Nämä pippalot oli järjestetty kylpyhuoneen remontin valmistumisen varjolla. No, enpä edes nähnyt sitä. Enkä ihmeemmin ollut kiinnostunutkaan!
Minun edellisistä pippaloista tekemieni raporttien tyylistä olin jo saanut mainetta (kyllähän tämä aikaa vie useampia tunteja; uni jää aika vähiin seuraavana yönä (ja kokista kuluu aika älyttömiä määriä)), enpä ihmeemmin kunniaa. Täytyy kyllä myöntää, että jotkut olivat aika ilkeitä. Mutta minkäs minä voin sille, että joku on äärimmäisen väsynyt pippaloissa?
Edellisenä päivänä olin käynyt hommaamassa
tuollaisen kukkasen. Kuulemma se sisälsi mesimarjavotkaa.
Mitähän se oikeastaan on? Mutta eipä sillä
ole ihmeemmin väliä; pullo on niin koristeellinen. Aivan
ihanteellinen kukkamaljakoksi.
Esan tenavat saivat oikein mukavan
ja sopivan tehtävän linnun rauhoittelemisessa. Lintuhan
on nimeltään Sulo ja lajiltaan nymfipapukaija.
Tuossapa oli kerrassaan karmea lahja: traania, joka oli maustettu appelsiinin makuisesti. Huh! Taustalla Rinteen Olli leikkelee lammasta.
Rinteen
Olliulla oli kokemusta jo edelliseltä vuodelta lampaan koiven
leikkaamisesta. Siinä leikkaamisen kuluessa hän maisteli
sitä. Ja vakuutteli, että hyvää on!
Ja sittenpä
syömään!!!
Aluksi
Taru jakeli valkosipulikeittoa. Aiemmin hän on ollut äärettömän
kova vastustaja valkosipulille. Mutta eipä enää!
Tarun lautasella näyttää olevan paistia.
Tarjolla oli vaikka kuinka paljon muutakin. Varsinkin uunissa tehdyt valkosipulilohkoperunat olivat äärettömän herkullisia!
Kaikkea ei sentään yritetty tunkea minulle! Parsakaalit
jäivät väliin (kuulemma lausuntoni
viimevuotisista ruusukaaleista oli senverran tyrmäävä).
Ja aika harvat muutkaan ottivat sitä. Eli Tarulla oli sitä
nyt keitettynä suunnilleen kuukauden annos...
Siinäpä on koko Virtasen perhe. Paitsi eihän Merja oikeastaan ole. Eikä Sulo varsinkaan!
Mutta sekä TePe että Merja ovat pukeutuneet kylpyhuoneeseen
sopivaan asuun.
Kuulemma tähän
pitäisi panna jotain tekstiä tyyliin, kuinka Merja on
loputtoman ahnas murkinan perään. Ja kuinka Ati horii
viinaa molemmin käsin. Kun kuulemma kirjoitan vähimmästäkin
syystä noin. Okei, kirjoitetaan sitten!
Tietenkin koko homma
piti kruunata ottamalla minusta sovelias kuva. Enpä minä
itse olisi ottanut tuollaista mukaan. Kuva kun ei teknisesti ole
erikoisen hyvä.