat luultavasti kasvaneet täällä: senverran pieniä ja rupisia ne ovat.

Itseasiassa tuosta värimaailmasta tulee mieleen Tallinna ja ennenkaikkea Neuvostoliitto.

To city again. Actually I say to my cab-company, that it would be a certain bookstore. But that's just the end-point of my trip.

This place "asematunneli" contains quite huge number of store. Like this small flower-shop (and no, I didn't bought any flowers from it (Ökö makes it quite impossible)).

Ilmeisesti tämän liikkeen ideana ovat erilaiset itämaiset tuotteet. Ja olivathan kaupan pitäjätkin idästä Suomeen nähden: he olivat venäläisiä.

Olisin itseasiassa ostanutkin tuolta vaniljakokista (joka on kirjoitettu ikkkunassa "vanilia cola"; hups), mutta sitä oli vain sokerista.

The basic idea of this company is selling everything eastern ("oriental", You know). Then it has imported a small amount of vanilla coke. And that is really western thing!

Otherwise I would have bought such. But it contained huge amounts of sugar.

Tunnelin "perää" oli uudistettu. Paikka, josta hommaan tyypillisesti DVD-leffani (Anttila) on vasemmalla. Tuon "valkoisen lattian" kohdalla oli kauppa (Alepa). Tämä on saatu tosiaankin valtavan avaraksi purkamalla se pois.

There has been renovations. At left is Anttila. I get my DVDs from there. Here a shop has been torn (You can see the "white"). Leaving that shop "out" makes everything look so "wide". I think, this renovation is real success.

Siellä oli esimerkiksi bodarimössöjä myyvä liike. En tosiaankaan tiedä niiden hintatasoa. Mutta liikepaikan vuokra ei todellakaan ole mitenkään vähäinen. Elikkä tuotteiden hinnassa täytyy olla valtaisa määrä ilmaa!

Aikanaan Ävyssä oli kuva bodarista ja alla oli teksti: "sielu terveessä ruumiissa". Aika totta, juu.

Shop for bodybuilders (I build my belly; isn't it roughly the same thing)! Ouch. This place isn't cheap. So, that bodybuilding stuff must be really expensive.

Jonkinlainen kuva perunatorista on ihan vakiojuttu. Siis on oikeastaan ihan vakiojuttu, että otan jonkinlaisen kuvan siitä.

I really have taken numerous pictures of this place.

Sittenpä olikin aika lähteä pois. Joku huumehörhö oli liimaantunut maihin.

Siis minä en totisesti eiedä, mikä oli tarkoitus:

Jokatapauksessa taksikuski vahti hörhöä tarkkaan!

Then I started waiting for the cab in the lobby and reading evening papers.

Out was someone really weird. Drugs? Bad mental case? Both? But obviously he was very interested in me:

  • Robbing someone in wheelchair is easy.
  • Maybe elves (or pink elephants) gave instructions.
  • Maybe both?
  • But the cab-driver really guarded all the time...

    Mukulakiviä! Ilmeisesti ne eivät juurikaan kulu. Mikä on tietenkin kadunkunnossapidosta vastaavalle byrokraatillöe tärkein ja oleellisin juttu.

    Mutta ne ovat tosiaankin äärettömän epämukavia! Ja ihan varmasti rytkytys rikkoo autoja. Mutta näistä kustannuksista vastaakin ihan eri byrokraatti.

    Tulee mieleeni oikeastaan kuntoutua ja pitkäaikaislaitoshoito.

    I really hate these stones. They have really excellent durability. But they cause really awful problems to cars. Shock absorbers really suffer!


    Anita oli valmis räpsimään leimaa ja nimmariaan ihan mihin paperiin vain. Ikävä kyllä olin liikkeellä kaupunkikortilla. Eli silloin ei leimoja tarviitse. KELA on äärettömän ihastunut kaikkiin mahdollisiin lippusiin ja lappusiin. Ja loputtoman pitkä anomuskaavake!

    Antaessani jolklekulle taksikuskitlle lääkäriltä saamani kuljetustodistuksen, hän lausui: "Probuska on paljon parempi kuin leima!". Antaa oikeastaan erinomaisesti kuvaa, mistäpäin tällainen typeryys on kotoisin...

    After that I had gym. My trainer (Anita Lagerqvist). She is ready to give some cancellations and signatures. Red tape, You know!

    Tällainen jumppapaikkani on. Tälläkertaa makasin blintillä jumpattavana. Erittäin järkevää, koska olin taattuvarmasti aikamoisen väsähtänyt. Ensin vaihdoin sirellä housuni verkkareihin.

    Verkkarit minulla oli mukanani kassissa. Ja oli oikeastaan aivan karmeaa yrittää sumplia paria kassia sylissäni.

    Here's the gym. I must admit that this time we were not so intensive. Simply I was rather tired!


    Olli Arnberg <oar@arnberg.fi>

    Vieraskirjani

    Takaisin pääsivulle.

    Guest book

    Back to mainpage.