A link to my previous visit there. Next time there.
6.9.2001.
Aamulla jouduin heräämään sikamaisen aikaisin:
pikkuisen ennen seitsemää. Ja sitten lähdimme liikkeelle
pikkuisen vaille yhdeksän. Jonka jälkeen juutuimme aamuruuhkaan.
Ja sitä riitti: melkein tunnin ajan. Isäni stressaantui
siitä aika perusteellisesti!
September 6th, 2001. I had to wake up really early - at
7 o'clock. And that's really much too early time for me. Little
bit before nine we (my father and I) went by cab. Into heavy traffic
jam.
Sitten olikin vuorossa
kerrassaan valtaisan törkeä juttu Nordic Jet Lineltä.
Nimittäin he kyllä myivät kyllä matkalipun
(rahaa sisään tietenkin). Mutta paikkaa ei ollut!! Mitä
helkkaria? Eikös täyden hinnan maksaminen matkasta
merkitsee myös täyttä palvelua? Puhumattakaan sitten
turvamääräyksistä, jotka tosiaankin edellyttävät
paikkaa. Ja siitä ei todellakaan pidä luovasti lipsua,
koska viranomaiset taitavat lipsauttavat liikennöintiluvan...
I wasn't very pleased to that trip. Because I hadn't place!!
They had sold every place to some doc-group.
Nordic Jet Linen:n
laiva oli varustettu tällaisella invahissillä. Se on
siis autokannelle menevien portaiden ohessa. Ja hidas on ihan
tosiaankin turhan ylistävä. Hölmöintä
koko jutussa on se, että yhdet portaat pitää mennä
ylös, jotta tällä pääsisi alas!
The boat had handicap-elevator. And - as usually - I wasn't
very pleased about it.
Yrjö odottim
meitä Tallinnassa. Hän oli tullut Linda-linen kantosiipialuksella
ihan törkeän aikaisin.
Our neighbor Yrjö waited for us there. He came in a
different ship much earlier.
Tätä Mustamäen
torilla lähinnä myydään. Ja kaiiki maksaa
sata markkaa...
Notorious "Mustamäki tori" has mostly these clothes. Every kind of them. Like Armani. Or Versace. That is clearly in their labels. But nothing else is clear...
Or if You want to have a Rolex. There are. And quite cheap,
too. Hundred Finnish marks typically.
Nyt
oli syöminen ihan poaikallaan!
We moved to Toompea hill and ate there. Eating is important
thing for me (because of my diabetes). And rest for my father!
Tallinna on tosiaankin
kaunis kaupunki. Tai ei varsinaisesti kaunis, erilainen. En tosiaankaan
tiedä, minkä ikäinen se on. Luultavasti tuhat vuotta
olisi ihan hyvä arvaus.
Vanhakaupunki jakautuu oikeastaan kahteen osaan: saksalaisen ylimystön asumaan yläkaupunkiin (Toompean mäki) ja porvariston asuttamaan alakaupunkiin. Porvaristo oli muuten myös saksalaisisia. Nämä porukat eivät olleet mitenkään hyvissä väleissä keskenään; siksi kaupungin sisälläkin pn muuri.
Virolainen rahvas asui jossain muualla...
This is really quite beautiful city. Or maybe word 'beautiful'
is wrong. Better is 'different'. That city was part of hansa-system
in medieval time. At least, long time ago.
Sittenpä matkamuistokauppaan.
Joku kissataulu. Ihan kivannäköinen. Se päätyy
kissaseinälleni!
Taulus alla on ainoat mahdolliset sokerittomat namut siellä. Voi todeta, että ne ovat tosiaankin hirvittävän näköisiä. Kuin paperiinkäärittyjä kissanpaskoja! Mutta ne ovat kerrassaan herkullisia.
Then to souvenir-shop. This cat-picture goes to my cat-wall.
And these candies are the only sugar free sort there. They look
like shit, but they are really delicious.
Tämä on
Tiesenhausenien talo. Ja huonossa kunnossa. Kuten varmaankin kolmessa
edellisessä Tallinna-sivullani olen julistanut. Mutta seuraavalla
kerralla tuskin enää. Nimittäin siitä rakennuksesta
tehdään ilmeisesti joukko asuntoja.
My ancestors lived there. In that big building.
Alastyöntämisen
(tai oikeastaan siinä pitää lähinnä jarruttaa)
jälkeen oli syytä lepuuttaa itseään Raatihuoneentorilla.
This relaxation is just quite excellent after taking me
from the "up-city" to the "down-city".
Tämä on
"SadaMarket". Virolaisten itsensä ylläpitämä
kauppakeskus (Mustamäen tori ja Mere-keskus ovat huomattavan
tiukasti venäläismafialla). Mutta tunnelma on aika kalsea
(kalseat myyjät eivät juurikaan paranna tilannetta).
Eikä siellä ole juurikaan ihmisiä!
This "SadaMarket" is Estonians own place.
Satamassa
oli ihan ilmeisesti aktiivikäytössä oleva hinaaja.
Ja höyrykäyttöinen jäänmurtaja. Sen jäänmurtajan
miehistö oli tosimiehiä: esimerkiksi komentosiltaa ei
oltu katettu mitenkään.
Beautiful view. That icebreaker is really a museum ship.
Pois menimme
SeaCat-aluksella. Se on tosiaankin ihan iso, todellisen laivan
tuntuinen. Paitsi että se on valtaisan nopea, puolitoista
tuntia.
Niinkuin kuvasta näkyy oikein hyvin, saavuimme aikamoisen myöhään Helsinkiin. Asunnossani Espoossa olimme suunnilleen iltakymmeneltä.
Olin aikä väsynyt. Mutta niin oli isänikin, hän oli sentään työntänyt pyörätuoliani melkoisen matkan.
Here we are returning to Helsinki. To my place at Espoo
we arrived at 10PM, little bit after that.