Sukulaiset olivat paikalla perjantaina 13.10.2000. Voi sanoa, että Elias on oikeastaan liian kiltti! Tuonikäisen tenavan pitää olla edes pikkuisen ilkeä: se kuvaa jonkinlaista itsenäisyyttä. Tietenkään aikuisten mielestä näin ei ehkäpä ole...
My cousin's son Elias had his 4th birthday (that was October
13th, 2000).
Ensin minun piti repiä itseni sinne. Kolmas asuinkerros, eli viisi pitkää porrasjaksoa. Eli asunto ei todellakaan ole sopiva asuinpaikka liikuntavammaiselle.
Mika raijasi pyörätuolia. Eihän se tietenkään ollut mitenkään käyttökelpoinen siellä; mutta antoihan se edes symbolisen mahdollisuuden...
He lived in 3rd floor. So that means 5 stairs. That's not
very good place to live for an handicapped person.
Tenavat Elias ja Matias touhusivat ihan kohtuullisessa määrin. Heillä on ollut huonoa tuuria ihan käsittämättömän paljon.
Kids of the family, Elias and Matias.
Se, että tenavat olivat olleet pitkään (kait puolisentoista kuukautta) Hannu-isoisänsä luona. Se oli kerrassaan erinomainen juttu molöemmille osapuolille.
The kids were with their grandfather Hannu.
Kyntteleiden puhaltaminen synttärikakusta on perinteinen juttu.
Blowing the candles from birthday cake. That's so traditional
thing.
Ja isä senkuin katselee tilannetta kameran linssin läpi. Ja tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta.
My cousin Heikki watched everything through camera lens.
And this isn't the first
time.
Pääidea on jokatapauksessa kerätätä Pääkaupunkiseudulla (ja pikkuisen muualtakin) olevia sukulaisia.
Relatives in this area gather a few times in year.
Tenavat (siis joku muu, tietenkin) olivat järjestäneet oman pöytänsä keittiöön.
Kids had a table in kitchen.
Ja sittenpä tähän piti panna sisarenpoikani Paulin kuva Otto-ystävästään (ja etusormestaan).
My nephew Pauli took this picture of his friend Otto (and
of his forefinger).