Helmi-kissan kotisivu

22.4.1991 - 5.7.2010

Eli täytyipä tehdä sitten jonkinlainen kotisivu kissallekin. Tai oikeastaan kait luonnottomampaa olisi, jos en tekisi.

Helmin syntymäika on 22.4.1991. Se on ihan tavallinen maatiainen; tosi hyvänvärinen vain. Turkki on täysin harmaa; kaulassa on ihan muurtamia valkoisia karvoja. Hännässä saattaa hyvässä (hyvää tuuriakin on oltava) valaistuksessa erottaa juovallisuutta.

Aiemmin se piti silittämistä ihan kauheana rääkkäyksenä. Syyliinjoutuminen teki kidutuksesta ihan kestämättömän. Nyt mielipiteet eivät ole niin jyrkkiä: "jos typerät ihmiset haluavat olla typeriä, niin senkus".

Normaali päivä on luonnollisesti hyvin yksinkertainen: pääosa ajasta menee tietenkin elämän tärkeimpään asiaan: nukkumiseen. Ikkunasta täytyy tietenkin katsoa ilkeitä pikkulintuja (yhden idiootin (täytyy olla kerrassaan luonnonvalinnassa hävitettävä jos antaa itsensä kiinni sisäkissalle) se onkin saanut kiinni parvekkeelta).

Ruokamieltymykset ovat kerrassaan tärkeä juttu.

Tästäpä voi ladata kerrassaan valtaisan kuvan Helmin pärstästä. Se on otettu 19.5.1999.

Viikonloppuisin se saattaa päästä vierailemaan vanhempien kissan (Nilla) luona Uusmäessä. Valjaissa. Ja automatkatkin sujuvat ihan hyvin. Tosi epäkissamaista! Kesällä edustaa tietenkin täydellistä onnea nurmikolla kärpäsien jahtaaminen...

Kyllähän kissan kouluttaminen on ihan mahdollista:

kissa tietää tismalleen milloin se on ilkeä

- ja nauttii joka hetkestä!

Joitain kuvia Helmin elämästä

Tämä on tietenkin aivan hirvittävän nolo tilanne; mutta minkäs sille voi, Olli haluaa niin.

Ja Olliakin on syytä ymmärtää: noin iso koko jättää aivot aika onnettomiksi jätteiksi. Olli ei opikaan oikeastaan yhtikäs mitään: esimerkiksi suihku on selkeästi paha paikka (siellähän kastuu), kutta jälkeenjäänyt Olli-raukka ei opi sitä.

Uusmäessä tehdään sitten näin - sitä muuten nimitetään maattamiseksi. Eli pitkä remmi (suunnilleen kymmenmetrinen) pannaan tapilla kiinni keskelle pihaa. Toiseen päähän kissa...

Tutustumista ihmeisiin Uusmäessä. Elämähän on ihmeitä täynnä!

Ruoan saamiseksi on yritettävä jotenkin miellyttää Ollia. Onhan se tietenkin aika nöyryyttävää, mutta minkäs sille voi!

Mutta vihdoin ja viimein ruokaakin tulee! Siis luultavasti pahaa ruokaa. Mutta eihän sille ilmeisesti voi yhtään mitään.

Ja tässäpä on suurta närää aiheuttanut tilanne. Kun Olli nukkui selällään, minä asetuin makaamaan jalkojen väliin. Mutta siitäpäOlli ei pitänyt, se kuulemma ehkäisi vapaata kääntyilyä. Pitkien neuvottelujen jälkeen viisaampi alistui: nyt asetun tuolla tavoin hänen kylkensä päälle. Ja molemmat pitävät...

Nyt uudessa paikassa Rautakiskonkujalla nukun tuossa paikassa pikeastaan joka ilta. Vaikka tilaa olisi yllinkyllin muutenkin.

Olli on hommannut sänkyynsä uudenlaisen lampun. Loisteputki tai jotain sinnepäin. Minä en pidä sitä minään hyvänä muutoksena! Ai, sitä mukavaa kunnon hehkulamppua. Sen alle kun meni makaamaan, niin ihanaa lämpöä riitti. Mutta nykyisessä on vain varjopuolet: valo. Kuka sellaista muka tarvitsee? Täytyy vain yrittää puristaa epätoivoisesti silmia kiinni.

