Sittenpä jotain jorinaa tästäkin joulusta. Tälläkertaa päätin olla edes kohtuullisen viisas ja tehdä jouluostokset jo hyvissäajoin etukäteen. Ilman sitä kammottavaa ryysistä ostohaluisista ihmisistä (joka lauma muistuttaa tarkasti tuhoonsa ryntäävää sopulilaumaa).
Olin
liikkeellä siis perjantaina, 19.11.1999. Aika tyypillinen
marraskuinen näky. Nyt on tosin sentään pikkuisen
lunta maassa, se sentään ilahduttaa pikkuisen ihmisiä.
Tai eipä näytä ihmeemmin hetkauttavan noita pysäkillä
värjöttelijöitä. No, ratikka tulee ihan muutaman
sekunnin kuluttua!
Ihan klassinen paikka
on "Stockankellonalla". Ja he ovat ymmärtäneet
sen myös. Nytpä siellä on (tavallisen kellon lisäksi)
kello, joka mittaa aikaa vuosituhannen vaihteeseen. Niin, oikeastaan
tässä vaihtuu vain vuosituhatta esittävän
numeron ensimmäinen merkki - vuosituhat vaihtuu oikeastaan
vasta vuoden kuluttua. Tästä sotkusta saamme kiittää
jotain idioottimunkkia, jonka valinnassa selkeästi painoivat
teologiset tekijät (eipä sitäkään puolta
voi kehua...), eivät matemaattiset.
Tässä
oli siis marraskuun puoliväli. Ja joulukoristukset
täysin päällä. Ei sentään tarvinnut
kestää joulumuzakkia!
Tässäpä
onkin koko tavaratalon typerin juttu: tuo luiska. Alas sitä
myöten pääsee kyllä (vauhdilla pääseekin).
Mutta mitenkäs ylös? Näkyykös tuolla minkäänlaista
kaidetta? Luiskan pinnan kiillotuksesta on kyllä pidetty
oikein esimerkillisesti huolta. Minulla (joka liikun potkimalla
vasemmalla jalallani) ei ole mitään toivoakaan tuon
suhteen. Eli jokainen kerta, kun haluan ylös (tuo on muuten
ainoa paikka), minun on jonotettava tuon luiskan vieressä
olevassa kellonpatterienvaihtopisteessä. Silloin ei kannata
olla kiireinen...
Uusintayritys oli sitten 25.11.1999. Mittasin silloin lämpötilat: korkein oli 0,4C ja matalin -0,5C. Eipä niissä kovin isoa eroa ollut. Mutta toisaalta jos kovin iso ero olisi syntynyt parissa tunnissa...
Olen
täysin riippuvainen hisseistä siellä. Nämä
ovat uuden puolen hissit.
Legot ovat muuttuneet
kerrassaan paljon.. Mutta muutos ei mielestäni ole tapahtunut
mitenkään hyvään suuntaan. Kun vain muistelee,
kuinka olin aikoinaan leikkinyt...
Tietenkin Legoilla
on oma WWW-sivu. Legot ovat niin muodikkaita, että he pyrkivät
kaikessa mahdollisessa olemaan niin ajan hermolla.
Erilaisia pehmoleluja
oli vaikka minkälaisia!
Ihan legendaarisia ovat Mujusen synttärit. Kuinka jokainen niistä 23 neliömetristä on käytetty ihmisiin. Silloin myös ryypättiin kerrassaan sankarillisia määriä. No joo, jotain yritystä oli nytkin havaittavissa...
Pääkaupunkiseudulla asustavat sukulaiset kävivät!
Sittenpä tässä on saatavilla jonkinlainen joulukortti.
Joulusaunassa kävimme isäni kanssa jo keskiviikkona (22.12.). Syynä siihen oli ihan yksinkertaisesti insuliinuipumpussani olevan aineen määrä. Ökö tuli saunaan (siis löylyyn) myös mukaan. Se makasi oikeastaan koko ajan jalkojemme tasalla olevalla tasolla. Ei siinä mitään viileää ollut, enkä jotain kuutisenkymmentä astetta. Ja sillähän on turkki päällään koko ajan: kuvittelisi silloin olevan tukalaa.
Joulukuusi. Minä
en oikeastaan ihmeemmin tykkää sellaisesta, joka on
tungettu täyteen kaikkea höhää, kultalametta
sun muuta. Yäk!
Mutta toisaalta nuo sähkökynttilät ovat ihan
järkeviä. "Aitojen" mukanaantuoma tulipalonvaara
on ihan todellinen juttu!
Tässäpä
on sitten kuva, kun syömme alkuruokia. Tuuli ei oikein ole
yhteistyöhaluinen: mutta toisaalta sen ymmärtää
oikein hyvin. Pukin tulolla on jo peloteltu kuukauden verran.
Ihan
ensimmäiseksi söimme kirjolohen mätiä paahtoleivällä.
Päälle smetanaa ja hakattua sipulia.
