Mujusen Ari ei halunnut piytää tänävuonna jo legendaarisiksi maineeltaan kiirineitä synttäripippaloitaan. Hänhän on syntynyt itsenäisyyspäivänä (se on siis 6.12). Minun itseni piti taas järjestää tupaantuliaiset. Niitten pippaloiden yhdistäminen olisi siis varsin järkevää (no jaa, järkevyydess on kaukana). Jokatapauksessa ajatus, ettei Mujusen synttäripippaloita järjestettäisikään - jo ajatus sellaisesta kammottaa.
Sain siis Mujusen vakuutettua mahdollisuudesta yhdistää pippalot. Se tapahtui kylläkin pelottavan myöhään (kutsu lähti myöhään tiistai-iltana kun varsinaiset pippalot olisivat lauantaina).
Eli kohtuullinen aika silloin meni jonkinlaisen kutsun rustaamiseen (ja, voin vakuuttaa, Mujunen piti siitä, oli kuulemma ihan realistinen). Pippaloissa sitten huomasimme, että esimerkiksi JuKi olisi tietenkin pitänyt kutsua (mutta tietenkin me unohdimme sen - dementian merkkejä). Meidänhän piti panna silloin lisää yhdistysjohtoja stereoihini (osittain niin tehtiinkin) ja pikkuisen järjestellä tietokonettani (sitä ei tapahtunut pätkääkään).
Torstaina menin ostoksille. Ari
ilmeisesti perjantaina (ja unohdukset lauantaina). Saa sitten
nähdä, onko ostoksemme riittäviä (ikävähkö
juttu, jos ne eivät ole! (näin pippalojen jälkeen
ne voi todeta ihan riittäviksi - liiankin)), varsinkin alkoholijuomuissa
luotamme aika vahvasti vieraisiin...
Kuvassa on ainakin joitain torstain ostoretken muovikasseista. Neljä pullollaan olevaa niitä oli (niin, näistä on ainakin otettu ylitsepursuavat napsuröykkiöt pois). Ja melkoisen painaviakin ne olivat (hmm, murkina + viina + 12 puolentoistalitran valolimppaa = sikapainava lopputulos).
Perjantai-illalla Ari kävi sitten ostoksilla. Yhdellä sanalla sanottuna: huh!
Silloin panimme myös varoituksen naapureille. Oma hupinsa laatia sellaista.
Ihan ensimmäinen ja tärkein
juttu on ainesten "valmistelu". Esimerkiksi valkosipulit
on kuorittava - niitä muuten olikin jokseenkin valtaisa määrä
(suunnilleen 50 kynttä = neljä valkosipulia). Tulos
onkin nähtävissä pöydällä olevassa
kulhossa. Nyt on sitten meneillään persiljan pilppuaminen.
Ja keittiöhommia riittää!
Tässä on sitten kuva
glögipöydästämme.
Se on tosi idyllisen näköinen! Siis vastaavan idyllisen
lintukodon voi nähdä vaikka action-leffojen maalaiskylistä
ennen hunnilauman invaasiota...
Hajuhan tästä ei välity. Mutta olemme keittäneet melkoisen pitkään glögiin tulevia mausteita - niistä lähtee melkoinen aromi. Mutta yhä vahvempaa raadonhajuaan antaa uunissa kypsyvä kinkku. Ja tietenkin kaiken taustalla on valkosipulin haju.
Glögiähän on kahta lajia: sokerillista ja -tonta.
Ja tässä
kaadetaan shamppanjaa - siis ei mitään kuohuviiniä.
Sitä juotiin oikeastaan "savo-karjalaisen
etanaorgian" aikana.
Ihan oleellinen juttu on tietenkin
bearnaise-kastike. Siis sitä ahmitaan kinkun
kanssa. Siihen tarvitaan kuitenkin maitoa - ja sitä minulla
ei ole (vaikkei minulla mitään pierutautia olekaan).
Silloinpa Pasi ja APM - nuo reippaat urheilijanuorukaiset - tarjoutuivat
vapaaehtoisesti menemään läheiselle huoltoasemalle.
Jonka jälkeen ensimmäinen kastike-erä poltettiin
pohjaan...
Merja selittää ylen
innokkaalle yleisölle antimaterian ihmeitä. Ja yleisö
on varmasti ylen kiinnostunut...
Olen nimennyt tämän
kuvan nimellä "jääkaapin ihmeet". Kun
se näyttää aika vahvasti juuri siltä.
Ja sittenpä on saatava juustot
jotenkin kuntoon.
Loukon Antti vaatimalla vaati,
ettei tätä kuvaa olisi WWW-sivullani. Eihän sitä
parempaa suositusta olekaan! Kuvahan on melkoisen tumma, joten
olisin luultavasti hylännyt sen. Mutta tällainen
suositus!
Pikkuisen myöhemmin, kun kaikki pippaloissa olleet
naisihmiset pyrkivät samaan, alo nappasi (viisaasti?) kameran.
Syvällistä keskustelua
ilman viinaa? Ei mahdollista, kyllä ne lasit ovat
jossain siellä.
Sain lahjaksi "Pirkan niksit".
Sukkahousuthan ovat ihan oleellisia niissä. Eli tässäpä
niitä tulee.
Pasi hoiteli luonnollisesti lahjojen
jakamisen.
Loppuilttaa (ja kyllä myös
alku-) hallitsi lähinnä juominen. Lasithan ovat kyllä
pieniä, mutta todellisen kulutuksen kertoo parhaiten niiden
täyttöväli - ja se oli huomattavan tiuha.
Taskulämpimän savonviinan juominen on kyllä aika miehekästä...
Taru auttaa halukkaasti Aria
taskulämpimän savonviinan kanssa. Ja Arin ilmeestä
(ihmisen vanhenemisen voi selvästi havainnoida suhtautumisesta
ilmaiseen viinaan) voi aika hyvin päätellä hänen
mielipiteensä kyseisestä aineesta.
Mörskyn Jannekin raahasi
mukanaan avecin. Tiina, muistaakseni.
Aika uskomatonta, että tällaisestakin kirjoitetaan! Mutta tämän sivun päätarkoitus on ninenomaanolla uskomaton...
Juustopöytä, voi herrajestas.
Mutta toisaalta tätähän voi ihan kivasti hyödyntää
- homejuustothan vain tykkäävät pikkuisesta ajasta
huoneenlämpöä. Siinä on ilta- ja aamupalat
melkoiseksi ajaksi...
Jokseenkin synti ja häpeä
nimittää tuollaista ylimääräistä
viinamäärää katastrofiksi - mutta kyllä
se on.
Ehkä Mujusen
käyttämä mädätysmenetelmä (jätetään
kinkunraato pöytään, niin kyllä se häviää
ihan luonnollisella tavalla vähintäänkin vuodessa)
ei ole ihan sopiva tapauksessani?
Tiskit ovat sitten todellinen
koetus. Ajattele vaikka: johonkin purkkiin hyhmettynyt valkosipulista,
persiljoitua voita, jossa lurkkii etananraatoja. Huh!