Ihana juttu on sellainen "lämmin peitto" (Metsovaaran tekemä, kait). Se tuo mieleen oman emon. Ja ihan varmasti siitä tulee maitoa, kunhan vain imee riittävän tarmokkaasti!

Nyt ollaan sitten "uudessa paikassa". Sopeuduin itseasiassa tähän aikamoisen nopeasti ja hyvin, Olli oli ainakin pelännyt huomattavasti pahempaa. Varmaankin se muutonaikainen seikkailu oli vaikuttanut asiaan aika huomattavasti.

Tyypillinen päivähän koostuu lähinnä nukkumisesta. Mikä muu voisikaan olla yhtä oleellista?

Aamu alkaa tietenkin siitä, kun Olli nousee jotenkin pystyyn. Joskus kymmeneltä, yhdeltätoista. Hän syö silloin aamiaista (pari leipää ja bulgarianjugurttia, jossa mysliä (jäniksenpapanoita sahajauhoissa)). Itse minä viihdytän itseäni katselemalla ikkunasta ilkeitä pikkulintuja. Sen jälkeen Olli menee (mahdollisuuksien mukaan) petiin uudestaan pariksi tunniksi. Minä menen mukaan, etten vain unohtuisi. Tämän jälkeen Olli syö pikaisesti lounaan ja lähtee jonnekin. Ilmeisesti hän palaa joskus neljän tienoilla - mistäs minä sen tietäisin, minähän nukun. Illalla Olli töllää yleensä telkkaria. Minä kiroilen ikkunasta näkyville pikkulinnuille. Myöhempään aikaan (kun telkkariohjelmat ovat loppuneet) Olli puuhaa tietokoneidensa kanssa. Minä itse nukun Ollin pedissä - jumalaisen iso! Täytyy kuitenkin varoa, milloin vain voi Olli-hirviö iskeä. Tällöin hänen oikeastaan ainoa tarkoitus on kiduttaa onnettomia kissaraukkoja. Lopulta joskus kolmelta, neljältä hän tulee nukkumaan. Ja kun valot sammuvat, tapahtuu hämmentävä muodonmuutos: Olli-hirviö muuttuu ihan mukavaksi emokissaksi. Zzz...

Kevät on tullut! Hiphei ja hurraa! Aurinko lämmittää aivan ihanasti. Minä makaan tämän vakottimen päällä (skanneriksi Olli sitä sanoo; minä nimittäisin sitä nukkumispaikaksi) ja saatan kiroilla pikkulinnuille. Se on elämän päätarkoitus! Edessä näkyy muuten sanakirjoja. Niitä Olli tarvitsee joskus - ei kovin usein!

Helmi pomppasi 1.5.-98 parvekkeeltani alas! Täytyy vain toivoa, että jaetut ilmoitukset herättävät jonkun mielenkiintoa. Onhan minulla uusikin kissa (Ökö), mutta eihän se tietenkään ole läheskään sama juttu!

4.5 Helmi tuli sitten takaisin. Tai ei voi sanoa, että tuli, kyllä se oli enemmän raahaamista.

Oikein tärkeä juttu on tietenkin, se että on kuva, jossa ovat molemmat. Voi kyllä havaita oikein erinomaisesti, ettei Helmi erikoisemmin pidä tilanteesta. Toinen vastaava kuva on tietenkin Ökön sivulla.

Helmi Rautakiskonkujan parvekkeella. Hän tuijottaa hieman levottomasti tuolin alle (Ökö on siellä).

Kyllä maailma on paha paikka! Ihan viattomasta karkureissusta rankaistaan Ökön kaltaisella vitsauksella. Enää ei tarvitse mietiskellä maailman pahuutta - nyt on selkeä osoitus siitä!

Ja Ökö makaa tässäkin kuvassa, jossain tuolla ylälaidassa. Siellä on hänen mielipaikkansa.

Helmi on oikeastaan liiankin kiltti Ökölle! Väistää sitä aina! Ei se ole hyvä...