Ja tulos on herkullinen! Herkullisuudesta kertonee parhaiten
se, että olen ja haukannut palan leipää ennen kuvan
ottamista. Mujusen synttäreillä oli verrattu tuota ihan
aitoon kaviaariin. Eikä mitään kilpailua: kaviaari
hävisi kirkkaasti.
Tässä isohkossa kuvassa näkyvät alkuruokamme ihan kohtuullisesti (vaikkakin kamera tuottaa nyt luvattoman heikkoja lähikuvia). Alhaalla on jokatapauksessa rosollia ja sen kastiketta. Sen yläpuolella on poropateta (joka muuten herättää suurta kauhua jenkeissä: "Syöttekö te Petteri Punakuonon?"). Vasemmalla reunalla on erilaisia sillejä ja silakoita. Ja lautasen yläosassa on sitten graavilohta ja -siikaa.
Sittenpä pääruoka: kalkkunaa. Molempia lihatyyppejä. Possunlihana on sisäfilettä. Sitten tässä näkyy pikkelssiä ja italiansalaattia.
Papalta
jäi taas Joulupukin näkeminen. Hän oli saunassa
juuri silloin, kun joulupukki tuli.
Kaipa
tässä pitää olla jokseenkin pakollinen kuva
minustakin. En tosin pidä itseäni erikoisemmin kuvauksellisena.
Tästä
kuvasta taidan jopa pitää!
Tuulin mukaan tämä huskykoiranpentu on oikeastaan susi. No, mikäs siinä!
Sittenpä jälkiruokaan.
Alkaa varmaankin jo hiukoa...
Aprikoosijätskiä (sellaista oli nyt sokerittomana
(vaniljaa ei ollut ollenkaan)), kermavaahtoa ja lakkoja.
Kaikenlaisia kakkuja sunmuita sellaisia jälkiruokia. Nyt kameran pattereiden kunto alkoi olla jo pelottavan heikkoa: voimallisesta kuvankäsittelystä huolimatta osa kuvaa on ihan mustaa.
Yleensä
tällöin ei tehdä mitään "ihmeellistä".
Esimerkiksi ei kylässäkäymistä. Ja niin voi
oikeastaan sanoa käymisestä siskoni luona: paikka on
kuitenkin niin tuttu.
Tekemäni WWW-sivut (taikka oikeammin se, mikä on
(karkeasti) tästä ylöspäin) katsottiin siellä.
Kirjoitusvirheet sun muut häviävät näin.
Kun
tulin paikalle, sisareni Anna oli tekemässä piparitaloa
tyttärensä Tuulin kanssa. Kaupassa ilmeisesti myydään
sopivia valmiita muottisarjoja. Ja koska muumit ovat muodissa,
on sarjaan lisättu parikin hahmoa.
Paulilla
oli yläkerrassa tosi hieno autorata.
Heikki
Hyötyniemi tenavineen oli myös paikalla.
Tässä
Pauli kokoaa (taikka ainakin yrittää) Legon kovasti
mainostama "Rock Raider"-sarjasta.
Paremmin
se homma sopii diplomi-insinöörille.
Tämä on jouluaatosta tapaninpäivään. Korkein lämpötila oli 4,1C ja matalin -3,3C. Näyttää siltä, että tapanina oli kylmintä.
Lunta oli maassa muutama sentti. Ei paljoa, mutta kuitenkin jonkin verran.
Sivu, jossa on jotain vuodenvaihteesta.
Tässä on sitten joitain mietteitäni (ja ennenkaikkea tosiasioita) vuosituhannanvaihteesta.
Tässä on
niinkin yksinkertainen asia kuin joulutorttu. Lähinnä
tämä kuva on ulkolaisia varten: eiväthän he,
raukkaparat, tiedä mitään joulutortuista.
Kieltämättä minullakin on joulutorttujen suhteen
perversioni: minä nimittäin tykkään eniten
juuri noistä kärjistä, joissa luumuhilloa ei
ole. Vaikkakin mamma laittaa omaan luumuhilloonsa pikkuisen kanelia:
siitä tulee ihan rikollisen hyvää.
Tämä kuva
näyttää kerrassaan surkealta! Ihan totta. Siinä
nimittäin ei ole mitään joulukoristeita. Syykin
siihen on oikein erinomaisen hyvä: Ökö käy
niitten kimppuun teutonisella raivolla. Tuossa pöydällä
näkyykin joulutähden lehtiä. Ne on yksainkertaisesti
revitty vain pois. Kysymyklsessä on onneksi tekojoulutähti.
Muutoin minulla olisi yksi kappale hyvin kuollutta kissaa...
Oikeastaan pääsyy tämän kuvan näyttämiseen
on se, että tämä on suunnilleen yksi ensimmäisistä
"Olympus
C-920 Zoom":illa ottamistani kuvista. Ja voi sanoa, että
siinä kamerassa on ainakin ominaisuuksioa jokalähtöön.
