Älysin, ettei minulla ollut yhtään mitään
yhdestäkään pääsiäisestä! Jouluja
ja Wappuja oli jo kertynyt kolme. No, asia korjautunee nyt ja
tänävuonna.
Se oli 16.4.2000. Tästähän se pääsiäinen
(tuo pitäisi varmaankin kirjoittaa isolla, mutta minä
en taida viitsiä) alkaa. Ortodokseillehan pääsiäinen
on ilmeisesti vuoden tärkein juttu. Mutta meille luterilaisille
(ja erikoisesti erittäin maallistuneille sellaisille) näin
ei todellakaan ole!
Huomattavan tärkeäksi jutuksi on noussut virpominen. Se on tenaville selkeästi tärkeintä koko pääsiäisessä. Siinä tenavat pukeutuvat (suomeksi sanottuna äiti pukee) noidiksi ja virvalla (ei taattuvarmasti ole oikea sana (jokatapauksessa oksa, jossa on höyheniä (Ökö oli ihan villinä innosta))) huiskien toivotetaan onnea ja saadaan sitten namuja.
Mitä perinnettä tässä muka on? Ei yhtikäs mitään! Tai oikeastaan parhaiten tuon "perinteen" voi jäljittää amerikkalaiseen Halloweeniin. Kun siitä riipii pois ihan kaiken muun paitsi kaupallisuuden, jäljelle jää oikeastaan juuri tuo. Siihen pannaan vain päälle pikkuhimppa karjalaisia (inhoan syvästi) ja ruåtsalaisia (en minä loputtoman ihastunut niihinkään ole) tapoja. Ja hiphei, nyt ovat krääsäkaupat taas onnellisia: yksi krääsäjuhla lisää.
Oma ratkaisuni asiaan on helppo: minä en ovea avaa sinä
päivänä.
Olimme silloin palmusunnuntaina
Uusmäessä. Eipä siinä ollut mitään
erikoista syytä; ihan tyypillisesti vain se on tapanamme.
Paikalla ovat yleensä Mamma ja Pappa, sisareni Anna perheineen
ja minä. Nyt paikalla olivat lisäksi Hyötyniemen
Heikin ja Sannan tenavat.
Ulkona ei vielä
ollut tukahduttavan kuumaa. Että nyt ulkona saattoi jopa
olla.
Krookukset kukkivat ihan kauniisti. Ja ilmeisesti niitä nousee lähipäivinä vielä lisää.
Ja sinivuokotkin kukkivat
ihan kauniisti. Sehän on ilmeisesti kevään ensimmäinen
kunnollinen kukka.
Kerrassaan lämmin päivä. Voisi oikeastaan luonnehtia hikiseksi. Katso säätiedot siitä päivästä.
Olimme silloin vanhempieni luona Uusmäessä.
Tosi ikäviä uutisia: serkkuni Heikki Hyötyniemen vaimo, Sanna, kuoli syöpään maanantaina puolenpäivän aikaan.
Jäljelle jäi Heikki ja kaksi pikkutenavaa: Elias ja Matias.
Ulkona oli aivan
uskomatonta: uskomattoman lämmintä. Eli koko porukka
rynnisti heti syonnin jälkeen ulos.
Tämä puu
olisi tarkoitus olla omppu-sellainen. Mutta eipä se ole ihmeemmin
tuottanut viimeisimpinä vuosina.
Kukkapenkki on ihan hirvittävän karun näköinen. Täytyypä ottaa kuiva tuosta. Ja sitten toinen kuva keskellä kesää.
Mikähän kukka tämä oli? Lähinnä olen kuullut jostain kukasta nimen 'skilla'. Onkohan se tämä?
Maija
Hyötyniemi oli hoitelemassa Heikin asioita kuntoon. Ja muutenkin
oli erittäin järkevää tulla nyt tänne.
Minulle päivän kohokohta oli formuloitten aika-ajo Silverstonessa. Se ei oikeastaan mennyt Mika Häkkiseltä ihan putkeen: hän oli vasta kolmas. Kun kaikiossa tämän kauden aiemmissa kisoissa hän on ollut ensimmäinen!
Ja tänä päivänä oli sitten varsinainen kilpailu. Ikävä kyllä Häkkinen ei voittanut (hän oli toinen). Mutta hän voitti Michael Schumacherin.
Tänään tuli sitten vieraita, oikeastaan sukulaisia:
Tässä kuvassa on pashajäädyke. Se oli siis
jälkiruokamme! Tai oikeammin yksi niistä...
Ensiksi meillä oli parsakeittoa.
Sitten olikin erittäin perinteistä pääsiäisruokaa:
lampaanpaista. Oikein erikoisesti pidän paistim päällä
olevasta kastikkeesta. No joo kyllä ne valkosipulipotutkin
vievät kielen mennessään.
Ja näin
nuorenkin pokemonit ottavat valtaansa. Okei ei todellakaan ole
niin. Näiden korttien varsinainen omistaja (Pauli) ei oillut
ihan onnellinen tapahtumasta.
Tuuli oli aika tyytymätön kun pojat eivät ottaneet häntä mukaan leikkiim. Ja oikein hyvin meni!
Mutta perinteinen murkina: 'pullaa ja kollaa' hälvensi
pahaa mieltä.