Tosi idyllinen tilanne! Molemmat katit urvahtaneet parvekkeeni keinuun. Eli kyllä se iljetys rauhoittuu aina sillointällöin. Ja ikääntyessään vielä paremmin. Toinen kuva samasta tilanteesta löytyy pikkuiljetyksen omalta sivulta.

Ja lisää idylliä! Joskus katit syövät näin idyllisesti. Ei kylläkään läheskään aina, yleensä pikkuiljetys karkoittaa Helmin pois ruoan ääreltä. Ja Helmi on kiltti, se vain väistyy!

4.7 molemmat kissat pääsivät Uusmäkeen. Siitä on juttua pikkuiljetyksen sivuilla.

Olli (tai oikeastaan Pappa) pani ikkunaan hyttysverkkoa. Joka pantiin tiukasti nastoilla kiinni. Mutta Ökö-idiootti onnistui nyppimään niitäkin irti (ilmeisesti sillä on jotain naskaleita hampaiden tilalla). Sittenpä niiden nastojen päälle pantiin ilmastointiteippiä. Rumaa, mutta toimivaa.

Aikaisemmin kissat oli pantu makuuhuoneeseen tuntikausiksi tuuletuksen ajaksi. Kun noista avoimista ikkunoista oli äärimmäisen huonoja kokemuksia molempien tuperysten kohdalla...

Helmi on joutunut syrjään pikkuiljetyksen myötä. Mutta kyllä se näyttää luonnistuvan temppuilu häneltäkin...

Helmi on aika syrjäänvetäytyvä. Eli on oikeastaan jokseenkin hämmästyttävää, että se asettui keskelle ruokapöytää noin. Mutta tämä on "looda-jossa-pidetään-tärkeitä-asioita". Johon ei juurikaan kosketa...

Ja tässäpä katit ovat vuoteellani nukkumassa.

Syksyllä 2002 Helmi oli keksinyt, että tuon telkkariputken päällä on kerrassaan ihana paikka maata. Eikä Ollikaan häiritse ihmeemmin

Tämä on syksyltä 2003. Tuo maksettuja laskuja sisältävä looda on selvästi Helmin mielipaikkoja.

Ja miksei olisikaan: siinä on kohtuulisen lähellä Ollia hänen touhutessaan tietokoneella. Eikä ole oikeastaan minkäänlaista riskiä joutua syliin tai siliteltäväksi.

Ja kyllä se ulkonäkö oli ihan sama keväällä 2005. Jos ihan kauheasti haluat, voit ladata tämän kuvan alkuperäisversion. Sen hirviökoko (5 218 743 tavua) selittänee ihan hyvin haluni skaalata kuvia pienemmiksi.

Saunan ovi aukeaa, jos kahvaa tuijottaa riittävän intensiivisesti. Kieltämättä niin tapahtuukin: Olli avaa oven.

Mutta onko se merkki älykkyydestä? Enpä sanoisi...

Minä en tosiaankaan saa Helmiä syliini! Kyllä sillä on ihan selvät sävelet asiassa, se menee ihan simppelisti pöydän alle. ja siellä se on ihan turvassa.

Niinkuin tästäkin kuvasta näkyy, se on oikeastaan ihan tyytyväinen sylissä. Mutta tässä kuvassa ei ole ääntä: se kyllä mouruaa aika pahasti.

Kyllä minäkin sain napattua sen kiinni. Ei se oikein tilanteesta pitänyt. Mutta toisaalta se ymmärsi oikein hyvin, ettei tilanteelle voinut mitään. Eli ruma huuto oli ilmeisesti riittävä juttu.

Tässä ei valitettavasti ole ääniuefektejä mukana. Eli aaria oopperasta "Minua kidutetaan julmasti" jää kuulematta...

Älysin, ettei Helmistä ole oikeastaan ollenkaan videoita. Syy on tosin aika selvä: se ei taida ihmeemmin haluta.

Mutta nyt isäni antoi sen syliini. Eikä mitään ihmeempää vastaanämpyilyä ollut. Oikeastaan taisi olla oikeastaan ihan kiva kokemus.

