Sukulaiset olivat paikalla perjantaina 13.10.2000. Voi sanoa, että Elias on oikeastaan liian kiltti! Tuonikäisen tenavan pitää olla edes pikkuisen ilkeä: se kuvaa jonkinlaista itsenäisyyttä. Tietenkään aikuisten mielestä näin ei ehkäpä ole...
My cousin's son Elias had his 4th birthday (that was October
13th, 2000).
Ensin minun piti
repiä itseni sinne. Kolmas asuinkerros, eli viisi pitkää
porrasjaksoa. Eli asunto ei todellakaan ole sopiva asuinpaikka
liikuntavammaiselle.
Mika raijasi pyörätuolia. Eihän se tietenkään ollut mitenkään käyttökelpoinen siellä; mutta antoihan se edes symbolisen mahdollisuuden...
He lived in 3rd floor. So that means 5 stairs. That's not
very good place to live for an handicapped person.
Tenavat Elias ja
Matias touhusivat ihan kohtuullisessa määrin. Heillä
on ollut huonoa tuuria ihan käsittämättömän
paljon.
Kids of the family, Elias and Matias.
Se, että tenavat
olivat olleet pitkään (kait puolisentoista kuukautta)
Hannu-isoisänsä luona. Se oli kerrassaan erinomainen
juttu molöemmille osapuolille.
The kids were with their grandfather Hannu.
Kyntteleiden
puhaltaminen synttärikakusta on perinteinen juttu.
Blowing the candles from birthday cake. That's so traditional
thing.
Ja isä senkuin
katselee tilannetta kameran linssin läpi. Ja tämä
ei ole mitenkään ensimmäinen
kerta.
My cousin Heikki watched everything through camera lens.
And this isn't the first
time.
Pääidea
on jokatapauksessa kerätätä Pääkaupunkiseudulla
(ja pikkuisen muualtakin) olevia sukulaisia.
Relatives in this area gather a few times in year.
Tenavat
(siis joku muu, tietenkin) olivat järjestäneet oman
pöytänsä keittiöön.
Kids had a table in kitchen.
Ja sittenpä
tähän piti panna sisarenpoikani Paulin kuva Otto-ystävästään
(ja etusormestaan).
My nephew Pauli took this picture of his friend Otto (and
of his forefinger).