Ja siitä napattiinvideota, aikamoisen iso juttu (7 394 022 tavua).

Helmi oli jonottamassa Sinin syliin. Se ei edes huomannut minua. Mitä ilmeisimmin tosi kauhistuttava töppö. 
Näiden kuvien perusteella Helmi on varsinainen  sylilapsi. Näin ei tosiaankaan ole: kuvat on otettu vain kerrassaan poikkeuksellisissa tilanteissa.

Olen aiemmin kuvitellut, että Ököllä olisi yksinoikeys olla typerän näköinen. Mutta nyt  Helmi räväytti!
Se ilmeisesti aivan yksinkertaisesti unohti kielen ulos nuoltuaan itseään. Ja tuo on niin valtavan mukava paikka, ettei kannata nähdä vaivaavetää kieli sisään.

Joskus talvella 2008-2009 Helmi alkoi maata melko lähellä tietokonettani. Siis niin lähellä, että häntä saattoi helposti rapsuttaa. Ilmeisesti hän ymmärsi, että rapsutus on oikeastaan ihan kiva juttu. Ja se ei ilmeisesti ole liian alentava juttu.

Surkean epäonnistunut kuva. Kamerassa oli jäänyt päälle salamaton tila.  Mutta tapaus oli niinkin hupaisa. Menin suihkuun. Helmillä on  tapana istua suihkujakkarani alla. Nyt tulin sinne ja panin oven kiinni. Ja sitten vesi päälle.
Ökö olisi esittänyt aika voimakkan ja äänekkään vastalauseen. Se inhoaa aika voimakkaasti vettä.
Mutta Helmi vain kastui.
Sitten Helmi älysi, että suihkukaapin alta voisi ryömiä. Se edellyttäisi aika voimallista laihdutuskuuria.

Eipä oppi asiasta ole uponnut. Nimittäin se tuli nyt (17.7.2009) suihkuun ja kastui aika perusteellisesti. Mutta se ei pidä asiasta ollenkaan mekkalaa. Huomasin hanet siirryttyäni käyttämään käsisuihkua. Silloin alkoi selkäni takana tuntua innokasta vääntelehtimistä.
Se on kerrassaan hämmästyttävää. Ja oikeastaan aika typerääkin - kyllä edellisestä kerrasta olisi pitänyt oppia edes jotain.
Kaikkein kamalinta oli tietenkin se, että hän joutui syliini.

Ladattavia kuvia:

Nurmikolla:

• Gif (53 046 tavua)
• Jpg (13 414 tavua)

Sohvalla:

• Gif (385 004 tavua)
• Jpg ( 56 093 tavua)

Istumassa:

• Gif (630 724 tavua)
• Jpg (109 218 tavua)

Mistä ihmeestä on tullut nimi "Helmi"?

Sain Helmin valmistujaislahjakseni. Sisareltani ja hänen Mika-mieheltään. Olin ilmaissut huomattavan selkeästi, että haluaisin kissan (itseasiassa ystäväni olivat myöskin miettineet kissan hommaamista).

Olikin jo varattu kissoja - kaksikin. Ja hyvissä ajoin Musta ja valkoinen pentu. Joista voisi sitten valita suloisemman. Kun he lopulta pääsivät siihen paikkaan, saivat he kuulla, että molemmat pennut oli jo annettu pois. Paniikki.

No, eläinkauppaan. Siellä olikin ilmoituksia poisannettavista kissanpennuista. Ja yksi vaikutti lupaavalta. Sinne. Helmi oli viimeisin pennuista. Emo oli (katkerasta kokemuksesta) oppinut, että aina kun taloon tulee vieraita ihmisiä, yksi pennuista häviää. Tällainen hirveys on estettävä kaikin mahdollisin tavoin: pentu hampaisiin ja piiloon. No, jonkin ajan kuluttua ne tulivat esiin.

Vihdoinkin selitystä. Nimipäivä, joka oli silloin kun lopulta valmistuin oli "Helmi" (siis se lopullinen osastoneuvoston kokous). Eli siitä nimi. Vaikka kyllä nimi sopii ihan mukavasti harmaalle kissalle.

Vieraskirjani

Takaisin pääsivulle.